Terve.fi

Älä anna nilkan nyrjähdyksen pilata juoksulenkkejäsi

Älä anna nilkan nyrjähdyksen pilata juoksulenkkejäsi
Jos loukkaat nilkkasi, tarkistuta ja hoida se nöyrästi äläkä kiiruhda takaisin lenkkimaastoon. Nöyryys on aina urheiluvammojen kanssa valttia.
Julkaistu: 26.6.2012

Miten hienoa onkaan päästä aurinkoisena kevätpäivänä juoksulenkille. Aamulla on ollut pikkupakkanen, mutta päivällä aurinko lämmittää mukavasti. Varo nilkkojasi.

Nilkat ovat aluksi kovilla

Juuri keväisin näen paljon nilkkavammoja. Osasyynä tähän on se, että lenkkeilijät kiihdyttävät vauhtiaan keväästä hurmioituneina. Jalkakäytävillä voi kuitenkin iltaisin olla liukasta jäätä. Ja takatalvikin aina välillä yllättää. Lenkkeilijät ovat ehkä sitä paitsi harjoitelleet talvikuukausina enemmän suksilla tai sisätiloissa.

Joka tapauksessa, kun tunnet nilkkasi tahtovan vääntyä väärään suuntaan, tunne ei ole mieltä ylentävä. Toisin kuin väitetään, oikeasti ei ole olemassakaan yksinkertaista nilkan nyrjähdystä.

Nilkan anatomia

Suurin osa nilkkavammoista iskee nilkan lateraaliselle puolelle eli ulkosyrjään, mikä selittyy nilkan anatomialla ja juoksemisen dynamiikalla.

Pohjeluu, joka on tuo säären takaosan pienempi luu, liikkuu kävellessämme ja juostessamme eteen ja taakse.

Juoksemisen aikana painosi siirtyy hienosti kantapäiltä päkiöihin. Tässä painonsiirrossa suurin osa rasituksesta kohdistuu juuri nilkan ulkosyrjään. Jos jalka lipsuu, nilkan ulkosyrjä kokee helposti kovia.

Nilkan ulkosyrjän nivelsiteiden on otettava jalkaterä kiinni sen pyrkiessä karkaamaan väärään suuntaan, jolloin rasitus on kova. Joskus nilkka suorastaan murtuu tämän rasituksen alla (etenkin, jos kärsit osteoporoosista eli luun tiheyden alenemisesta).

Tärkeimmät nivelsiteet, jotka voivat vaurioitua, ovat edestä lukien etumainen tela-pohjeluuside, kantaluu-pohjeluuside ja takimmainen tela-pohjeluuside. Etumainen tela-pohjeluuside vaurioituu kaikkien herkimmin.

Loukkasin nilkkani. Mitä nyt teen?

Ensinnäkin, nilkasta pitäisi ehkä ottaa varmuuden vuoksi röntgenkuva. Ankara kipu saattaa johtua luunmurtumasta. Olen nähnyt joskus potilaan kävelleen viikonkin ajan murtuneella nilkalla, jota hän on pitänyt ”vain nyrjähtäneenä”.

Jos röntgenkuvissa ei näy murtumaa, tällöin tehdään yleisesti nilkkavammoihin liittyviä virheitä: jääpussi, joustava side, kotiin.

Useimmiten nyrjäytämme nilkkamme ja onnumme sitten, ellei kipu ja turvotus pahene riittävästi hermostuaksemme.

Tämä on virhe. Sinun pitäisi kohdella nilkkaasi nöyrällä kunnioituksella, koska jos vammat eivät parane kunnolla, saatat kärsiä jatkossa kroonisesti löysästä nilkasta. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun on suojeltava nivelsiteitä samalla, kun pyrit olemaan olosuhteisiin nähden mahdollisimman aktiivinen. Ennen vanhaan (kun opiskelin lääkäriksi) nilkkavammoja hoidettiin kipsaamalla ja immobilisoimalla.

Jos et koskaan ole saanut jalkaasi kipsiä, olet onnekas. Nykyisin meillä on kävelysaappaita, joiden ansiosta nilkkapotilas voi olla aktiivisempi. Hän voi ottaa nilkkatuen pois mennessään suihkuun, mutta suojata nilkkaa kävellessään.

Saappaat voidaan säätää siten, että ne sallivat kipeän nilkan liikkumisen, mikä nopeuttaa kuntoutumista. Niiden ansiosta kuntoutus on jotenkuten siedettävää aikaa.

Jos nilkka paranee siten, että nivelsiteet eivät venykään kunnolla, tämä johtaa mielenkiintoisiin tiloihin.

Aina kun nilkka liukuu väärään suuntaan, se kuluu. Nivelen ”kuluma” eli nivelrikko on kurja juttu, joka johtaa usein isoihinkin elämäntyylin muutoksiin.

Jos loukkaat nilkkasi, tarkistuta ja hoida se nöyrästi äläkä kiiruhda takaisin lenkkimaastoon. Nöyryys on aina urheiluvammojen kanssa valttia. Nähdään kuntopolulla.

Kirjoittaja: Paul Collins

© 2008. Distributed by McClatchy-Tribune Information Service.

Kommentoi »