Lähes jokainen tuntee tai tietää henkilön, joka saa kummallisia oireita joissakin rakennuksissa. Kouluja, päiväkoteja ja virastoja remontoidaan ja joskus puretaankin, koska sisäilmaongelmia ei saada aina korjattua. Erikoista ilmiössä on se, että asiantuntijatkin ovat syistä ja seurauksista monta mieltä.

Suomalaisten huippututkijoiden yhteinen Toxtest-hanke päättyi vähintäänkin epäonnistuneesti tutkijoiden eripuraisuuden takia. Toxtest-hankkeessa yritettiin kehittää luotettavaa menetelmää mittaamaan sisäilmamyrkkyjen ja oireiden yhteyttä kosteusvauriorakennuksissa.

Kysyimme eri tutkijoilta muutamia rautalankakysymyksiä. Eroja löytyi ainakin siinä, että osan mielestä uusista tutkimusmenetelmistä ei tiedetä vielä riittävästi, jotta ne voitaisiin ottaa käyttöön. Osan mielestä sisäilmaoireiluun voi liittyä myös psyykkisiä tekijöitä.

Tuula Putus, työterveyshuollon ja työlääketieteen professori ympäristölääketieteen dosentti Turun yliopisto

1. Sisäilmassa sairastuttavat homeet, hiivat, bakteerit (sädesienet), niiden aineenvaihduntatuotteet, allergeenit ja toksiinit sekä materiaaleista haihtuvat kemialliset yhdisteet, desinfektiokemikaalit, allergisoivat liimat, maalit ja tasoitteet, pölypunkit ja varastopölypunkit, hajusteet, kotieläinten hilse, allergisoivat huonekasvit, polttoperäiset pienhiukkaset jne. Yleisin sisäilmaongelma on huonosti toimiva ilmanvaihto ja epäpuhtaat IV-putket ja tuloilman suodattimet.

Monesti väitetään että homeongelmaa on liioiteltu. Se ei ole mielestäni totta. Homeongelmaa vähätellään edelleen ja yritetään psykologisoida koko asia. Se ei ole psykologiaa kun koe-eläimille tulee maksavaurio ja sisäisiä verenvuotoja tai kun soluviljelmät kuolevat homealtistuksessa.

2. Eri ikäiset ovat erilailla herkkiä. Pienet lapset sairastuvat nopeammin ja rajummin kuin aikuiset. Heidän immuunipuolustuksensa on vasta kehittymässä. Eri ihmiset ovat geneettisesti erilaisia. Joillakin on taipumus atopiaan, joillakin on taipumus autoimmuunisairauksiin, syöpiin jne. Ympäristötekijät ja elintavat ratkaisevat kuka sairastuu ja mihin tautiin. Kaikki maanviljelijätkään eivät sairastu homeesta, mutta monet sairastuvat. Eivät kaikki tupakoitsijatkaan sairastu tupakoinnin aiheuttamiin tauteihin tai epäterveellisesti syövät saa sydäninfarktia. Mitä pidempi altistumisen kesto ja hurjemmat olosuhteet, sitä suurempi riski. Yksilötasolla on vaikea ennustaa kuka sairastuu. Ryhmätasolla se voidaan määritellä aika täsmällisesti.

Homeisessa ympäristössä pikkulasten astmaan sairastumisen riski on 400 % suurempi kuin puhtaassa rakennuksessa.

3. Raja-arvot eivät ole terveysperusteisia turvalliseksi todettuja tasoja vaan hallinnollisia arvauksia. Useimmiten mittaustuloksia tulkitaan väärin, mittaukset otetaan väärillä menetelmillä ja vääristä paikoista. Esim yksi ilmanäyte hometalosta ei osoita yhtään mitään rakennuksen terveysriskistä. Ministeriön antamia muita ohjeita ei noudateta. Oikea ohjearvo pahimmille altisteille olisi nolla. Ihan sama olisi kysyä, kuinka monta kertaa lasta saa pahoinpidellä ilman että hänelle aiheutetaan pysyviä vammoja? Tai: montako savuketta opettaja saa polttaa koululuokassa oppituntien aikana? Ei ole turvallista rajaa. On muistettava, että viljelyyn perustuvilla menetelmillä saadaan esille vain 1-10 % rakennuksen mikrobeista.

4. En ymmärrä kysymystä. Miksi sisäilmaa pitäisi tutkia? Rakennus pitää tutkia. Ei ilmaa. Ilma vaihtuu koko ajan.

5.Korjaukset on tehty väärin tai riittämättömästi. Jotain on jäänyt korjaamatta tai ottamatta huomioon. Tai sitten oireilevat ihmiset ovat jo pahoin sairastuneet eivätkä voi enää oleskella sellaisissa tiloissa missä terve henkilö ei huomaa mitään erikoista. Jos henkilö oireilee kaikkialla ja myös ulkona, silloin yksittäisessä rakennuksessa ei välttämättä ole vikaa. Rakennukseen liittyvä oireilu koskee useimmiten suurta joukkoa ihmisiä, jotka ovat oireettomia ko. rakennuksen ulkopuolella.

6. Osittain ovat ja osittain eivät. Uutta tietoa tulee koko ajan lisää. Suurempi ongelma on ettei ohjeita noudateta eikä tunneta kunnolla. Esim STM:n ohjeessa sanotaan, että ensisijainen näytteenottomenetelmä on materiaalinäytteiden käyttö. Silti jostain syystä edelleen tehdään sisäilmanäytteitä vaikkei niillä useimmiten tee mitään.

7. Kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa esiintyy vivahde- ja koulukuntaeroja. Uutta tutkimustietoa syntyy jatkuvasti sekä Suomessa että muissa maissa. Tämän keskustelun käyminen julkisessa mediassa tekee potilaan olon epävarmaksi. Normaalisti tieteellinen debatti käydään tieteellisillä foorumeilla. Vasta pitkä kokemus osoittaa sitten myöhemmin kuka oli oikeassa. Tieteellisesti tutkittu tieto ja viranomaisohjeet sekä lainsäädäntö tulisi pitää selkeästi erillään henkilökohtaisista mielipiteistä. Meidän kaikkien tulisi noudattaa lakeja ja viranomaisohjeita vaikka olisimmekin henkilökohtaisesti eri mieltä. Jos lainsäädäntö lähtee siitä, että ihmisen terveyttä tulee suojella ja estää esim. lapsia sairastumasta ja altistumasta, meidän kaikkien tulee toimia varovaisuusperiaatteen mukaisesti lapsia varjellen, vaikka joku pöljä pienessä päässään olisi sitä mieltä, että se on hukkaan heitettyä rahaa.

Esimerkiksi TTL ei suosittele mittaamaan sisäilman toksisuutta. Sitä teidän pitää tietysti kysyä Työterveyslaitokselta, miksei suosittele. Omasta mielestäni toksisuutta tulisi mitata rinnan vanhojen mittausmenetelmien kanssa, jotta niistä syntyisi kokemusta. Nyt käyttämättömyyttä perustellaan sillä, ettei niistä ole kokemusta. Kokemusta ei tietysti koskaan saada jos niitä ei käytetä. Samoin viljelyyn perustuvia menetelmiä tulisi käyttää rinnan PCR-menetelmien kanssa jotta osaisimme tulkita uusia menetelmiä oikein.

Vastaavasti voisin kysyä, miksei Ruotsissa kehitettyjä entsyymimittausmenetelmiä tai endotoksiinimittauksia käytetä meillä? Miksei mitata varastopunkkeja, atyyppisiä mykobakteereita tai ameboja vaikka niitä on yleisesti löydetty kosteusvauriotaloista Suomessa. Miksei enemmän käytetä oirekyselyjä korjausten onnistumisen seurantaan? Miksei Majvik II-suositusta noudateta? Miksei potilaista tutkita mikrobivasta-aineita? Miksei sisäilmapotilaille ole Suomessa omia poliklinikoita, hoitoa ja kuntoutusta? Miksi lähtökohta on se, että potilas valehtelee? Olisimme oppineet tästä ongelmasta paljon enemmän ja paljon nopeammin, jos kuuntelisimme potilaita. Nyt ei tarvita vain lisää tutkimusta, vaan lisää hyvälaatuista tutkimusta ja kansainvälistä yhteistyötä. Etsitään sellainen tutkijaryhmä, jonka jäsenet kykenevät oppimaan toinen toiseltaan ja kunnioittavat toistensa asiantuntemusta sekä tutustuvat ensiksi jo aikaisemmin julkaistujen tutkimusten tuloksiin. Sitä odotellessa: pelastetaan edes naiset ja lapset. Ja homeisissa sairaaloissa olevat potilaat.

Mirja Salkinoja-Salonen, tutkimusprofessori, mikrobiologi, Helsingin yliopisto

1. Sellaiset aineet, jotka vaurioittavat ihmisen elimistön jotakin osaa tai solua. Aineet voivat olla mikrobien tuottamia tai rakennuksen sisältämiä kemikaaleja ja voivat olla kaasumaisia, hiukkasia tai tai aerosoleja. Mikrobit sinänsä ei yleensä ole haitallisia sisäilmassakaan (ellei niitä ole niin paljon että niistä aiheutuu pölyyn verrattavissa olevaa kuormitusta), eivätkä ne (harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta) aiheuta ihmisessä infektiotautia.

Terveyshaittaa sisätiloissa aiheuttavat mikrobit tekevät sen joidenkin tuottamiensa molekyylien välityksellä, ja tuottoon mikrobit käyttävät raaka-aineena rakennuksen tai irtaimiston ainesosia (mukaan lukien viemärivedet, maalit, siivouskemikaalit).

Terveyshaittaa aiheuttavat mikrobit ovat luonnossa harvinaisia. Syytä siihen, miksi haitallisia mikrobeja hakeutuu rakennusten sisätiloihin, terveyshaitaksi asti, pitää etsiä rakennuksessa vallitsevista olosuhteista. Olosuhteet on siis tehty sellaisiksi, että ne suosivat terveyshaittaa aiheuttavien mikrobien pesiytymistä.

Kyseessä on siis ihmisen aiheuttama ilmiö. Ihminen voi siis tämän ilmiö myös purkaa.

2. Tämä koskee kaikkia sairauksien / tautien aiheuttajia, olivat ne sitten viruksia, ilmansaasteita tai haitallisia nautinta-aineita. Influenssaepidemiassa ja polioepidemiassakin vain pieni osa (yleensä paljon alle 10%) altistuneista ihmisistä sairastuu. Vielä pienempi osa esim., tupakalle, radonille tai asbestille altistuneista sairastuu . Silti kukaan ei kyseenalaista sitä, etteikö k.o. virus. tai aine ole syypää sairastumiseen. Syy-seuraus suhteita on yleensä mahdoton suoraan osoittaa. Sairastumista “aiheuttavien” asioiden etsintä tehdään epidemiologisin menetelmin: Tietylle olosuhteelle altistuneista sairastuu suurempi osa ihmisistä kuin niistä, jotka eivät altistuneet k.o. olosuhteella samana ajankohtana. Kerätään siis tilastoja .

3. Koska mitataan vääriä (epärelevantteja) asioita. Raja-arvoja (oik.= viitearvoja) on viranomaisen taholta annettu vain tietyille asioille, joita on helppo mitata, ja mittauksiin on määrätty tietty menetelmä. Niihin asioihin(esim. mikrobien määrällinen mittaus) ja tuloksiin (esim. pesäkeluku) voi sisältyä tai olla sisältymättä terveydelle haitallisia asioita.

Viranomainenkin tietää tämän, ja sen vuoksi viitearvo-ohjeissa (STM ja TTL) erikseen mainitaan, että ne koskevat vain rakennuksen teknisen kunnon arviointia eikä niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä terveyshaitoista.

4. Sellaisen, jonka toteuttajalla on näyttö siitä, että k.o. mittausten tuloksilla on (tilastollinen) yhteys terveyshaittaoireiluun.

5. Sen vuoksi, että 1.on korjattu asioita joilla ei ole yhteyttä oireilun aiheuttajaan; 2. Tai sen vuoksi, että korjaustoimenpiteenä (tai sen osana) käytetään kemiallisia menetelmiä. Esim. pesäkelukujen alentamiseen tarkoitetut toimenpiteet eivät vähennä terveyshaittaa, koska ne eivät alunperinkään mitenkään liittyneet terveyshaittaan. Kemikaalit usein lisäävät, eivät koskaan vähennä terveyshaittaa. Erityisen haitallisia ovat eräät desinfiointiaineet. Kemikaalien avulla ei vielä koskaan ole osoitettu terveyshaitan vähentymistä sellaisissa sisätiloissa joissa ei ole tuotannollista / toimintaan liittyvää mikrobilähdettä (esim. sairaalan tartuntatautiosasto). On järjenvastaista, että kemikaaleja silti käytetään sisätilojen “sanitointiin” esim. asunnoissa, päiväkodeissa, kouluissa.

6. Riippuu siitä mitä ajantasaisuudella tarkoitetaan. Jos tarkoitus on mitata jonkin mikrobin pesäkkeitä, menetelmät ovat OK. Jos tavoite on löytää terveyshaitan aiheuttajat, niin STM:n menetelmät eivät ole kunnossa..

7. Olen huono arvailemaan muiden laitosten tutkijoiden motiiveja ja mielipiteitä. Sellaiset toksiset reaktiot, joiden aiheuttajaa esiintyy sisäilmaoireilevissa tiloissa, mutta ei terveissä tiloissa, tai niissä paljon heikompana, ovat mielestämme hyviä markkereita sisätilojen terveyshaitalle. Tulokset osoittavat, että Helsingin yliopiston käyttämä menetelmä toimii.

Toxtes-hankkeessa käytimme pääosin vain yhtä testisolua (sian siittiösolut), koska rahaa oli vähän ja näytteitä paljon. HY:lle toimitettiin pelkästään v. 2012 n. 120 näytettä, ja budjetiksi annettiin 4800 €.

Käytimme siis yhtä solutyyppiä, ja tutkimme siitä kaksi erilaista vastetta, sytotoksisuuden ja liikkeen lakkaamisen. Toinen niistä korreloi oikein hyvin kohteissa oireilun kanssa. (Tutkimus tehtiin sokkona, siis emme tienneet mitkä saamistamme näytteistä, jotka THL toimitti, liittyivät oiretaloihin ja mitkä olivat terveistä taloista). Ongelmana oli, että kustakin talosta THL toimitti meille enintään 3 näytettä, usein vain 2 tai 1. (näytteenoton ongelmien takia monet näytteet olivat “tyhjiä”, eli tyhjä purkki, ei mitään mitattavaa) Siihen nähden tulokset olivat ihmeen hyvät.

TTL:llä oli hankkeessa huonompi tuuri. Heidän käyttämänsä solut eivät antaneet toksista vastetta “oirekohteiden” näytteille. Siksi on ymmärrettävää, että he eivät ainakaan sitä testiä aio käyttää sisätilojen tutkimuksessa. Ja kynnys Helsingin yliopiston käyttämän menetelmän käyttöönottoon saattaa olla liian suuri.

Harri Alenius, tutkimusprofessori, Työterveyslaitos

1. Epidemiologisissa tutkimuksissa voidaan nähdä yhteys kosteusvaurion tai homeen esiintyvyydellä rakennuksessa ja terveyshaittojen välillä. Vaikkakin kosteusvauriota usein seuraa mikrobikasvustoa talon rakenteissa, suoraa syy yhteyttä mikrobikasvuston ja terveysvaikutusten välillä ei ole voitu selvästi osoittaa epidemiologisissa tutkimuksissa. Eli siis edelleenkään ei tiedetä mitkä tekijät kosteusvauriokohteissa sairastuttavat ihmisen ja miten kosteusvauriosairaus syntyy.

2. Valitettavasti tätäkään ei vielä tiedetä. Tähän yritetään paneutua esim. Työsuojelusrahaston rahoittamassa hankkeessamme ”112260 Kosteusvauriopotilaiden diagnosointiin soveltuvien merkkiaineiden kartoittaminen limakalvoilta systeemibiologian keinoin”. Tutkimuksessa hyödynnetään uusimpia biolääketieteen menetelmiä ja systeemibiologista lähestymistapaa kosteusvaurioaltistumisesta aiheutuvien hengitystieoireiden diagnostiikan parantamisessa. Hanke tuo merkittävää ja uutta tietoa kosteus- ja homevaurioiden terveydellisestä merkityksestä, lähinnä siitä mitä kosteusvaurio-oireilevan ihmisen elimistössä tapahtuu ja millä tavalla se liittyy kosteusvaurioaltistumiseen. Tähän mennessä tämä tutkimuksen osa-alue on ollut vähiten tutkittu, vaikka se on työsuojelun ja työterveyden kannalta merkittävin.

3. Suurimpana ongelmana on edelleenkin tiedon vähyys – emme tiedä mitkä tekijät kosteusvauriokohteissa sairastuttavat ihmisen ja miten kosteusvauriosairaus syntyy.

4. Valitettavasti en ole tämän aihe-alueen asiantuntija. Kehotan ottamaan yhteyttä tämän alueen asiantuntijaan esim TTL:ssä tai THL:ssä.

5. Emme tiedä mitkä tekijät kosteusvauriokohteissa sairastuttavat ihmisen ja miten kosteusvauriosairaus syntyy. Koska sairauden aiheuttajia ei vielä tiedetä, niin ei voida myöskään olla varmoja, että oireiden aiheuttajat on pystytty korjauksen yhteydessä eliminoimaan. Oireisiin vaikuttavat todennäköisesti moninaiset sisäilmastossa olevat tekijät – emme voi myöskään sulkea pois sitä mahdollisuutta, että joissain tilanteissa myös psykososiaalisilla tekijöillä saattaa olla merkittävä vaikutus kosteusvaurio-oireiluun.

6. Valitettavasti en ole tämän aihe-alueen asiantuntija. Kehotan ottamaan yhteyttä tämän alueen asiantuntijaan esim TTL:ssä tai THL:ssä.

7. TTL:n kannanotto perustuu siihen, että kun otetaan huomioon TOXTEST hankkeen kaikki vaiheet, tulokset, sekä epävarmuustekijät ja virhelähteet, niin hankkeen johtopäätöksenä on, että mitään hankkeessa käytettyä menetelmää ei valitettavasti voida suositella kenttäkelpoiseksi ja luotettavaksi menetelmäksi vauriokohteiden korjauksen priorisointiin tai kohteiden terveyshaitan arviointiin. Herkkyyteen ja spesifisyyteen (osuvuuteen) liittyviä ongelmia ja virhelähteitä on valitettavasti liikaa jotta kosteusvauriokohteiden terveyshaitta voitaisiin arvioida luotettavasti aidossa kenttätilanteessa – kun sitä ei voitu tehdä luotettavasti kokeellisessa ääritilanteessakaan, niin on hyvin todennäköistä, että aidossa kenttätilanteessa se olisi lähes mahdotonta.

Jouni Jaakkola, professori, Oulun yliopiston Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskus

1. Sisäilmassa voi esiintyä kemiallisia ja mikrobiologisia ilmansaasteita joilla on terveyshaittoja. Myös fysikaalisilla tekijöillä kuten lämpötila, kosteus ja ilman liike on merkitystä terveyden kannalta.

2. Ympäristötekijöiden lisäksi yksilölliset tekijät, muun muassa perimä ja aiemmat altistukset ja sairaudet vaikuttavat siihen, miten sisäilma vaikuttaa ihmiseen. Pienet lapset ovat usein herkempiä, samoin astmaa ja allergiaa sairastavat.

3. Joissain tapauksissa terveysvaikutukset johtuvat useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, esimerkiksi jos ilmanvaihto toimii huonosti. Toisinaan huonovointisuuteen liittyy psykososiaalisia tekijöitä, jotka lisäävät fysikaalisten tekijöiden vaikutuksia.

4. Asiantuntijan suosittelemia.

5. Joissain tapauksissa korjauksiin liittyy kemiallisia päästöjä, esimerkiksi tuoreet maalipinnat tai uudet huonekalut.

6. En ole tarkistanut.

7. Nykytietämyksen mukaan kosteusvaurioihin saattaa liittyä monia eri tekijöitä, joilla on vaikutusta terveyteen. Homeiden lisäksi rakenteista saattaa syntyä kemiallisia päästöjä kosteusvaurioiden yhteydessä. Myös homeisiin liittyviä haittatekijöitä voi olla erilaisia. Toksisuusmittauksissa tutkitaan ilman biologisia vaikutuksia. Kiista liittyy siihen, kuinka hyvin toksisuuskokeista voidaan päätellä haittavaikutuksia ihmisillä. Jotta toksisuuskokeita voi suositella, täytyy olla tutkimuksellista näyttöä siitä, että ne mittaavat ihmisen kannalta merkittäviä vaikutuksia.

Kari Reijula, Teemajohtajan, professori, Työterveyslaitos

1. Moni asia sisäilmassa voi aiheuttaa oireita ja sairauksia kuten pölyt, hajut, teolliset kuidut, kosteusvauriomikrobit, toisen ihmisen hengittämät virukset ja bakteerit jne, jne.

2. Yksilölliset erot selittävät tätä eroa paljon. Osa on herkempiä kuin toiset. Tiedetään, että atooppiset ja allergiset raportoivat sisäilmaoireista selvästi ei-allergisia yleisemmin, mikä ei ole kovin ihmeellistä. Allergisilla silmien sidekalvo ja hengitysteiden limakalvo on herkempi reagoimaan ulkopuolisille tekijöille. Me tavalliset tallaajatkin saamme oireita eri lailla, jos altistumisaika tai –määrä/pitoisuudet vaihtelevat.

3. Kyllä löydetään. Riippuu mistä puhutaan. Jos puhutaan kosteusvaurioista ja oireiluista tällaisissa rakennuksissa on syytä muistaa, että vieläkään ei tiedetä, miksi astma tai muut hengitystieoireet syntyvät kosteus- ja homevauriorakennuksissa. Mikrobeja (homesieniä ja bakteereita) epäillään oireiden aiheuttajiksi, mutta tämä ei ole varmaa. Siksi ko. mikrobien mittaaminen kohteissa ei aina korreloi oireiluun. Oireiden aiheuttajaa haetaan kuumeisesti.

4. Kannattaa tutkia rakennus ensin asiantuntemuksella. Jos EI ole merkittävää kosteus- ja homevauriota, ei sitä voi tietenkään oireilustakaan syyttää. Merkittävässä kosteus- ja homevauriossa jonka rakennusalan asiantuntija paikantaa, kannattaa ottaa myös asiaankuuluvat mikrobinäytteet, sillä esim. ammattitaudeissa tätä edellyttävät vakuutuslaitokset ennen ammattitaudin hyväksymistä. Mikrobit ovat tällöin ilmaisimia (indikaattoreita) homevauriosta, ei välttämättä aiheuttajia.

5. Kun on poistettu väärä tekijä ongelmarakennuksesta, ei oireilukaan korjaannu. Usein vähäisiä kosteusvaurioita korjataan tilanteessa, jossa oireet johtuvatkin muista ongelmista kuten tunkkaisesta, pölyisestä huoneilmasta, materiaalipäästöistä tai siivouksen epäkohdista.

6. Niitä ollaan uudistamassa kuluvan vuoden aikana.

7. Hyvä kysymys. TTL ei suosittele joitakin pikatestausmenetelmiä, koska niiden kehittelytyö on vielä kesken. Ongelmallisia toksisuustestaukset ovat sen vuoksi että niiden tulosten terveydellistä merkitystä on mahdotonta arvioida. Menetelmäkehittelyä tulee jatkaa.