Isyys on asia, joka historiallisena ilmiönä usein nähdään mutkattomana ja yksiselitteisenä. Siitä on kuitenkin viimevuosina keskusteltu ahkerasti niin monella äänellä, että moni rooliaan etsivä isä uupuu vaatimusten ja vaihtoehtojen paljoudesta.
Mikä sitten on isän tehtävä? Usein isän on koettu olevan erityisasemassa nimenomaan pojan suhteen, miehisyyden välittäjänä. Toisaalta on sanottu, että mies johdattaa lapset äidin helmoista kohti maailmaa. Monia asia on kuitenkin vanhemman omasta lapsuudesta muuttunut eivätkä sieltä saadut mallit välttämättä lainkaan sovi oman perheen ja omien lasten todellisuuteen.
Ajat muuttuvat, mutta ihmisen perusolemus ei. Mikä on isän tehtävä nykypäivänä kun media ja maailma tulvivat seksuaalisia ja väkivaltaisia viestejä. Voisiko näistäkin asioista opettaa jälkikasvulle jotain? Lapsen kehitykseen kuuluvat väistämättä uhmat, kriisit ja kokeilut. Varsinkin poikia on aina kiinnostanut riskien otto, pelon hallinta, jännityksen sietäminen ja kilvoittelu. Pitäisikö näistäkin yrittää etukäteen kertoa jotain? Murrosiässä vahvistuvat seksuaaliset- ja aggressioimpulssit pakottavat kokeiluihin ja toimintaan, toisinaan jopa mielettömyyksiin ja riskinottoihin. Onko isän tehtävä vain maksaa rutatut autot, opiskelijakämpän vuokra ja lastenvaunut, vai voiko tehdä muutakin?
Nykypäivän media aikaansaa informaatiotulvan. Jo lapsen nähtäville tulee seksiä, väkivaltaa ja kyseenalaisia mies- ja naismalleja. Silti asiallinen aggressio- ja seksuaalikasvatus ovat asioita, joita ilman varsinkin pojat joutuvat kasvamaan. Ainoastaan kantapään kautta opeteltu elämä voi olla turhan rankkaa. Ennen riskinä oli saada huono maine ja turpaan. Nyt vastassa voi olla kokonainen järjestäytynyt rikollisuus.
Toiseen ja kolmanteen polveen
Isältä pojalle - mieheltä miehelle - periytyy usein tieto hyvistä ahvenkivistä, jääkiekkojoukkueen kannattajuus, jahtiseuran jäsenyys ja tieto niistä kahdesta kivestä, joiden välistä voi turvallisesti ajaa mökin rantaan. Ruoholeikkurin roplaaminen, moottorin öljynvaihto, välikaton uusiminen, harmaavesikaivon syventäminen, virvelin kunnostaminen ja uuden käyttöjärjestelmän päivittäminen ovat miehisiä ja hyviä keskustelunaiheita ja asioita, joita isä ja poika voivat jakaa yhdessä. Ei monikaan isä kuvittele olevansa em. asioissa Asiantuntija, Ekspertti. Kunhan vaan kertoilee sen mitä tietää juuri tämän auton virranjakajasta tai näistä kalavesistä. Ei isän seksuaali- tai aggressiokasvattajanakaan tarvitse olla joka jutun ”sekspertti”. Hänen tarvitsee olla vain oma turvallinen itsensä. Riittää kun parhaan kykynsä mukaan jakaa sitä, mitä on itse elämässään oppinut. Kukapa ei haluasi omilta virheiltään lapsiaan säästää?
Jokaisella on jotain kerrottavaa
Aikuisen omat seksikokemukset ovat hänen omiaan, ei kenellekään muulle sellaisenaan jaettavaksi tarkoitettuja. Murrosiässä tai sen alussa oleva nuori tuntee varmasti turhan avoimen asioista puhumisen vaivaannuttavaksi ja noloksi. Muunneltuna ja etäisenä voi jokainen tarinoita ja kommelluksia tietenkin kertoa, omiaankin. Ei siis roisia ja härskiä rehentelyä ja "rasvaisia" yksityiskohtia, vaan tositarinoita aiemmin eletyistä peloista, jännityksistä, uskaltamisista ja onnistumisista ja epäonnistumisista. Epätodellisia sankaritarinoita kuulee mediastakin. Ei myöskään pornoa tai seksivitsejä opetukseksi.
Pojat tarvitsevat nimenomaan tietoa murrosiän kehityksestä, seurustelusta, ehkäisystä, ihmissuhteista, häpeän ja pelon tunteista. Sitä he peräävät huutelemalla kaduilla, hälisemällä joukossa ja ottamalla typeriä riskejä.
Antamalla hyväksyntänsä ja ihailunsa sille tosiasialle, että oma poika on kehittymässä vauhdikkaasti mieheksi, isä voi olla pojalleen mitä parhain tuki ja tietolähde. Siis, etsi ja keksi sellaiset sanat, joilla Sinä voit parhaiten puhua pojallesi seurustelusta, seksuaalisuudesta ja aggressiosta luontevasti ja arvostavasti. Jonkun sukupolven miesten se on tehtävä.
Miehen aika
Väestöliitto
