Terve.fi

Pyöräilykypärä voi lisätä onnettomuusriskiä


Pyöräilykypärä voi toimiessaan olla halpa henkivakuutus, mutta onnettomuuksilta se ei suojaa.

Pyöräilykypärä ei aina pelasta edes silloin, kun rysähtää: niskavammat ovat todellisuudessa todennäköisempiä pyöräilykypärää käyttävillä kuin kypärättömillä.

Laki pyöräilykypärän käytöstä astui Suomessa voimaan vuoden 2003 alussa. Se on luonteeltaan suositus, eikä kypärätöntä polkijaa muisteta sakoilla. Kypäräpakoksi tituleerattu laki on vapaaehtoisesta luonteestaan huolimatta herättänyt paljon keskustelua reilun kymmenvuotisen olemassaolonsa aikana.

Osa vannoo pyöräilykypärien käytön nimeen, osa suhtautuu asiaan olkiaan kohautellen ja osa vastustaa kypäriä viimeiseen asti. Yksi asiasta meteliä pitävistä on kanadalainen blogisti Howie Chong, joka kirjoituksessaan Why It Makes Sense to Bike Without a Helmet on nostanut esiin monia syitä, joiden takia kypärän käyttöä kannattaa, jos ei lopettaa, niin ainakin harkita.

Muovinen koppa todellakin herättää suuria tunteita.

Pelot järjettömiä

On totta, että vakavan onnettomuuden sattuessa pyöräilykypärä todennäköisesti pelastaa käyttäjänsä hengen. Vähintään neljässä viidestä onnettomuudesta pyöräilykypärän käyttö vähensi pään alueen tai aivovamman riskiä, todetaan New England Journal of Medicine -lehden julkaisemassa tutkimuksessa.

Vastaavanlaisia tutkimustuloksia on maailma pullollaan. Ja juuri tällaiset tulokset tukevat pelkojamme liikenteessä: ilman pyöräilykypärää olemme suojattomia ja haavoittuvaisia. Muut tielläliikkujat tuntevat olonsa selvästi pyöräilijöitä turvallisemmaksi.

Pyöräily kauhistuttaa turhaan

Pyöräilyssä ei kuitenkaan ole mitään sen vaarallisempaa kuin kävelyssä tai autoilussa. Todellisuudessa autoilijoiden ja kävelijöiden puntin pitäisi tutista: nämä liikkumistavat ovat selvästi pyöräilyä vaarallisempia.

Käytännössä asian voi ymmärtää American Journal of Epidemiology -lehden yhdysvaltalaistutkimuksen pohjalta seuraavasti: tutustutaan 20 satunnaiseen tielläliikkujaan. He kaikki joutuvat liikenneonnettomuuteen, jossa jokainen saa pään alueen vamman.

Heistä 11 on autoilijoita, 3 kävelijöitä ja vain yksi on pyöräilijä.

Suojaa pollasi, autoilija!

Autolla ajetaan paljon enemmän kuin pyöräillään, ja siksi auto-onnettomuudet ovat yleisempiä, todetaan autoilupiireissä usein. Väite on perätön. Todellisuudessa matkustustuntien perusteella mitattuna pään alueen vammat ovat autoilijoille ja pyöräilijöille yhtä todennäköisiä, todetaan Accident Analysis & Prevention -lehden australialaistutkimuksessa.

  • Kävelijä saa vaarallisen aivovamman 1,4 kertaa todennäköisemmin kuin kypärätön pyöräilijä!
  • Lapsi saa kuolemaan johtavan pään alueen vamman todennäköisemmin autossa kuin pyöräillessä!
  • Kypäräpakko moottoriajoneuvoissa olisi Australiassa voinut pelastaa 17-kertaisen määrän ihmisiä kuin vastaava pakko pyöräilijöille!
Accident Analysis & Prevention

Kypäräpakko kävelijöille ja autoilijoille?

Pyöräilijät eivät ole kaikista tienkäyttäjäryhmistä altteimpia vakaville pään alueen vammoille. Valveutunut tienkäyttäjä laittaakin pyöräilykypärän päähän myös autoillessaan ja kävellessään, eikö niin?

Ei oikeastaan. Pyöräilykypärän käytön hyötyjä on tutkittu selvästi eniten. Siksi sen käyttäminen on sosiaalisesti hyväksyttyä. Kypäräpäinen autoilija saattaa suojata itsensä vammoilta, mutta ei toisten pilkalta.

Pyöräilykypärä voi myös vahingoittaa

Kypärä ei aina ole pyöräilijän pelastus. Sen käyttö voi jopa lisätä sekä omaa että kanssapyöräilijöiden loukkaantumisriskiä.

  • Pyöräilykypärän käyttö voi vaikuttaa siihen, miten autoilijat näkevät pyöräilijän. Englantilaistutkimuksen mukaan autoilijat ohittivat pyöräilykypärää käyttävän pyöräilijän selvästi lähempää kuin kypärättömän. Väistämisvara jää minimiin, ja pyöräilijä voi helposti tulla torpatuksi, kun turvaväliä ei ole juuri nimeksikään.
  • Muutamien tutkimusten mukaan pyöräilykypärän muotoilu voi lisätä erityisesti niskavammojen syntymistä silloin, kun onnettomuuksia tapahtuu. Tämä johtuu siitä, että pyöräilykypärä niin sanotusti kasvattaa pään kokoa. Kypärällinen pyöräilijä voi osua esteeseen, jonka hän muuten olisi väistänyt. Tällöin törmäyksen koko iskuvoima kohdistuu suoraan päähänsä.
  • Pyöräilykypärän käyttö voi lisätä virheellistä turvallisuuden tunnetta. Kypärä päässä olet valmis kohtaamaan punaiset liikennevalot kuin Don Quijote tuulimyllyt ja sujahtamaan kävelytien poikki aivan huomaamatta. Saatat ottaa riskejä, joita et kypärättömänä ottaisi. Tämä voi johtaa onnettomuuksiin.

Pyöräilystä enemmän hyötyä kuin haittaa

Pyöräilykypärät eivät kannusta pyöräilemään. Kypäräpakko on tavallisesti vähentänyt pyöräilijöiden määrää noin kolmanneksella.

Yleisen hyvinvoinnin kannalta pyörien häviäminen katukuvasta on hälyttävää. Kypärättömät pyöräilijät elävät pitempään kuin ei-pyöräilevät. Hollantilaisprofessori Piet de Jong on huolissaan, sillä pyöräilyn lopettamisesta aiheutuvat haitat ovat 20-kertaisia kypärän käytön hyötyihin verrattuna.

Mitä vähemmän pyöräilijöitä on, sitä vaikeampaa heillä on liikenteessä. Riskit kasvavat, kun autoilijat ovat entistä tottumattomampia jakamaan tiet pyörien kanssa.

Porkkanaa kepin sijasta

Lait ja pakot ovat vain yksi mahdollisuus pyöräilyn turvallisuuden rakentamisessa. Tutkimusten mukaan pään alueen vammojen vähentymistä ei kuitenkaan ole havaittu kypäräpakon tai -lain astuttua voimaan.

Suomessa vuosien 2003–2013 välisenä aikana kuoli vuosittain noin 20 ja loukkaantui noin 900 pyöräilijää. Laki pyöräilykypärän käytöstä astui voimaan alkuvuonna 2003, mutta loukkaantumiset ja kuolemantapaukset ovat pysyneet vuodesta toiseen lähes muuttumattomina.

Pyöräilyn turvallisuus onkin kiinni pyöräilykulttuurista. Pyöräystävällisissä kaupungeissa, kuten Kööpenhaminassa tai Amsterdamissa, kypärän käyttö on epätavallista. Näissä kaupungeissa pyöräilijät ovat osa liikennekulttuuria, ja tätä kulttuuria tukee myös pyöräilijäystävällinen infrastruktuuri.

Pelkkä kypärä ei tee kenestäkään hyvää pyöräilijää. Suurimman turvan liikenteessä tarjoaa loppujen lopuksi aina hyvä liikennesääntöjen tuntemus, valppaus ja muiden tielläliikkujien kunnioittaminen.

Lähteet:

Julkaistu: 29.5.2014