Verenpainetauti

Verenpainetaudilla tarkoitetaan verenpaineen pysyvää koholla olemista. Raja-arvona pidetään nykyään noin 140/90 mmHg (elohopeamillimetriä), tosin eri maissa on hivenen toisistaan vaihtelevia raja-arvoja. Verenpainetautia on kutsuttu hiljaiseksi tappajaksi, koska lievästi kohonnut verenpaine aiheuttaa harvoin oireita sinänsä, mutta sen seurannaisvaikutukset ovat sitäkin vaarallisempia; 75 prosentissa sydäninfarkteja ja aivoinfarkteja korkealla verenpaineella on osuutta asiaan.

Verenpainetauti ja oireet

Lievä verenpainetauti ei yleensä aiheuta oireita. Hyvin korkea verenpaine voi aiheuttaa mm. päänsärkyä, huimausta ja "humpsutuksen" tunnetta. Oireiden puuttuminen tekee verenpainetaudista erittäin salakavalan ja vaikeuttaa hoitomotivaatiota: miksi syödä lääkkeitä kun ei ole oireitakaan?

Aiheuttaja

Aineistoista vaihdellen 90-95 prosentilla verenpainepotilaista sanotaan olevan idiopaattinen verenpainetauti, jolloin aiheuttajaa ei siis tarkkaan ottaen tunneta. Synonyymeinä käytetään joskus primaaria tai essentielliä verenpainetautia. Usein tämäntyyppisen taudin taustalla ovat elämäntapoihin liittyvät asiat, kuten tupakointi ja ylipaino.

Lopuilla sanotaan olevan sekundaarinen verenpainetauti. Sekundaarisessa verenpainetaudissa on löydettävissä jokin aiheuttaja, joka nostaa verenpainetta. Verenpainetta nostavia sairauksia ja tiloja on erittäin paljon, ja useat niistä ovat hyvin vaikeasti diagnosoitavissa ja hyvin harvinaisia. Yleisimpiä ovat kuitenkin pitkäaikaiset munuaissairaudet (2-5 %), munuaisten verenkierron sairaudet (0.2-3 %), primaari aldosteronismi (0.3-1.5 %), aortan ahtauma (0.2 %), Cushingin syndrooma (0.1-0.6 %), feokromosytooma (0.1-0.3 %) ja e-pillerien aiheuttama (0.2-1.0 %). Runsas, useita kertoja viikossa tapahtuva lakritsin tai salmiakin syönti paljastuu silloin tällöin verenpainetaudin aiheuttajaksi.

Diagnostiikka

Verenpainetaudin diagnoosi perustuu toistuviin verenpaineen mittauksiin. Mittaukset voidaan tehdä lääkärin vastaanotolla tai mieluummin terveydenhoitajan toimesta, mutta nykyisin potilailla on usein käytössä oma kotimittari, mikä tekee verenpaineen mittaamisesta huomattavasti vaivattomampaa. Verenpaine tulee kuitenkin mitata oikein. Saadut verenpainelukemat on hyvä merkitä muistiin erityiselle verenpaineen seurantalomakkeelle.

Joskus verenpaineen oikeasta tasosta ei saada toistuvilla mittauksillakaan selvää kuvaa, jolloin lääkäri voi teettää niin sanotun ambulatorisen verenpainemittauksen. Ambulatorisessa mittauksessa potilas kantaa vuorokauden ajan mukanaan automaattisesti verenpainetta rekisteröivää laitetta, joka antaa kuvan verenpaineesta koko vuorokauden aikana. Verenpaineen mittaamisen lisäksi verenpainepotilaan perustutkimuksiin kuuluu sydämen ja keuhkojen kuuntelu, sydänfilmi, keuhkojen röntgenkuva ja verikokeita. Verikokeista katsotaan useimmiten perusverenkuva, Krea, Na, K, Kol, trigly, LDL, HDL ja virtsakoe.

Milloin sitten pitäisi epäillä sekundaarista verenpainetautia? Sekundaarinen verenpainetauti löytyy noin 5-10 prosentilta verenpainepotilaista. Sen löytäminen on tärkeää, koska toisin kuin primaarinen verenpainetauti, sekundaarinen verenpainetauti voi olla parannettavissa. Epäily herää yleensä poikkeavien oireiden ja löydösten vuoksi.


Sekundaariseen verenpainetautiin sopivia oireita ja löydöksiä:

  • Sairastuminen alle 20- tai yli 50-vuotiaana
  • Verenpaine reilusti koholla (> 180/110)
  • Matala S-K ilman selitystä
  • Sydämen suurenema
  • Vatsan tai munuaisten seudusta kuuluva verisuoniääni
  • Aloitettu lääkitys ei tehoa

Jos epäillään sekundaarista verenpainetautia, jatkotutkimukset ovat paljolti epäillyn aiheuttajan mukaisia. Aiheesta voisi helposti kirjoittaa kokonaisen kirjasarjan, minkä vuoksi asia kuitataan tässä sillä toteamuksella, että tutkimukset keskittyvät usein verenkierron ja hormonierityksen poikkeavuuksien selvittelyyn. Sekundaarisen verenpainetaudin selvittely kuuluu useimmiten sisätautien erikoislääkärille.

Verenpainetasot

 IhanneNorm.TyydyttäväLievästi kohonnutKohtalaisesti kohonnutHuomattavasti kohonnut
Systolinen<120<130130-139140-159160-179>180
Diastolinen<80<8585-8990-99100-109>110

Verenpainetaudin hoito

Verenpaineen yleinen hoitotavoite on alle 140/85 mmHg. Tavoitteeseen pyritään elintapamuutosten ja lääkehoidon avulla. Tavoite on alle 130/80 mmHg, mikäli potilaalla on diabetes tai munuaissairaus (nefropatia) tai hän on sairastanut aivohalvauksen tai sydäninfarktin. Jos diabeettiseen tai ei-diabeettiseen munuaistautiin liittyy virtsan valkuaisuus (proteinuria) yli 1 g/vrk, on tavoite alle 125/75 mmHg. Korkea ikä ei vaikuta tavoitteisiin, joskin yli 80-vuotiailla käytännön hoitotavoite voi olla alle 150/85 mmHg.

Verenpainetaudin hoidossa tulee ymmärtää, että hoidossa ei keskitytä hoitamaan verenpainetta tai sen mahdollisesti aiheuttamia oireita, vaan ennustetta. Hoidon tavoitteet ovat kaukana tulevaisuudessa. Kun lääkäri aloittaa 35-vuotiaalle miehelle verenpainelääkityksen, hän ei pääsääntöisesti ajattele välittömiä seurauksia, vaan tilannetta kymmenien vuosien päästä.

Verenpainetaudin hoitoon kuuluvat aina elämäntapamuutokset, oli lääkitys käytössä tai ei. Lievän verenpainetaudin hoitoon ei välttämättä muuta tarvitakaan. Verenpainetaudin hoidon vaatimat elämäntapamuutokset ovat hyväksi monien muidenkin sairauksien hoidossa.

Verenpainetaudin elämäntapamuutokset:

  • Syö vihanneksia, hedelmiä ja kuitupitoista ravintoa
  • Vältä tupakointia
  • Laihduta, jos olet ylipainoinen
  • Pyri vähentämään suolan käyttöä, käytä mineraalisuolaa ruokasuolan sijaan
  • Vältä runsasta kahvin juontia (> 5 kupillista / vrk)
  • Vältä suuria alkoholimääriä
  • Harrasta sydäntä rasittavaa liikuntaa

Mikäli verenpainetautia ei saada hallintaan elämäntapamuutoksilla, lääkitys on tarpeen.

Lääkehoitoa suositellaan, jos:

  • Systolinen painetaso on vähintään 160 mmHg tai diastolinen painetaso vähintään 100 mmHg

tai
 

  • Systolinen painetaso on vähintään 140 mmHg tai diastolinen vähintään 90 mmHg ja potilaalla on lisäksi
  • diabetes
  • munuaissairaus
  • kohde-elinvaurioita tai
     
  • kliinisesti merkittävä sydän- ja verisuonitauti

Lääkitys valitaan kunkin henkilön kohdalla yksilöllisesti huomioiden mahdolliset muut sairaudet. Oleellisinta on, että verenpaine saadaan laskemaan. Yleensä aloitetaan yhdellä lääkkeellä ja pienellä annoksella. Haittavaikutuksien ilmaantuessa voidaan vaihtaa toiseen valmisteeseen. Tavallisimmin käytössä olevat lääkeryhmät ovat ACE:n estäjät (angiotensiinikonvertaasientsymin estäjät), ATR-salpaajat (angiotensiinireseptorin salpaajat), beetasalpaajat, diureetit ja kalsiumkanavan salpaajat.

Jos verenpaine ei alene riittävästi, lisätään lääkitykseen toisen lääkeaineryhmän valmiste pienellä annoksella. Lääkkeitä on siis yleensä mahdollista yhdistellä keskenään ja suurin osa potilaista joutuukin käyttämään yhdistelmähoitoa, jotta verenpainetavoitteet saavutettaisiin. Alla on lyhyt kuvaus kunkin lääkeryhmän ominaisuuksista.

Diureetit

Diureetit ovat nesteenpoistolääkkeitä. Ne poistavat elimistöstä nestettä ja samalla laskevat verenpainetta. Haittavaikutuksina voi esiintyä kalium-arvojen laskua sekä kolesterolin ja verensokerin nousua. Jos diureettihoito on matala-annoksista, haittavaikutuksia ei yleensä esiinny. Diureetit ovat yleisesti käytettyjä verenpainelääkkeitä, jotka soveltuvat erityisesti vanhusten verenpaineen hoitoon. Diureetit ovat verenpainelääkkeistä halvimpia.

Beetasalpaajat

Beetasalpaajat vaikuttavat hilliten sympaattista hermojärjestelmää ja laskevat näin verenpainetta. Yleensä beetasalpaajat ovat hyvin siedettyjä, ja haittavaikutuksia (joita ovat mm. väsymys, suun kuivuminen, painajaiset ja impotenssi) näkee harvemmin. Lääkitys soveltuu erityisesti nuoremmille ja keski-ikäisille. Jos potilaalla on myös sepelvaltimotauti, beetasalpaajat ovat erittäin hyviä. Beetasalpaajat rauhoittavat pulssia ja sopivat siten voimakkaasti stressaantuville ja herkästi jännittyville henkilöille. Urheilijoille lääke ei välttämättä sovi, koska se voi laskea suorituskykyä estämällä pulssin nousua liikunnan aikana. Samoin astmaatikoille ja jalkojen huonosta verenkierrosta kärsiville lääke ei useinkaan sovi. Beetasalpaajat ovat diureettien jälkeen keskimäärin halvimmasta päästä olevia verenpainelääkkeitä.

Kalsiumkanavan salpaajat

Kalsiumkanavia salpaavat lääkkeet ovat suosittuja verenpainelääkkeitä. Ne vaikuttavat laajentamalla verisuonia. Lääke soveltuu kaikenikäisille, ja haittavaikutukset ovat yleensä vähäisiä. Turvotuksia alaraajoissa voi esiintyä. Toisin kuin muissa verenpainelääkkeissä, suolan runsaampi käyttö ei välttämättä vähennä lääkityksen tehoa. Samoin tulehduskipulääkkeiden joskus aiheuttama verenpainelääkityksen tehon aleneminen ei ilmeisesti koske kalsiumsalpaajia.

ACE:n estäjät eli angiotensiinikonvertaasientsymin estäjät

ACE:n estäjät vaikuttavat monimutkaiseen hormonaaliseen ketjuun, joka osaltaan säätelee verenpainetta. Verenpaineen lasku välittyy verisuonien laajenemisen myötä. ACE:n estäjät soveltuvat kaikenikäisille verenpainepotilaille. Haittavaikutukset ovat kohtalaisen vähäisiä, lukuun ottamatta kiusallista kuivaa yskää, ns. ACE-yskää, jota esiintyy noin kymmenellä prosentilla käyttäjistä. ACE:n estäjät ovat erityisen hyviä lääkkeitä sydämen vajaatoiminnasta ja tietyistä munuaissairauksista kärsiville. Aikuistyypin diabeetikoille lääke sopii myös oikein hyvin. Suolan runsas käyttö vähentää ACE-estäjien tehoa.

ATR-salpaajat eli angiotensiinireseptorin salpaajat

ATR-salpaajat ovat kohtalaisen uusi lääkeryhmä, jonka vaikutus kohdistuu samaan ketjuun kuin ACE:n estäjienkin. ATR-salpaajia käytetään paljolti samoissa tilanteissa kuin ACE:n estäjiä. ACE-yskää ei kuitenkaan pitäisi esiintyä. ATR-salpaajat ovat toistaiseksi vielä melko kalliita verrattuna esim. diureetteihin ja beetasalpaajiin.

Lisäksi markkinoilla on melkoinen määrä ns. yhdistelmävalmisteita, joissa samaan tablettiin on yhdistetty kaksi eri lääkeainetta. Useimmiten lisäaineena on diureetti. Hyvin toimivia yhdistelmiä ovat esimerkiksi diureetti yhdistettynä ACE-estäjään, ATR-salpaajaan tai beetasalpaajaan. Kalsiumsalpaaja + beetasalpaaja sekä kalsiumsalpaaja + ACE-estäjä ovat myös tehokkaita yhdistelmiä.

Verenpainetaudin seuranta

Jokaisen verenpainetautia sairastavan tulisi käydä säännöllisesti lääkärissä kontrollikäynneillä. Verenpainepotilaan seurannassa arvioidaan elintapamuutosten ja lääkehoidon toteutumista ja hoitotavoitteiden saavuttamista. Suositeltava yhden lääkkeen kokeiluaika on vähintään 4-6 viikkoa. Tärkeää on arvioida myös lääkkeiden mahdolliset haittavaikutukset. Seurantakäyntien tiheyteen vaikuttavat hoitotasapaino, sydänlihas-, munuais- ja silmänpohjavauriot sekä potilaan muut sairaudet, kuten diabetes.

Lisäksi tulisi toteuttaa säännöllinen verenpaineen mittaus ja tulokset pitäisi merkitä muistiin esim. verenpainekorttiin, jotta lääkäri saa kuvan pitempiaikaisesta verenpaineen tasosta. Elektronisen kotimittarin hankkiminen on suositeltavaa. Verenpaineen seurannassa on tärkeää, että mittaustulokset ovat luotettavia. Yksittäisistä, pikaisesti otetuista mittauksista ei voi tehdä johtopäätöksiä. Luotettava tulos saadaan neljänä eri päivänä tehtyjen kaksoismittausten keskiarvosta. Kotimittari on hyvä kalibroida joka toinen vuosi.

Hoidon vaikutukset arvioidaan 1-3 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta tai muuttamisesta. Kun verenpaine on saatu tavoitetasolle eikä potilaalla ole lisäsairauksia, riittää kotiseuranta neljän päivän mittaussarjoina kolmen kuukauden välein tai terveydenhoitajan suorittama mittaus 3-4 kuukauden välein. Jos verenpaine on tavoitetasolla, lääkärintarkastus on tarpeen kerran vuodessa, muutoin useammin.

Nesteenpoistolääkkeen vaikutus veren kaliumtasoon on tarpeen arvioida 1-3 kuukauden lääkehoidon jälkeen.

Periytyvyys

Verenpainetaudin taustalla on useita eri tekijöitä joista osa on perinnöllisiä, osa ympäristötekijöitä. On arvioitu että yksittäisen potilaan kohdalla noin 30-60 prosenttia verenpainetaudista olisi perinnöllisistä tekijöistä johtuvaa.

Verenpainetauti ja yleisyys

Suomessa on noin 600 000 verenpainetautia sairastavaa eli noin 8 prosenttia väestöstä.

Seurannaisvaikutukset

Pitkäaikainen, hoitamaton tai huonosti hoidettu verenpainetauti aiheuttaa useita vakavia sairauksia. Kohonneella verenpaineella on osuutta noin 75 prosentissa sydän- ja aivoinfarkteista. Kohonnut verenpaine aiheuttaa sydämen suurenemista, mikä voi aikaa myöten johtaa sydämen vajaatoimintaan. Noin 30 prosenttia munuaisten vajaatoiminnasta johtuu korkeasta verenpaineesta. Silmän verkkokalvo voi vaurioitua korkean verenpaineen vuoksi, mikä johtaa näkökyvyn heikkenemiseen, jopa sokeutumiseen.

Hoitamalla verenpainetautia hyvin edellä mainittujen ongelmien riskit pienenevät huomattavasti.

Linkit

Verenpaineen seurantakortti


Kohonnut verenpaine - Käypä hoito-suositus, Duodecim


Suomen Sydänliitto ry

 

Viitteet

Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito -suositus: Kohonnut verenpaine. Päivitykset 26.9.2005, 23.11.2009. www.kaypahoito.fi.


Braunwald: Heart Disease: A Textbook of Cardiovascular Medicine, 6th ed., Copyright 2001 W. B. Saunders Company

Lue lisää:

Tunnista verenpaineen riskit

Verenpainetaudin lääkehoito

Voiko verenpaine olla liian matala?

Liikuntaa terveydeksi ja lääkkeeksi - Kohonnut verenpaine

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.