Käytämme aistejamme koko ajan, vaikka emme tule ajatelleeksi asiaa tietoisesti. Ilman aistihavaintoja olisimme jatkuvasti vaarassa ja jäisimme myös paitsi elämän nautinnoista ja iloista.

Aistien avulla tunnemme elävämme. On vaikea edes kuvitella elämää ilman vaikkapa haju- tai makuaistia.

Näkö- ja kuuloaisti ovat tärkeitä, jotta ihminen voi selvitä arjessaan. Jos jompikumpi puuttuu, tarvitsemme apuvälineitä ja monenlaista tukea.

Tuntoaisti on kuitenkin kaikkein tärkein aistimme. Se kehittyy ensimmäisenä ja hiipuu viimeisenä.

Aistit voivat tulla avuksi, kun haluamme voida paremmin. Niiden avulla voimme pyrkiä lievittämään stressiä ja rauhoittamaan mielemme. Esimerkiksi mindfulness-harjoituksissa keskitytään usein juuri aistihavaintoihin, jotta mielessä pyörivät ajatukset saadaan hiljenemään.

Voimme herätellä aistejamme helposti luonnossa. Metsässä voimme keskittyä kuuntelemaan puidenlatvojen huminaa ja lehtien kahinaa jalkojen alla. Voimme tarkastella uteliaasti luonnon tapahtumia ja värejä sekä aistia tunnelmia.

Vuodenaikojen vaihtelut tarjoavat aisteillemme runsaasti ravintoa.

Taiteen avulla ihminen voi herätellä aistejaan samaan tapaan kuin luonnossa. Aina ei tarvitse mennä edes konserttiin tai näyttelyyn: myös itsetekeminen tuo aistinautintoja. Villalangan kutitus sormissa tai paisuneen hiivataikinan pyöritteleminen kämmenten välissä tuntuvat hyvältä.

Koemme elämäämme voimakkaasti aistien kautta.

Kuuloaisti

Aistijärjestelmät ovat alun perin ilmeisesti kehittyneet takaamaan, että ihmislaji säilyisi. Vastasyntyneelle on elintärkeää, että hän pystyy vuorovaikutukseen lajitoverien kanssa. Siihen tarvitaan aisteja.

Kuuloaisti toimii hyvin jo noin kolme kuukautta ennen syntymää. Vastasyntynyt vauva pystyy tunnistamaan äitinsä äänen perusteella. Hän on oppinut tuntemaan äidin äänen rytmin sekä sen korkeuden ja voimakkuuden vaihtelut jo kohdussa. Pieni lapsi tunnistaa myös musiikkia, jota hän on kuullut sikiöaikana runsaasti.

Äänet ovat näkymätöntä värähtelyä, joka kulkee ilman välityksellä kaikkiin suuntiin. Korvamme poimivat ääniaallot ja muuntavat ne viesteiksi aivoillemme.

Kuuloaisti on tärkeä puheen kehityksen kannalta. Puhe ei kehity ilman ärsykkeitä. Kuuleminen ja kuullun ymmärtäminen ovat oppimisen tuloksia: vauva opettelee liittämään kuulemaansa merkityksen.

Näköaisti

Näköaistin avulla saamme eniten informaatiota ympäröivästä maailmasta. Vastasyntyneen silmissä maailma on kuitenkin epäselvä: valoa, liikettä, värejä.

Näkemisen opettelu alkaa heti syntymän jälkeen, ja vähitellen lapsi oppii ymmärtämään näkemäänsä.

Vuoden iässä lapsen näkökyky on jo lähellä aikuisen näkökykyä. Näköhavainnon syntyyn osallistuvat myös muisti ja kehon muut aistit. Vauvat koskettelevat itseään ja ympäristöään, koska heidän aivonsa opettelevat, miten liikkuminen, koskettelu ja kohteiden siirtely muuttavat aistihavaintoja.

Syntymäsokealla ihmisellä muut aistit valtaavat näköjärjestelmän alueen aivoissa. Puutokset yhdessä aistissa voivat herkistää muita aisteja.

Aistit ovat syvällä kehossamme; aivojen näköjärjestelmä aktivoituu myös unissa.

Hajuaisti

Vauvan hajuaisti on tarkempi kuin aikuisen, sillä hän erottaa äitinsä maidon hajun muiden äitien maitojen hajusta. Myös äidit tunnistavat hajun perusteella oman vauvansa. Tämä saattaa olla hajuaistin alkuperäinen tehtävä: lapsi tunnistaa ravinnonlähteen ja äiti oman jälkeläisensä laumasta.

Haju- ja makuaisti ovat sikiöllä tavallaan sama asia, sillä kaikki tällainen informaatio tulee hänelle lapsiveteen liuenneena. Nämä aistit kehittyvät jo alkuraskaudessa. Keskosvauvoillakin on haju- ja makuaistimuksia.

Hajuaisti on siitä erikoinen, että se toimii aivoprosessoinnissa eri tavalla kuin muut aistit. Hajuinformaatio ei kulje talamus- tumakkeen kautta, jota pidetään aivoissa tietoisuuden porttina. Talamuksen kautta säädellään, mikä aisteihin liittyvä informaatio saavuttaa tietoisuuden ja mikä ei.

Hajuaistin tuomaa informaatiota ei siis voi jättää huomiotta. Kenties tästä johtuen tuoksut ja hajut tuovat usein voimakkaita muistoja. Ne voivat myös olla ajallisesti varhaisia.

Hajuaisti on ainoastaan yhden hermon varassa, ja jos hajuhermo menee poikki, menetetään kyky haistaa pysyvästi. Kieltä sen sijaan hermottaa kolme eri hermoa. Makuaistin puuttuminen kokonaan onkin erittäin harvinaista.

Haju- ja makuaisti ovat hyvin muokkautuvia aisteja, joita voidaan harjaannuttaa.

Tuntoaisti

Suurin ja tärkein aistimme on tuntoaisti. Se on sekä varhaisin että viimeinen ihmisen elämässä vaikuttava aisti. Se kehittyy ensimmäisenä, ja sitä välittävä alue aivokuorella on suurempi kuin muita aisteja välittävät alueet.

Vastasyntyneelle vauvalle viesti siitä, että aikuinen on läsnä, on hengissä selviämisen edellytys. Kosketuksella on suora yhteys oksitosiinijärjestelmään ja muihin hyvän olon hormonien välitysjärjestelmiin. Kosketuksen kautta stressitaso laskee heti.

Tuntoaisti on siten sosiaalisin kaikista aisteistamme, sillä se suo meille välittömän kokemuksen yhteydestä toiseen ihmiseen.

Kukin kokee tavallaan

Se, miten voimakkaasti kukin kokee aistiärsykkeet, vaihtelee. Aistiherkällä ihmisellä on enemmän fysiologista herkkyyttä käsitellä aistitietoa. Se ei välttämättä tarkoita, että on esimerkiksi tavallista parempi näkö, vaan että kirkas valo häiritsee, eikä siihen totu.

Geriatri Minna Raivion mukaan aistiherkkyys on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Sitä voi käyttää voimavarana yksityiselämässä, työssä ja vaikkapa taiteessa.

– Taiteilijoiden täytyykin olla hyvin herkkiä, jotta he voivat havainnoida asioita ja luoda taidetta, Raivio sanoo.

Joskus aistit ovat niin herkät, että se vaikeuttaa tavallista elämää. Ääritapauksessa aistiherkkyys voi olla niin voimakasta, että se estää ihmistä poistumasta kotoaan.

Raivion mukaan aistiherkkyys on kuitenkin jatkumo, eli sitä on ihmisellä vähän, kohtalaisesti tai paljon, ei siis joko–tai.

Aistiherkkiä voivat häiritä esimerkiksi vaatteiden kiristävät, kutittavat tai painavat kohdat. Silloin kannattaa leikata pesulaput pois ja välttää kireitä kuminauhoja tai vöitä.

Ääniherkkä teini taas voi käyttää paljon kuulokkeita, jotka suodattavat häiritseviä ja kovia ääniä pois. Meluisiin ja ruuhkaisiin ostoskeskuksiin, joissa on kirkkaita valoja, ei aistiherkän ihmisen tarvitse mennä.

– Aistien herkkyys sinänsä säilyy läpi elämän, mutta ihminen oppii yleensä tekemään elämästään sellaista, että hän pärjää siinä. Jokainen löytää ajan mittaan paikkansa sellaisena kuin on, sanoo Raivio.

Aistiherkkyydestä puhutaankin yleensä lasten, nuorten ja keski-ikäisten kohdalla. Ikääntyessä aistit alkavat jo hiipua. Poikkeuksen tekee tuntoaisti.

Lohduttava kosketus

Tuntoaisti on hyvin kiitollinen aisti. Se on elintärkeä ja säilyy yleensä loppuun asti.

Ainoastaan halvaantuminen voi aiheuttaa siihen puutoksia. Nekin yleensä korjaantuvat ajan kanssa ainakin jonkin verran. Kuolevakin aistii kosketuksen, mikä lohduttaa usein omaisia.

– Kädestä pitäminen voi olla ainoa tapa saada yhteys, kun muuta kommunikaatiota ei enää ole, Minna Raivio sanoo.

Geriatri näkee työssään jatkuvasti, että ihmisen selviytyminen omassa elinympäristössään on yhteydessä aistitoimintoihin.

– Ikääntyvän toimintakykyyn on suuri vaikutus sillä, pystyykö hän käyttämään julkisia kulkuvälineitä, näkeekö lukea pientä tekstiä tai voiko kommunikoida toisten ihmisten kanssa.

Näön ja kuulon heikkeneminen iän myötä on hyvin tavallista. Voi ilmaantua harmaakaihi, joka häiritsee näkökenttää. Siihen on kuitenkin olemassa toimiva leikkaushoito.

Tilanne on vaikea etenkin silloin, jos näkö heikkenee, ihminen asuu yksin ja hänellä on lisäksi Alzheimerin tauti.

– Jos ei näe kunnolla eikä enää oikein ymmärräkään, voi tulla näköharhoja. Aivot korjaavat heikentynyttä näköä keksimällä harhakuvia. Näissä tapauksissa kaihileikkausta usein kiirehditään, Raivio kertoo.

Vanhemmiten voi tulla myös silmän- pohjan rappeumaa tai silmänpainetautia eli glaukoomaa. Glaukooma ei anna oireita. Hoitamattomana se voi johtaa näön menetykseen. Mittauksissa on siksi hyvä käydä.

Iän vaikutus voi näkyä selvästi myös kuulossa. Jos kuulo on voimakkaasti heikentynyt, voidaan hankkia kuulolaite.

– Ongelmana Suomessa tuntuu olevan, että naiset kyllä käyttävät kuulokojettaan, mutta miehet pitävät sitä piironginlaatikossa. Jotta aivot tottuisivat kuulolaitteeseen, sitä pitää käyttää säännöllisesti.

Heikentyneet aistit

Heikentyneeseen hajuaistiin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä se voi kertoa alkavasta muistisairaudesta.

Fysiologista syytä tähän ei varmasti tiedetä, mutta hajualueet sijaitsevat aivoissa vierekkäin muistialueiden kanssa. Kun muistialueen soluissa ilmenee surkastumista, se voi vaikuttaa myös hajualueelle.

– Jos vanhus ei enää tunnista kahvin tai uunissa paistuvan pullan tuoksua ja hänellä on myös muistioireita, asia on hyvä tutkia.

Koska maku- ja hajuaisti liittyvät suoraan toisiinsa, hajuaistin heikentyessä emme enää maistakaan kunnolla.

Muistisairaalla ihmisellä hajuaistin heikkeneminen on usein pysyvää. Siitä seuraa helposti ruokahaluttomuutta ja laihtumista sekä elämänlaadun huononemista.

Kaiken kaikkiaan aistien heikkeneminen vaikuttaa suoraan toimintakykyyn. Ärsykkeitä ulkomaailmasta tulee vähemmän, ja elämä kapenee. Isot puutokset aisteissa lisäävät avuntarvetta.

– Jos kaihin seurauksena alkaa tulla näköharhoja, tarvitaan pian jo kotiavustajaa. Myös yksilön kokemusta ympäröivästä maailmasta ne heikentävät valtavasti. Mielihyvää ja nautintoa koetaan vähemmän.

Koska muutokset aistien toiminnassa tapahtuvat yleensä hitaasti ja ikäihminen tottuu niihin, hän ei aina osaa ottaa niitä puheeksi. Läheisiltä vaaditaan valppautta.

Aisteja voidaan myös hyödyntää sairauksien hoidossa. Esimerkiksi aivohalvauksesta toipumisessa voidaan käyttää musiikkia kuntoutusmenetelmänä.

– Musiikin voima on ihmeellinen. Jopa muistisairaat ikäihmiset, jotka eivät enää kykene kovin paljon puhumaan, saattavat laulaa vanhan tutun laulun alusta loppuun sanat muistaen. Tai Parkinsonin tautia sairastava henkilö, joka ei juuri enää kävele, voi tanssimusiikkia kuullessaan pystyäkin tanssimaan, Minna Raivio kertoo.

Minna Raivio, 56, on geriatrian erikoislääkäri ja dosentti Helsingin yliopistossa.

Hän työskentelee Terveystalossa ikääntyneiden erikoislääkärinä ja Alzheimer-lääketutkimusten päätutkijana.

Perheeseen kuuluu neljä aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Minna harrastaa paritanssia, kuorolaulua ja puutarhanhoitoa.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 10/2020.