Aika isän kanssa lapselle hyödyksi

Amerikan lastenlääkäriyhdistys julkaisi raportin muutoksista isän roolissa viime vuosikymmeninä. Raportti painotti lastenlääkärien roolia isien merkityksen korostamisessa ja neuvonnassa. Samalla siinä käydään läpi perheiden ja isyydenkin muutoksia ja isän osallistumisen tärkeyttä eri ikäisten lasten kehittymiselle. Yhdysvalloissakin on havaittu isän roolin muuttuneen kurinpitäjästä enemmän kaveriksi.

Ehkä ajalle tyypillisesti kirjoituksessa ensin määriteltiin, mitä isällä tarkoitetaan. Isän roolissa toimivat varsinaiset perheenisät, eronneet tai muuten poissa olevat isät, homoperheiden tuplaisät, leskien tai lesboperheiden isoisät tai muut miehen mallit. Jo vauva-ajan yhteydet isään edistävät myöhempää mielenterveyttä ja kielen kehitystä. Lapsen sanavarasto laajenee, koska isät käyttävät enemmän lapselle uusia sanoja kuin äidit. Isät myös leikkivät lasten kanssa eri tavoin kuin äidit. Leikit ovat fyysisempiä ja niissä otetaan enemmän riskejä kuin äidin leikeissä.

Isän osallistuminen lapsen elämään vaikuttaa myöhemmässäkin iässä. Tyttärien kehitys naiseksi on hitaampaa. Koe-eläintutkimukset vihjaavat, että se voisi johtua isien erittämistä feromoneista. Teini-ikäisten tyttöjen raskaudetkin ovat harvinaisempia perheissä, joissa isät ovat läsnä. Sama pätee lasten myöhempiin sosiaalisiin ongelmiin ja masennukseen.

Isät tai miehen mallit ovat näiden lastenlääkäreiden mielestä tärkeitä myös ihan arkisissakin asioissa. Tupakointi, alkoholin käyttö tai vaikkapa turvavyön tai pyöräilykypärän käyttö ovat tapoja, joista lapset ottavat mallia.

Kirjoituksessa myös lievästi haikaillaan isyysvapaiden perään. Päinvastoin kuin esimerkiksi Pohjoismaissa, USA:ssa ei ole niitä koskevia lakeja. Ainoastaan joissakin osavaltioissa on kokeiltu kohtalaisen huonolla menestyksellä palkattomia vapaita, jotka antaisivat isille mahdollisuuden osallistua lasten elämään.

Lähde: Pediatrics

Lue lisää:

Vain yksi kymmenestä yksinhuoltajasta on isä

”Vihaan lastasi” – uusperheellinen avautuu

Näin olet parempi isä- tai äitipuoli - 8 neuvoa

Lastenpsykiatri Sinkkonen vastaa: Pitääkö herkkää poikaa kouluttaa kovemmaksi?

7 kysymystä päihteistä ja lapsista – oljenkorsia isille ja äideille

1 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Kommentit

Vierailija (ei varmistettu)
Neuvola ja ongelmien avaaminen 'hyväveli' uhrina. Olen jonkinverran keskivertoikää vanhempi (53 v.) isä ja lisäksi moinisairas, selässä on mm. Sheyermannin kiilamaiset nikamat ja okahaarakkeita, jotka aiheuttavat kipuja. Sen lisäksi v. 2002 minulta leikattiin kaularangasta luupiikki ja juurikanava-ahtaus. Leikkauksen jälkeen neurokirurgi kertoi suoraan, että leikkaus tehtiin liian myöhään eli kipuja ei saatu poistettua, nyt on toiseen käteen säteilevät kivut ja diagnosointi oikeaan käteen säteilevästä juurikanava-ahtaudesta. Ja vielä vuoden 2004 jouluaattona liukastuin taloyhtiön pihassa, jossa ei liukkaudentorjuntaa suoritettu lain mukaisesti isännöintivastuun piiriin kuuluvana, vaan hiekkaa toimitettin, mutta sitä ei koskaan levitetty jäisellekään pihalle. (HUOM. älkää aliarvioiko hiekoituksen tärkeyttä, minä tein sen virheen ja jopa esitin puolisolleni tuolloin asiantilaa, että "kyllä joku vielä kaatuu ja loukkaa itsensä" tyyliin!!) Isännöitsijänä oli 'monivirkamies' eli kuntamme elinkeinojohtaja, EU-rakennerahaston yritysneuvoja, Suomen Yrittäjien paikallisjärjestön sihteerinä ansioitunut vaikuttaja jne. ja asiat ovat kääntyneet aika nurinkuriseksi, kun jopa minua syyllistetään hänen itsemurhastaan, johon ratkaisuun hän ajautui, ja ehkä Ilta-Lehden palstalla tästä asiasta 2008 kirjoittamallani 'paljastuksella' oli asiaan vaikutusta? Niin tai näin, mutta kirjoitin totuuden luettavaksi, kun pyrin saamaan julkisuudella oikeusturvaa liukastumisasasiassa ja sen jälkeisessä häätöasiassa (hän hankki häädön meille) sekä vielä kaiken lisäksi vastatoimena ison kuorma-automme takavarikoinnissa, joka sisälsi muuttokuormamme ja yritykseni välivarastoa eli kallis myymäläauto ja huomattavan kallis lasti tulkittiin romu-/hylätyksi ajoneuvoksi. Omaisuutta menetimme n. 160.000 euroa ja urani yrittäjänä (sairaana) sai hirveän kolauksen. Tämä kaikki 'sutkittiin' kun en päässyt juurikaan kävelemään ja pienyrittäjän kohtelu ainakin tuntui luokattomalta täällä Itä-Suomalaisessa yhteisössä. En ollut Länsi-Suomalaisena tottunut tähän oikeuskulttuurin tilaan. Mutta takaisin tähän päivään. Poikamme täytti vasta kuusi vuotta ja terveydenhuoltolakiin tuli v. 2011 ohjeistus (asetus 338/2011) eli äitiys- ja lastenneuvoloissa "laajoissa terveystarkastuksissa" selvitetään ja arvioidaan koko perheen terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä laaja-alaisesti eri näkökulmista. Kun olen tapatumaisesti loukkaantunut ja vielä "ankran vastuun" periaatteen piiriin kuuluvassa tapaturmassa, niin se on käsittääkseni täsmällisesti sitä, että kaikkien onnettomuuksien ja tapaturmien seuraukset (ja siten myös korvaukset?) tulisi saada asioista vastaavan viranomaisen käsiteltäväksi. Kuitenkaan en ole onnistunut tällaista 'hyvä veli' vaikutteita sisältävää asiakokonaisuutta saamaan käsittelyyn. Olisin kiitollinen neuvoista asioissa ja siitä nimenomaan, että mikä on niin auktoritettinen taso, jossa oikeusturvaan kokonaisuudessamme saisi asiallisen päätöksen? Onhan niinkin, että aikaisemmat tukirankasairaudet minulla ovat olleet olemassa ensin, mutta ennen jalan loukkaantumista kykenin kuitenkin tekemään yrittäjänä raskasta työtä ja aktiivisesti lenkkeilin hiihtäen erityisesti, mutta myös kävellen. Olin myös sukelluskaverieni kanssa 'menopäällä' kuten muutkin ja nyt makaan petillä, kun kipu estää liikkumisen. Olen mm. bubrenorphiinia myöden vahvasti lääkittynä. Kipulääkkeitä ja tulehduslääkkeitä ym. on yhteensä kuusi. Joinakin päivinä kykenen ajamaan autoa ja kävelemäänkin vähän, mutta menetykset ovat ihan hirveät ja tuntuu, että olen 'ehtoopuolen miehiä', eikä nimenomaan lapsen vanhempana "kasvatusresurssini" ole kummoiset! Onneksi äiti jaksaa hoitaa lasta ja myös minua. Moniammatillista palvelua olen saanut "monialaisessa yhteistyöryhmässä" tunnin kerrallaan ja siinä ajassa todellisuudessa ei kyetä palvelukartoitukseen perehtyä alkuunkaan, vaan lähinnä pitkitetään edelleen tätä onnetonta palvelukokonaisuuden irvikuvaa. Laki määrää sosiaalihuollon kartoittamaan yhdessä asiakkaan kanssa ensisijaiset tulot, joka käsittääkseni tarkoittaisi vahingonkorvauksia ja päivärahaa, mutta tälaiseen "suunnitelmalliseen palveluun" ei päästä, vaikka vetoan dialogiseen tapaan kuten olen mm. THL:n ja teidän Duedechimin sivuiltanne oppinut. Tässä on vielä sellainen onneton tilanne, että pojallamme diagnisoitiin Asbergerin oireyhtymä ja melkoisen tempperamenttinen pikkukaveri tarvitsisi vahvan isän vierelleen. Kaikella kunnioituksella pyydän teitä julkaisemaan tämän siksikin, että joku muukin saattaa olla pinteessä ja pihdeissä yhteisössään. Lastensuojelun "vanhemmuuden tuki" ja "lapsen etu" näyttää kääntyvän virkatyössä hyvin onnettomaksi ja perhettämme kohtaan antimagneettiseksi. Eduskunnan oikeusasiamieskin aikoinaan totesi, ettei mahda asioille mitään. Erikoinen hyvinvointimaa meillä on näiden 'hyvien veljien' pihdeissä, sen olemme saaneet ainakin kokea. VAKUUTUSYHTIÖILLÄ ON VALTAA KAIKETI MONELLA TAHOLLA? Ystävällisin terveisin: Jarmo Vilponen Peipontie 1 D 22 Kontiolahti jarmo.vilponen@gmail.com 044 5509920

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.