Moni lääkitsee loukattuja tunteitaan alkoholilla - läheiset pitävät herkästi juomista syynä kaikkeen ikävään

Varsinkin eläkkeellä on helppoa alkaa käyttää alkoholia runsaammin, kun työt eivät enää velvoita ja aikaa piisaa. Lasillinen silloin tällöin muuttuu herkästi tissutteluksi pitkin päivää ja iltaa.

Psykiatrian erikoislääkäri Anja Salmen mukaan riippuvuustaipumuksen taustalla on usein eriytymiseen liittyvä vaurio. Eriytyminen on psykologinen prosessi, jossa ihminen ymmärtää olevansa erillinen toisista ihmisistä. Jos prosessi häiriintyy elämän varrella, ihminen jää tiedostamattaan kaipaamaan yhteyttä toisiin ihmisiin.

– Elämä pakottaa meidät erillisyyden kokemuksiin. Toiset meistä sietävät niitä paremmin, toiset huonommin. Tähän vaikuttavat esimerkiksi kolhut läheisissä ihmissuhteissa. Kaipuuta yhteyteen täyttävät ihmissuhteet, puoliso ja lapset tai esimerkiksi työ.

Elämän saumakohdat ovat hetkiä, jolloin juomisen rooli saattaa korostua. Kun ikää karttuu, lapset ovat muuttaneet pois kotoa, työt päättyneet ja sosiaaliset suhteet vähentyneet, yhteyden kokemuksen puute konkretisoituu. Olo tuntuu tarpeettomalta, yksinäiseltä. Tuntuu kuin jäisi elämästä sivuun tai osattomaksi.

Kun päivät tuntuvat pitkiltä, alkoholista tulee ystävä.

Anja Salmi painottaa, että pelkkä eläkeläiselämän yksitoikkoisuus harvoin riittää synnyttämään alkoholiongelman. Syyt ovat monimutkaiset.

– Toisille juuri alkoholi tarjoaa kaivatun sisäisen yhteyden tunteen. Se nostaa mielialaa ja vilkastuttaa mielikuvitusta. Alkoholia on kuitenkin saatava lisää, jotta yhteyden tunne säilyisi. Lopulta runsaasta käytöstä seuraa kemiallinen riippuvuus.

Salmi sanoo, että yhteyden kaipaus voi tuntua erittäin tuskalliselta.

– Omaa tarvitsevuuttaan on vaikeaa myöntää. Ihminen peittää mieluummin vaikean tunteen alkoholilla kuin uskaltautuisi vahvistamaan sosiaalisia suhteitaan, hankkisi harrastuksen tai lähtisi tansseihin. Lisäksi alkoholismin taustalla on usein pettymyksiä ihmissuhteissa, mikä haittaa sosiaalisissa tilanteissa.

Kierre on valmis, ja lääkkeeksi sopii alkoholi.

– Jos kykenee myöntämään oman yksinäisyytensä ja sen, että tarvitsee yhteyttä toisiin, tarve alkoholin turruttavalle vaikutukselle vähenee.

Lue myös: Mitä alkoholi tekee naisen kehossa?

Myös alkoholistin puoliso kaipaa yhteyttä. Kun toinen on jatkuvasti juovuksissa, puoliso tuntee jäävänsä yksin. Yhteys toiseen katkeilee alkoholinkäytön vuoksi, ja omat tunteet jäävät vaille vastakaikua. Tästä seuraa usein häpeää.

Anja Salmen mukaan häpeä on voimakas sisäinen tunne, joka lamaannuttaa ihmisen. Siksi alkoholistin puoliso ei välttämättä vaadi heti muutosta tai lähde parisuhteesta. Myös alkoholismin peittely ja puolison hoivaaminen ovat tapoja paikata kadonnutta yhteyttä.

Myös alkoholisti häpeää. Hänen on vaikeaa kestää sitä, ettei kykene enää hallitsemaan juomistaan ja olemaan oman itsensä herra.

Puoliso yrittää usein auttaa juovaa yrittämällä ymmärtää ja järkeillä, miksi tämä juo. Syiden kärttäminen ei kuitenkaan tuota tulosta, Salmi sanoo.

Alkoholistin on vaikeaa jäsennellä juomisensa syitä.

Lue Hanna-Riikan tarina: "Join ja olin piiloasunnoton"

Parisuhteen ongelmat eivät useinkaan typisty pelkästään juomiseen. Alkoholista tulee helposti suhteen syntipukki tai saavi, johon kaikki kielteiset tunteet kaadetaan.

– Siitä seuraa kierre, jossa puoliso pitää toisen juomista kaiken juurisyynä: kaikki on sinun syytäsi, koska juot. Lopulta juova puoliso tuntuu olevan vastuussa kaikesta ikävästä, mitä suhteeseen liittyy. Tällainen asetelma on vahingollinen, Anja Salmi sanoo.

Alkoholistin itsetunto on haavoittuvainen. Syytökset ja loukkaukset voivat saada hänet vetäytymään vuorovaikutuksesta entisestään. Hän saattaa myös imeä loukkaavat sanat itseensä ja alkaa velloa niissä.

Kun suhteen kumpikin osapuoli on loukkaantunut, syyttelystä on hankalaa pyristellä eroon. Syyttely puolin tai toisin ei kuitenkaan auta. Tärkeää olisi pystyä palauttamaan suhteen yhteys, vaikka se ei ole helppoa.

– Empatia auttaa aina, syyttely harvemmin.

Sari kertoo äidinsä alkoholismista: "Rakkautta on viedä äiti katkaisuhoitoon"

Uudessa elämäntilanteessa oma puoliso ei aina riitä tyydyttämään yhteyden kaipuuta.

– On nöyrryttävä olemaan aktiivinen ja etsimään uutta merkitystä elämäänsä, mutta kaikilta se ei onnistu. On helpompaa ryhtyä marttyyriksi: puoliso ei huomioi eivätkä lapset soita tai käy. Loukkaantuneisuuden tunteeseen jää herkästi jumiin. Moni lääkitsee loukattuja tunteita alkoholilla.

Anja Salmi on työssään huomannut, että juomisen taustalla voivat olla myös erilaiset käsitykset siitä, miten elämänmuutokseen, kuten eläkkeelle jäämiseen, suhtaudutaan. Muutosvastarinta nostaa meissä päätään herkästi, koska muutos on usein ambivalentti, ei pelkästään myönteinen tai kielteinen.

Toiselle elo kerrostalokaksiossa entiseen malliin on mukavaa, mutta toinen kaipaa uutta virtaa: kalamajaa saaristosta, polkupyöräretkiä tai matkustelua.

– Jos toisen toiveen tyrmää, seuraa pettymyksiä ja lannistuminen. Yhteys pariskunnan välillä rapautuu, ja syntyy otolliset olosuhteet suunnata yhteyden kaipuu toisaalle, kuten juomiseen.

Salmi muistuttaa, että eläkeiässä elämä muuttuu väistämättä. Siksi kyky muuttua omaehtoisesti on tärkeä taito. Se voi tarkoittaa uutta harrastusta tai siirtolapuutarhamökin tai asuntovaunun hankintaa.

Salmi rohkaiseekin pariskuntia kuuntelemaan toisiaan. Toista kannattaa tukea pyrkimyksissä ja halussa muuttua. Parisuhteen tulevaisuuden ja yhteyden säilymisen kannalta on hyvä, jos elämää suunnitellaan ja muutetaan yhdessä tuumin.

– Muutos on ihmisen henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille hyödyllistä. Se pitää yhteydessä elämänmenoon, vahvistaa toimintakykyä ja tuo virtaa. Tarve tukeutua alkoholiin vähenee.

Kaikenikäiset voivat sairastua alkoholismiin. Miksi alkoholi koukuttaa?

On vaikeaa sanoa, kuinka pitkään puolison alkoholiriippuvuuden aiheuttamia ongelmia pitäisi koettaa korjata tai sietää. Jokaisen kantokyky on yksilöllinen.

– Ei ole olemassa tuomioistuinta, joka mittaa, onko kestänyt tarpeeksi ja joka antaa lähtijälle luvan. Jokaisen on määriteltävä rajansa itse. Toiset lähtevät varhaisista merkeistä, kun taas toiset jäävät syystä tai toisesta. Usein lähdetään silloin, kun suhde tuottaa enemmän kärsimystä kuin yksinäisyys.

Moni puoliso välttelee rajojen vetämistä. Alkoholisti itse saattaa havahtua ongelmavyyhteensä vasta kohdattuaan suuren menetyksen, kuten avioeron, konkurssin, kodin menettämisen tai vakavia terveysongelmia.

Anja Salmen mukaan asioiden ei pidä antaa mennä niin pitkälle. Yksi tapa tukea alkoholistia rakentavasti on asettaa omia rajoja jo varhaisessa vaiheessa.

– Puoliso voi auttaa alkoholistia ja itseään tekemällä konkreettisia rajanvetoja pienessä mittakaavassa. Voi esimerkiksi sanoa, että lähden vierailulle lasten luokse yksin, koska olet humalassa. Ja sitten vain lähtee yksin. Tällaiset teot voivat herätellä alkoholistia huomaamaan, että hänen juomisellaan on todellisia vaikutuksia hänen ihmissuhteisiinsa.

Puolison elämänpiiri kutistuu, samoin kuin alkoholistin. Siksi on tärkeää huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Sukua ja perhettä saa tavata yksinkin, eikä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita tarvitse laittaa tauolle. Elämää on lupa jatkaa, vaikka puoliso juo.

– Elämä on liian arvokas hukattavaksi. Se on neuvo, jonka toivoisin niin alkoholiongelmaisen kuin hänen puolisonsakin muistavan.

"Olimme olleet naimisissa kymmenen vuotta, kun mieheni alkoholinkäyttö muuttui. Hän oli käyttänyt alkoholia reippaasti viikonloppuisin koko suhteen ajan, mutta siihen asti se ei ollut ollut ongelma. Hän ei ollut aggressiivinen ja hoiti aina työnsä. Minusta oli useimmiten hauskaa olla hänen mukanaan menossa, vaikka joinkin vähemmän.

Minun on vaikeaa arvioida, milloin havahduin puolisoni alkoholiriippuvuuteen. Sain stressistä johtuvia oireita. Tuntui, että liitossamme oli jokin ongelma, josta en saanut otetta. Kun aloin aavistella, että puolisollani oli alkoholiongelma, minun oli vaikeaa uskoa sitä. Olimme tavallisia, työssä käyviä ihmisiä ja olimme aina hoitaneet asiamme kunnialla. En ymmärtänyt, miksi juuri meille kävi näin.

Kun alkoholismi oli puhjennut, juomisesta tuli miehelle kaiken keskipiste. Tunsin oloni pohjattoman yksinäiseksi. Mieheni ei enää ollut kiinnostunut minusta eikä asioistani.

Liiallinen alkoholinkäyttö näkyi muun muassa arvaamattomana käytöksenä. Emme voineet enää kutsua vieraita, koska mieheni alkoi juoda, ennen kuin he saapuivat. Emme myöskään voineet käydä missään, koska hän olisi saattanut juoda itsensä jalattomaksi. Olemme molemmat seurallisia tyyppejä, mutta juomisen vuoksi sosiaaliset suhteet hiipuivat.

Pyyntöni juomisen vähentämiseksi eivät tehonneet. Erään pitkän juomisputken jälkeen mies oli niin huonossa kunnossa, että alkoi katkokävellä. Olin todella järkyttynyt, että tilanne oli päässyt niin pahaksi. Vein puolisoni katkaisuhoitoon ja nukuin kaksi päivää.

Viinitonkka alkoi hallita Sannan elämää: "Muilla oli kiire, itselleni ei tapahtunut mitään"

Minua hävetti, etten ollut tajunnut mieheni sairastumista aiemmin. Myös taloudellinen tilanteemme hävetti. Mies oli hoitanut perheemme raha-­asiat, eikä minulla ollut henkilökohtaista pankkitiliä.

Kun mies oli katkaisuhoidossa, löysin kotoa nipun maksamattomia laskuja ja kirjeitä ulosottomieheltä. Pankissa sain kuulla, että ulosotto valmistelee asuntomme pakkomyyntiä. Olin aivan toivoton enkä tiennyt, miten selviäisin.

Minulle avattiin oma tili, ja sain pankista ohjeita velkojien kanssa neuvotteluun. Miehen yritys meni konkurssiin, asunto oli myytävä ja luottotiedot menivät. Saimme kuitenkin pankilta pienen lainan, jotta pystyimme hankkimaan pienen omistusoikeusasunnon.

Olin ollut sinisilmäinen. Tämä on jälkiviisautta, mutta minun olisi pitänyt ymmärtää, mitä oli meneillään. Kesti pitkään, että pystyin taas luottamaan puolisooni.

Vertaistukiryhmä alkoholistien läheisille oli minulle merkittävin apu omassa toipumisessani. Ensimmäisessä Al-Anon-yhteisön läheiskokouksessa join kahvia ja itkin. Olin aivan uuvuksissa.

Sain hyviä neuvoja: ei kannata tehdä kauaskantoisia päätöksiä heti vaan harkita asioita rauhassa. Minua kehotettiin myös keskittymään itseeni. Se on merkittävä viesti läheiselle, joka on pitkään huolehtinut alkoholistin asioista. En voinut ”parantaa” miestäni enkä vaikuttaa hänen ratkaisuihinsa. Tämän tajuaminen oli helpotus. Toisaalta oli tuskallista luopua hallinnan tunteesta. Olisin halunnut päättää, miten tarinamme etenee.

Ryhmän avulla ymmärsin myös sen, mitä tarkoittaa, että alkoholismi on sairaus. Yleensä läheisen oletetaan pysyvän sairaan kumppaninsa rinnalla. Silti tuttavat kyselivät minultakin, miksi en vain jätä miestäni. Alkoholismi on nähtävästi ainoa sairaus, jossa ihminen ei muka ansaitsisi parisuhdetta. Tiedän nyt, että minulla on lupa rakastaa puolisoani.

Olen oppinut tervettä itsetuntoa. Minulla on oikeus olla onnellinen. Raskaassa elämäntilanteessa pitää kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen. Teen asioita, jotka tuovat iloa. Pidän kiinni siitä, että minulla on omia kavereita ja menoja.

Harva saa korkin kiinni kerrasta. Retkahdukset kuuluvat riippuvuuteen. Puoliso yritti alkuun olla juomatta. Aluksi hän retkahti usein, ja menin joka kerta pois tolaltani.

Mieheni ei käytä alkoholia tällä hetkellä. Retkahduksia sattuu joskus, mutta ne ovat yhden illan mittaisia. Enää ne eivät tunnu maailmanlopuilta, ja niiden jälkeen palataan takaisin normaaliin arkeen. Turvallisuuden tunne on palannut, ja luotan mieheeni taas. Enää minun ei tarvitse murehtia hänen puolestaan.

Pari viime vuotta ovat olleet suhteemme parhaat meidän kummankin mielestä. Korona-aikakin on sujunut harmonisesti. Mieheni herää aikaisin ja tuo minulle aamiaisen sänkyyn. Sitten hän istuu nojatuolissa vieressäni ja lukee päivän lehtiä. Juttelemme arkisista asioista.

Arvostamme toisiamme enemmän juuri siksi, että olemme selvinneet tiukasta paikasta yhdessä."

Paulan nimi on muutettu.

Asiantuntijana psykiatrian erikoislääkäri Anja Salmi, Egofunktio.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 6/2020.