Virtsankarkailu

Virtsankarkailulla eli -inkontinenssilla tarkoitetaan virtsan tahatonta karkaamista. Virtsankarkailu jaetaan kolmeen eri muotoon: pakkoinkontinenssiin (urge), ponnistusinkontinenssiin (stress) ja niiden sekamuotoon (mixed). Taustalla olevat virtsankarkailun syyt ovat erilaisia riippuen inkontinenssin muodosta.

Pakkoinkontinenssi

Pakkoinkontinenssi on yksi yliaktiivisen rakon oireista. Yleisin yliaktiivisen rakon oire on tihentynyt virtsaamistarve. Toinen erittäin häiritsevä oire on virtsapakko (urgency). Virtsa ei välttämättä pääse karkaamaan, mutta voimakas virtsapakon tunne toistuu useita kertoja vuorokaudessa. Pakkoinkontinenssissa virtsa karkaa pissatuksen tunteen jälkeen, eikä virtsan tuloa pysty estämään, tai virtsasuihkua keskeyttämään wc:ssä. Pakkoinkontinenssista kärsivä potilas joutuu käymään wc:ssä tiheästi, joskus jopa useita kertoja yössä.

Lue myös: Naisten virtsankarkailuun on tehokkaita keinoja

Yliaktiivisen rakon taustalla voi olla mm. virtsarakon tulehdus, kasvain, aiemmin sairastettu aivoverenkierron häiriö, dementia, Parkinsonin tauti, MS-tauti, diabetes tai selkäydinvamma. Yhteistä näille kaikille on, että virtsarakon toiminta tai sen säätely on häiriintynyttä ja yliaktiivinen rakko pyrkii tyhjenemään, vaikka virtsamäärä on vielä vähäinen. Useimmiten yliaktiiviselle rakolle ei löydetä mitään syytä.

Ponnistusinkontinenssi

Ponnistuskarkailun oireena on ponnistuksessa, kuten yskiminen ja urheilusuoritukset, ilmaantuva vähäisen virtsamäärän karkaaminen. Tähän ei yleensä liity virtsaamistarpeen tunnetta.

Ponnistusinkontinenssi johtuu yleensä lantionpohjan lihasten heikkoudesta tai virtsarakon sulkijalihaksen huonosta sulkeutumisesta tai molemmista. Lantionpohjan lihasten väljyyttä aiheuttavat mm. raskaudet, ikääntyminen ja ylipaino. Sulkijalihaksen huono sulkeutuminen voi johtua niin ikään lihasten huonosta kunnosta sekä myös vaihdevuosien jälkeen ilmaantuvasta estrogeenivajauksesta. Ponnistusinkontinenssi on myös hyvin tavallista synnytyksen jälkeen. Hormonitoiminnan tasoittuminen imetyksen loputtua ja lantionpohjan lihasten voimistelu riittävät tavallisesti korjaamaan vaivan.

Diagnostiikka

Virtsankarkailun diagnoosi perustuu oirekuvaan sekä tutkittavan muuhun sairaushistoriaan. Ponnistusinkontinessin ja yliaktiivisen rakon erottaminen toisistaan ei ole yleensä vaikeaa (ks. taulukko). Tarvittaessa voidaan turvautua ns. virtsaamispäiväkirjaan, jolloin lääkärillä on tarkat tiedot virtsaamiskerroista ja virtsamääristä. Myös oirekyselykaavakkeet antavat tärkeää lisätietoa.

Taulukko: Yliaktiivisen rakon ja ponnistusinkontinenssin erottaminen oireiden perusteella

OireYliaktiivinen rakkoPonnistus-inkontinessi
Virtaamispakkokylläei
Tihentynyt virtsaamisen tarve (>8krt/vrk)kylläei
Virtsan karkaaminen fyysisen ponnistuksen yhteydessä (esim. yskiessä)eikyllä
Karanneen virtsan määräsuuripieni
Ehtiikö wc:hen ajoissaeikyllä
Pitääkö yöllä nousta virtsaamaanuseinharvoin

Gynekologinen tutkimus voi antaa tietoja lantionpohjan lihasten kunnosta ja vahvistaa epäilyjä ponnistusinkontinenssista. Gynekologisessa tutkimuksessa tarkastetaan samalla limakalvojen kunto, mahdolliset laskeumat sekä poissuljetaan lantion alueen kasvaimet. Selvissä tapauksissa yleislääkäri voi tehdä diagnoosin ilman sen kummempia erikoistutkimuksia.

Mikäli inkontinenssin tyyppi jää epäselväksi tai todetaan yliaktiivinen rakko, mutta ei selvää syytä sille, täytyy suunnitella jatkotutkimuksia. Näitä ovat esimerkiksi urodynaamiset tutkimukset, jossa mitataan virtsarakon ja –putken paineen vaihteluita. Tarvittaessa harkitaan virtsarakon tähystämistä tai ultraääni- tai magneettitutkimusta. Yleensä näitä tutkimuksia tekevät urologit ja gynekologit. Monimutkaisemmissa yliaktiivisen rakon tapauksissa voidaan joutua kysymään neuvoa neurologilta.

Taulukko: Sairauden vaikeusaste voidaan määritellä ns. Sandvikin virtsankarkailun vaikeusasteikolla:

 

Pistemäärä

A: kuinka usein virtsakarkaa? 
ei koskaan0
harvemmin kuin kerran kuussa1
yhden tai useamman kerran kuussa2
yhden tai useamman kerran viikossa3
joka päivä/yö4
B: kuinka paljon virtsaa tulee kerrallaan? 
tippoja tai vähemmän1
enemmän2
TULOS (AxB) = ____ pistettä 

Vaikeusastetta kuvaa pistetulo, joka saadaan kertomalla A ja B kysymyksen pisteet keskenään:

0 pistettä = kuiva

1-2 pistettä = lievä inkontinenssi

3-4 pistettä = kohtalainen inkontinenssi

6-8 pistettä = vaikea inkontinenssi

Virtsankarkailun hoito

Ponnistuskarkailu

Ensivaiheen hoito on painon alentaminen sekä lantionpohjan lihasten harjoittaminen. Lihasharjoittelulla pyritään parantamaan lantionpohjan lihasten voimaa ja hallintakykyä. Ohjatun fysioterapian avulla voidaan tehostaa lihasharjoituksia; fysioterapiaan voidaan liittää apuvälineitä kuten vaginakuulat tai TNS – hoito (transkutaaninen hermostimulaatiohoito). Vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla voidaan kokeilla paikallista estrogeenihoitoa. Estrogeenihoito parantaa emättimen ja samalla virtsateiden limakalvojen kuntoa ja voi näin vähentää ponnistaessa ilmaantuvaa virtsankarkailua.

Mikäli harjoituksilla ja hormonihoidoilla ei päästä riittävään hoitotulokseen, kirurgista hoitoa voidaan harkita. Useita tehokkaita leikkausmenetelmiä on kehitetty. Leikkausmenetelmissä virtsarakon kaulan seutua kohotetaan niin, että virtsankarkailu ponnistaessa vähenee. Uusimmat leikkausmenetelmät, TVT ja TOT eli ns. nauhaleikkaukset, ovat potilaalle varsin pieniä operaatioita. Leikkauksessa asetetaan verkkomainen nauha virtsaputken alle kohottamaan virtsaputkea. Leikkaus tehdään yleensä paikallispuudutuksessa eikä se vaadi pitkää sairaalassa oloa. Jos potilaalla on laskeumia, ne voidaan korjata samassa yhteydessä. Näitä leikkauksia tekevät gynekologit.

Yliaktiivinen rakko

Jos aiheuttajaan ei voida vaikuttaa, aloitetaan ensivaiheessa ns. rakon kouluttaminen. Tässä harjoitusohjelman mukaisesti pyritään jatkuvasti pidentämään virtsaamiskertojen väliä niin, että päivittäiset virtsaamiskäynnit normaalistuvat aikaa myöten. Tähän voidaan tarvittaessa yhdistää rakkoon vaikuttava lääkitys. Lääkevalmisteita on markkinoilla lukuisia, kuten oksibutiniini, tolterodiini, trospiumkloridi ja solifenasiini. Lääkityksen valinnassa voidaan joskus tarvita erikoislääkärin apua. Lääkkeiden tyypillisin sivuvaikutus on suun kuivuminen.

Yliaktiivisessa rakossa ei ole apua kirurgisista hoidoista, mutta sähköärsytyshoitoa voidaan kokeilla.

Sekamuotoisessa karkailussa hoito valitaan voimakkaammin oireilevan karkailutyypin mukaan.

Seuranta

Virtsankarkailuvaivat eivät yleensä vaadi seurantaa. Mikäli oireet pahenevat eivätkä ole lihasharjoitteluin hallittavissa, ota yhteyttä omaan lääkäriisi.

Periytyvyys

Virtsankarkailu ei ole varsinaisesti periytyvä sairaus, tosin lievää perinnöllistä taipumusta ilmeisesti on. Paljon suurempi merkitys inkontinenssin synnyssä on ylipainolla ja yleisesti huonolla lihaskunnolla.

Viitteet

Dambro: Griffith's 5-Minute Clinical Consult, 2001 ed., Copyright 2001 Lippincott Williams & Wilkins YKT 2002, Duodecim

Milsom I et al. BMJ Int. 2001;87:760-6

Tarkastajalääkäri on tarkistanut artikkelin sisällön 15.7.2010.

Lue lisää:

Naisten virtsankarkailu on yleinen vaiva

Kalsarit kastuvat miehelläkin

Liikuntaa terveydeksi ja lääkkeeksi - Virtsankarkailu

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:


Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.