Otsikko Kysymys & Vastaus LähetettyLajittele nousevasti Vastaus päivä
Jatkuva päänsärky Kysymys:
Hei! Olen 24-vuotias mies ja kuukauden ajan ollut jatkuvaa päänsärkyä. Sydänkäyrä ja verikokeet otettu vähän ennen päänsäryn alkua, liittyen toiseen vaivaan mikä meni jo ohi, ja tulokset olivat normaalit. Päänsärky alkoi salilla lihaskuntolaitteessa sykkivänä pääkipuna, ei mitenkään pahasti kummiskaan. Sykkimiskohtaus meni nopeasti ohi, mutta päänsärky jäi. Ensiksi se oli tasaista jännitysniska tapaista kipua. Vasta viikko sitten huomasin, että pääkipu liittyy asentoon, jossa pää on alaspäin, ei kumartaen, vaan nyökäten. Sama asento kuin katsoisi kännykkää alaspäin. Kipu tuntuu yleensä pistävänä tai tasaisena polttavana vasemmalla puolella takaraivoa kallonpohjassa. Sama kohta saattaa olla aamuisin herätessä hiukan kipeä. Kipu hellittää kun nostaa päätä, eikä se tunnu makuuasennossa, ellei pidä leukaa lähellä rintaa. Pitkittyessään kipu saattaa levitä laajemmalle alueelle ja molemmille puolille päätä, välillä ohimoille, välillä päälaelle... Usein myös tuntuu kuin kivun alkamiskohdasta menisi suora viiva ylöspäin päälaelle ja välillä kipu tuntuu kylmänä "kipuna". Lisäksi pari kertaa on myös tuntunut pistävää kipua oikean silmän takana, mutta se on mennyt nopeasti ohi. En sanoisi, että se olisi pääoire, tapahtunut vain pari kertaa. Muita oireita kuten puutumista, kaksoiskuvia, pahoinvointia tai pyörtymisiä ei ole ollut. Lisäksi olen käynyt kaksi kertaa fysioterapeutilla saman vaivan takia, ensiksi veikattiin, että kallonpohjalihakset olisivat aiheuttaneet kivun, koska ne olivat vähän jumissa, mutta toisella kertaa jumeja ei ollut eikä fyssari osannut oikein kertoa mistä tämä voisi johtua. Mainittakoon vielä, että n. kaksi kuukautta sitten minulta puhkesi vasemmalle alas viisaudenhammas, joka ei kipuillut mitenkään sen jälkeen, kun asettui aloilleen. Mutta harvemmin kai viisaudenhampaat tälläisiä oireita aiheuttaisi? Verenpaineita olen seuraillut ja nekin normaaleissa rajoissa. Mikä mahtaisi aiheuttaa nämä oireet?

Asiantuntijan vastaus
Hei, Kysyjä itse arvelee kysymyksen toisessa kappaleessa, että kyseessä olisi jännitysniskatyyppinen tasainen kipu. Tilastollisesti näin onkin, eli oirekuvaus sopii kyllä hyvin jännitysniskaperäiseksi. Tässä on kuitenkin myös ongelma. Fysioterapeuttikaan ei lopulta löytänyt lihasjumia, joka tähän jännitysniskaan sopisi. On siis mietittävä, missä määrin joudutaan poissulkemaan muita syitä. Tuo päänasennosta riippuvainen kipu saattaa viitata paitsi jännitysniskaan, myös muuhun. Tuskin kuitenkaan mihinkään pahaan syyhyn, kun ns. puutosoireita, eli halvauksia, näköhäiriöitä tms ei ole. Viisaudenhampaan uskoisin olevan harmiton lisäkremppa, joka on omillaan, eikä aiheuta tätä päänsärkyä. Silloin tällöin esim. taljalla rehkiessä nuori ihminen voi saada ns. kaulavaltimon tai nikamavaltimon dissekoituman eli tilan, jossa ikäänkuin valtimon sisäkumi irtoaa ulkokumista. Aina ei kovin merkittävää mekaanista voimaa edes tarvita. Tällaisen diagnosoiminen on haastavaa, mutta ei saisi viivästyä, koska hoidoksi tarvitaan verta ohentavaa hoitoa joksikin aikaa. Korostan, että tilanne on harvinainen, mutta vaatii neurologin arvion (haastavaa hänellekin), koska tilanne voidaan osoittaa vasta kaulan seudun magneetti- (MRI) tai tietokonekerroskuvauksella (TT-angio). Jos MRI tehdään, näkyvät myös kaularankaperäiset tilat, joihin oirekuva ei kuitenkaan sovi, koska kyseessä on päänsärky eikä esim. käsiin asti säteileviä oireita.Samalla näkyvät kallonsisäiset syyt. Kasvaimeen oireisto ei sovi. Fyysisessä ponnistuksessa, esim yhdynnöissä tulee joskus vastaan ns. ponnistuspäänsärky. Tämä voi kestää viikkoja. Sen erottaminen pienistä aivoverenvuodoista on ilman kuvauksia mahdoton tehtävä. Kun kysyjän vointi on näinkin "hyvä", ts. halvausoireita ei ole, on hyvänlaatuinen syy todennäköisin, mutta koska muitakin mahdollisuuksia on, ja niistä enimmät sellaisia, joiden syy ilman pään kuvausta ei selviä, katsoisin perustelluksi lähettää kysyjän neurologin tai vähintään yleislääkärin arvioon muutamien vuorokausien sisällä pään kuvauksen järjestämiseksi.
2.12.2017 18:09 5.12.2017 09:50
Sairasteluvyyhti purettavaksi Kysymys:
Hei! Olen 40 vuotias, perussairauksina ainoastaan astma ja allergiat, hoitoalalla työskentelen muistisairaiden parissa ja monenlaista liikuntaa harrastanut ennen vanhaan paljon. Tämänhetkiset ongelmat alkoivat ihan " tavallisen" flunssan jälkeen rajuina neljä kk:tta sitten: aaltoileva kuumeilu ( kuitenkin alle 37,5 ) jatkuva jomottava nivelsärky ( pahimpina lonkkakipu, myös olkapäät, kyljet, alaselkä ), raajojen voimattomuus rasituksessa ( maitohapoille meneminen hyvin nopeasti ), levottomat jalat, väsymys/uneliaisuus niin fyysisestä kuin kognitiivisesta toiminnasta ja astman paheneminen. Lisänä on ollut gynekologiset tulehdukset ja vanha niskavammani on uudelleen aktivoitunut ( whiplash ja välilevyn pullistuma ) Työkunnossa en ole ollut. Kokeilin kyllä tässä välissä muutaman päivän töissäoloa, mutta en pystynyt keskittymään, tein virheitä enkä osannut suunnitella tavallisia töitäni ja vointi oli jollakin tapaa sekava ja ajattelu tahmeaa. Töissä tämä tuli tietysti paremmin esille, koska täällä kotona ei tarvitse suorittaa mitään kotitöitä kummallisempaa. Psyykkinen vointi on kuitenkin ollut suhteellisen tasaisen myönteinen eikä ole ollut epäilyä, että oireet olisivat mielialasta johtuvia. Tutkittu on: perusverenkuva ja CRP monen monta kertaa, laajat reuma ja sidekudoskokeet, borreliavasta-aineet, keuhkojen thx ja tt, gynekologiset tutkimukset ( kohtunäyte, UÄ ). Ainoana poikkeavana tuloksena on mykoplasman vanhan infektion merkki 280 -> syöty nyt varalta kaksi pitkää AB-kuuria ilman apuja ja kortisonia kahteen kertaan ilman minkäänlaista vastetta. Astmalääkkeet on vaihdettu ilman että vointi olisi parantunut eikä gynekologisissa lisätutkimuksissa ole tullut esille mitään vakavaa. Hometalossa en tiettävästi asu ja työpisteeni on jatkuvasti vaihteleva. Ennen tätä sairastumista olin kolarissa vuosi takaperin ja sain lievän niskavamman & toivuin siitä aika hyvin fysioterapian avulla. Sitä ennen taistelin tuon mykoplasman kanssa yli vuoden verran ja olin aika huonossa kunnossa. Pitkistä AB-kuureista oli lopulta hyötyä, mutta sen jälkeen en ennalleni tullut, vaan olo jäi puolikuntoiseksi eikä siihen ole auttanut muuta kuin sopeutua. Tämän jälkeen töissä ja harrastuksissa olen joutunut menemään sieltä missä aita on matalin. Tänne kirjoitin, koska viimeisellä käynnillä yksityisellä tutulla yleislääkärillä hän suositteli neurologin konsultaatiota, koska mitään selittävää ei ole löytynyt ja oireilu kuitenkin pysyy ennallaan. Kuulemma näytänkin poikkeuksellisen sairaalta ja väsyneeltä ja oloni onkin lähinnä sellainen, kun se joskus oli influenssan kourissa. Julkisella puolella olen saanut nyt vain lisää sairaslomaa ja tyyliin käskyn levätä vain edelleen. Herääkö minkäänlaisia ajatuksia tästä kertomastani ; mihin tässä kannattaisi mennä ja mitkä lisätutkimukset voisivat olla ensisijaisia ? Itse olen ihan pihalla, koska kaikki tutkimukset ja lääkekokeilut tähän asti ovat olleet pelkkiä umpikujia. Suvussa on paljon reumasairauksia ja astmaa, mutta ei juuri muuta. Lääkityksinä ei ole tällä hetkellä muita kuin astma ja allergialääkkeet ja tm.kipulääkkeet Burana ja Panadol. Kiitos jo etukäteen; ihan kaikki ideat ja ajatukset otetaan suurella kiitollisuudella vastaan !

Asiantuntijan vastaus
Hankala oirepaketti. Ei ole helppoa löytää yhtä yhteistä nimittäjää tälle, vaikka ajallisesti on viitettä tuohon flunssaan 4 kk sitten. Vai onko ongelmakokonaisuus sittenkin jo vuoden takaista perua kun oli niskavamma ja mykoplasma? Tämä jää kysymyksessä hieman tulkinnanvaraisiseksi. Ehdotettu neurologi voisi ollakin paikallaan siinä mielessä, että levotomat jalat, uneliaisuus, piiskansiimavamman jälkitila ja muutamat muut asiat sinänsä vähintäänkin sivuavat järjestelmiä, jotka neurologi tutkii ainakin alustavasti. Esimerkiksi levottomat jalat-oireyhtymään voi neurologi (helpoiten) kokeilla Parkinsonin taudin lääkitystä pienellä annoksella. Muutenkin unihygieniaa saattaa olla aihetta perata tarkemmin. Jos töissä ei hommat suju, alkaa tietyn ajan sairauslomalla olemisen kohdalla tulla vastaan kuntoutuksen ja tarkemman ts. laaja-alaisemman arvion tarve. Jos kognitiossa on epäilyttävää, täytyy tähän saada neuropsykologikin mukaan. Tällöin yleensä ohjelmaan on saatava pään MRI-kuvauskin. Jossain mielessähän tämä muistuttaa mm. kroonista väsymysoireyhtymää, jossa laboratoriokokeilla tai kuvantavilla tutkimuksilla ei mitään konkreettista näyttöä saavuteta. Ei tämä tietenkään tarkoita, etteivätkö oireet todellisia olisi. Saattaa lisäksi olla fibromyalgiankin piirteitä. Tälle on nykyään ihan omat kriteerit. Eli vaikea, monitahoinen tilanne. Homman kroonistumisen estämiseksi tarvitaa tosiaan puuttumista. Olen samaa mieltä siitä, että neurologilla käyminen on perusteltua. En niinkään siksi, että olisin varma, että hän löytää syyt ja hoidot 100% varmuudella. Ei, todennäköisempää jopa on ettei löydä. Kuitenkin, nuo mainitut muutamat tutkimukset tarvitsevat neurologin puumerkin lähetteeseen - muuten tulee kalliimmaksikin. Lopuksi tässä on vielä se, että mikäli ongelma kuitenkin pitkittyy ja hankaloituu, on hyvä olla näyttöä siitä, mikä on (neurologisesti arvioitu) tilanne loppuvuodesta 2017. Tämä siinä mielessä, että voidaan joutua vertaamaan myöhemmin. Ja kyllä tämäntapaisiin oireisiin neurologitkin joskus kokeilevat hoitoa, esim lääkitystä.
26.11.2017 11:14 27.11.2017 15:18
Tiako? Kysymys:
Hei Hannu! Olen perusterve 44v nainen. Pari päivää sitten lamppukaupassa ollessani tuntui hetken että vas silmäni oli pimeä. Tilanne meni ohi alle sekunnissa joka saikin minut miettimään oliko silmä hetken tosiaan poissa pelistä vai kuvittelinko vain.. mitään muuta selvästi neurologista oiretta ei ollut. Asia jäi kuitenkin mietittymään ja tänään kävinkin perusteellisessa silmien tutkimuksessa jossa katsottiin silmän pohjat, paineet ym. Kaikki oli kunnossa eli ei ollut ainakaan silmäperäistä. Minua vaivaa mahdollisuus että kyseessä olisi tia- kohtaus? Tai kaulavaltimoista lähtevä ongelma..? Silmälääkärin mielestä alle sekunnin täysi musta hetki ei viittaisi Tia- kohtaukseen. Veikkasi että kirkkaat valot olisivat saattaneet olla syynä, minulla on jäänyt hieman valoherkät silmät SMILE- leikkauksen jälkeen. Verenpaineet normaalit ja kolesteroli 3,8. En tupakoi. Aivokuvat otettu 01/2007 huimausoireiden takia, siellä ei ainakaan silloin ollut synnynnäisesti poikkeavaa. Ajattelisin etten kuulu riskiryhmään mutta jäi mietittymään kävisinkö vielä pään kuvassa/ kaulavaltimoultrassa varmuuden vuoksi? Myönnän että saatan ylireagoida, tätini sai juuri aivoverenvuodon ja on hoidettavana sairaalassa niinpä pienikin oire huolettaa. Kiitos vastauksestasi:-)

Asiantuntijan vastaus
Hei, Tämä 44-vuotias nainen elää terveesti. Hyvä juttu. Näin ollen en katsoisi, että kyseessä on riskiryhmään kuuluminen yhdestä aivoverenkiertohäiriön sairastaneesta sukulaisesta huolimatta. Tämä ei riitä. Olen varsin vahvasti samaa mieltä silmälääkärin kanssa. Toisen silmän näön menetys, amaurosis fugax, on todella yksi laji TIA:aa eli ohimenevää aivoverenkiertohäiriötä. Syy on tällaisissa tilanteissa yleisimmin kaulavaltimossa. Kuitenkaan noin lyhyt - alle sekunti - ei oikein sovi TIA:aan. Myös se, että tapaus sattui lamppukaupassa, viittaa jonkinlaiseen, jostakin kulmasta tulleeseen häikäistymiseen. Oire ei myöskään sovi muuhun, itse silmäperäiseen tilaan mielestäni, ja olisihan silmälääkäri näitä sitten kommentoinut. Pään kuvassa käymistä en pidä tarpeellisena. Näin lyhyt episodi, jos olisikin aivoverenkiertoperäinen, ei yksittäisenä pään tietokonekerroskuvauksessa näkyisi. Säteilyä vain tulisi. Tätä toisaalta voisi välttää magneettikuvauksella, mutta löytääkö sekään jotain näin pientä, on epätodennäköistä. Helpompi ja tämän oireen selvittelyssä pitkälle riittävä olisi tuo kaulasuonten Doppler- eli ultraäänikuvaus. Varmuuden vuoksi tämäkin. Kiirettä ei ole, ellei oire ala toistua.
20.11.2017 16:57 21.11.2017 16:00
neurologiset oireet Kysymys:
Hei Hannu! Olen reilu parikymppinen mies ja luulen kärsiväni vakavista neurologisista oireista. Ensimmäiset havaintoni ovat reilu vuoden takaa jolloin ilmeni virtsarakon tyhjenemisvaikeuksia, sekä satunnaista heikotusta juoksulenkeillä, en vaan tuntunut jaksavan kuten ennen. Kuluvan vuoden alussa mukaan tuli pistelyä, ensin paikallisesti, sittemmin ne ovat levinneet ympäri kehoa (myös silmissä ja silmien takana olen toisinaan havainnut pistelyitä, samoin kurkunpäässä ja sen ympäristössä), sekä satunnaista pahoinvointia. Oireet pysyivät satunnaisina kuluvan vuoden syksyyn, jolloin huomasin yhtenä päivänä epämääräistä pahoinvointia useamman päivän ajan. Tästä parin päivän kuluessa huomasin myös lihasheikkoutta sekä jaloissa että käsissä. Lihasheikkoutta on nyt jatkunut alkusyksystä lähtien ja jotenkin tuntuu, että heikompaan suuntaan on vaan mennyt. Tämä ilmenee vaikkapa portaissa, ikään kuin olisi lyijyä laitettu nilkkoihin. Lisäksi kihelmöinnit ja puutumiset raajoissa vaivaavat välillä etenkin makuulla. Puutumista voi toisinaan kuvailla tilaan jossa käsi tai jalka kylmettyy pakkasessa, varsinaista tunnottomuutta ei siis ole ollut. Todella huolestuneeksi tulin luettuani yhtenä iltana tietoa amyotrofisesta lateraaliskleroosista. Heti nukkumaan käydessä huomasin nykimisiä ympäri vartaloa, tuokin on jatkunut siitä lähtien. Olen huomannut myös krampinomaisia tuntemuksia. lähinnä kirjoituskädessä. Tavarat ovat pysyneet kuitenkin toistaiseksi kädessä, myöskään jalka ei ole pettänyt alta. Kaikista oireista tuo lihasheikkous tuntuu pysyväluonteisimmalta, muita oireita tulee ja menee. Olen kuitenkin ollut huomaavinani lihasheikkoudessakin pientä kohenemista aina kevyen liikunnan jälkeen. Jotenkin vain tunnen kropassani, että tämän on oltava hermostoperäistä. Tässä vaiheessa suurimpia kamppailuita käyn luonnollisesti henkisellä puolella. Virtsaamisvaivoista vielä sen verran että luulen myös niiden hieman pahentuneet syksyn mittaan, jälkitippoja aika lailla runsaasti ja suht tiheään tulee vessassa ravattua. Olen myös käynyt useissa tutkimuksissa. Perusverenkuva ok, samoin kreatiinikinaasi, joka oli jopa yllättävän alhaalla. D-vitamiinitaso sitten taas oli pari kymmenystä alle viitearvon. Hermoratatutkimukset varmaankin luvassa ennemmin tai myöhemmin. Tuo tappava kolmikirjaiminen yhdistelmä tässä siis kovasti huolestuttaa, voiko todella olla kyseessä juuri se vai onko toivoa lievemmästä asiasta? Olen tietoinen että pelkäämäni sairaus on iässäni erittäin harvinainen.

Asiantuntijan vastaus
Hei sinä perusterve 2-kymmpinen, Kyllä, juoksulenkit ovat suositeltavia. Oikeastaan kaikille. Sinänsä tässä kysymyksessä esitetyt oireet ovat aika epämääräisiä. Onneksi niitä kuitenkin on alettu selvittää, ilmeisesti yleislääkärilähtöisesti, mikä onkin oikea tapa. D-vitamiinin puute on yllättävänkin yleinen vaiva. Sitä esiintyy jopa Persianlahdella. Ei uskoisi, mutta kun täysin peittävä vaatetus estää auringonsäteilyn pääsyn iholle, niin näinkin voi käydä. D-vitamiinin puutteesta on arvioitu että saattaa seurata lisääntynyt alttius monellekin (neurologiselle) taudille. Kysyjä on huomattavan, ehkä "liiankin" hyvin perehtynyt tiettyjen laboratoriokokeiden ja sairauksien yhteyksiin. Tämä näkyy CK- eli kreatiinikinaasin kohdalla. Se, että on matala, on tietysti hyvä merkki. Se, että sinänsä sallitulla googlettamisella löytyy ALS, on tietyllä tapaa harmi. Ilmeisesti tätä ei vain voi välttää. Kysyjä on aiheeseen perehtynyt siinäkin mielessä, että tietää ALSin olevan erittäin harvinainen parikymppisillä. ALSiin ei tässä tapauksessa ollenkaan sovi virtsausvaivat, jotka eturauhasestaan yms muuten terveellä voivat johtua monestakin syystä. Kaikkia näitä kykenee yleislääkärikin aika pitkälle selvittämään. ALSiin eivät niin ikään ollenkaan sovi mainitut lukuisat tuntopuolen oireet. Kovin hyvin ne eivät sovi mihinkään muuhunkaan tiettyyn sairauteen, mutta kyllä ne todellisia ovat ja kannattaa selvittää. Tarvittaessa jopa sähköiseen hermo-lihas-tutkimukseen ENMG:aan asti. Kuitenkaan minulle ei kysymyksessä kuvatun perusteella synny vahvaa vaikutelmaa vaarallisesta sairaudesta. Nykimiset ja faskikulaatiot eivät yksin - tai kuvatunlaisten oireitten kanssa - esiintyessään ole merkki vakavasta hermoston sairaudesta. Joillakin ihmisillä vain on taipumusta tällaiseen. Mogigrafia eli kirjoittajan kramppi on yksi tällainen. Lääkäriltä on mahdollista pyytää useitakin näitä helpottavia lääkkeitä, mutta niiden tarve on arvioitava elävässä tilanteessa ja tapauskohtaisesti. Joskus on jouduttu työkyvyttömyyteen johtavan tasoista kirjoittajan kramppia hoitamaan botuliinitoksiinipistoksillakin, mutta tässä tapauksessa ei ole mitään viitteitä tilanteen etenemisestä näin pahaksi. Se kolmen kirjaimen tauti pitäisi tässä yhteydessä nyt panna sivuun. Ei aivan helppoa, tiedän.
8.11.2017 18:35 10.11.2017 16:00
Myokloniat Kysymys:
Hei Hannu, Olen 33-vuotias mies, perusterve. Minulla on ollut nyt noin puolen vuoden ajan lihasnykäyksiä. Niiden voimakkuus vaihtelee hyvin pienistä nykäyksistä niin suuriin, että nivel selvästi liikkuu: ranne heilahtaa tai olkapää nykäisee reippaasti, kyynärnivel oikenee hieman. Asiaa selviteltyäni kyse on mielestäni myoklonioista. Ne ilmenevät selkeimmin kun lihas on levossa. Aluksi niitä ilmeni erityisesti oikeassa olkavarressa ja olkapäässä, joissa niitä ilmenee myös päivän aikana. Koko päivää ei nyi samalla tavalla, mutta joka päivä nykii jossain vaiheessa. Voimakkaimpia nykäykset ovat rentoutuessa ja nukkumaan käydessä. Tällöin erityisesti nykäyksiä ilmenee koko kehossa, pieniä ja suuria, sormista vartaloon. Nykäykset ovat joskus tässä vaiheessa myös symmetrisiä. Usein en ole voimakkaampien nykäysten alkaessa vielä edes lähellä nukahtamista, vasta rentoutumassa. Tämä yhdessä päivänykimisen kanssa tarkoittanee että kyseessä ei ole vain ns. hypnagokinen säpsähdys. Viime viikkoina nämä säpsähdykset nukkumaan mennessä ovat kuitenkin alkaneet häiritä nukahtamistani merkittävästi. Osittain siksi että säpsähdys havahduttaa, osittain siksi että yön pimeinä tunteina mietityttää kovasti mistä mahtaa olla kyse. Jos yöllä herään niin nykinä jatkuu ja voi olla että en saa unta. Sanoisinkin että nykimisiä tapahtuu nyt hieman enemmän ja laajemmin koko kehossa (eikä vain lähinnä oikeassa yläraajassa) kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten. Muita oireita ei merkittävästi ole, paitsi että oikea käsi ja käsivarsi tuntuu hieman oudolta ja väsyneeltä. Hauiksessa myös kummaa lihasvärinää kevyessä fleksiossa. Toisaalta ainakaan maksimivoiman tuotossa ei ole tapahtunut heikentymää (asiaa seurattu itse kuntosalilla, jota säännöllisesti harrastan n. 3 krt / vko). Kesäkuussa hakeuduin yksityiselle neurologille, tehtiin ENMG ja pään magneettikuva, ei löytöjä. Statuksessa peruskokeessa oikeassa kädessä tosin pieni pronaatio, mutta yläraaja ei laskeutunut. Kuulemma "rajapintalöydös". Aineenvaihduntalabrat kanssa katsottu, kaikki normaalia, tosin paastosokeri ylärajalla. Sen enempää ei silloin selvitelty eikä tehty lihasnykinöitä kummempaa diagnoosia, ja mielikin rauhoittui kun ei mitään löytynyt. Psyykkisesti koen olevani tasapainoinen ja rationaalinen, vaikka ruuhkavuodet käynnissä ovatkin. Nyt asia kuitenkin kuormittaa taas lisääntyvässä määrin, kun oireetkin tuntuvat hieman pahentuneen. Olisikin kiva ainakin kuulla kokeneen neurologin näkemyksiä ja kliinisiä kokemuksia tällaisista epämääräisistä myokloniosta ja niiden yleisyydestä. Ja tietysti että kannattaako selvitellä lisää. Kiitokset etukäteen!

Asiantuntijan vastaus
Hei sinä perusterve 33-vuotias, Varsin järkevään tyyliin on tässä selvitetty oireiden nimikkeistöä. Kyseessä tuskin ovat faskikulaatiot, koska raaja todella heilahtaa - niinpä nimitys myoklonia kuulostaa perustellulta. Juuri tuo uneenvaipumisen yhteydessä tapahtuva myoklonia on täysin normaali ilmiö, joka ajoittuu vireystilan muutokseen. Tällainen ilmaantuu yleensä kun vielä ollaan hereillä. Ilmiö on alaraajapainotteinen, mutta kun tässäkin on yksilöllisiä eroja, niin joillakin nytkähtää koko kroppa, ja vieressänukkuja saattaa häiriintyä. Kaikki kissat ovat yössä harmaita. Kuten moni muukin, tämä oireisto saattaa ruokkia itseään jos ja kun sitä pikkutunneilla jää pohtimaan. Psyykkisestä ongelmasta ei ole kysymys. Se, että ENMG on normaali, eikä lihasheikkoutta ole, on hyvä merkki. Pään normaali MRI sulkee pois ison joukon sairauksia. Joskus myoklonia liittyy sairauksiin, enkä suosita näiden haravoimista omatoimisesti Netistä. Neurologiassa yksi tunnetuimmista muista syistä on myoklonusepilepsia, josta ei tässä yhteydessä sovi olemaan kysymys. Kohtauksellisia tajunnanhäiriöitähän ei tilanteeseen liity. Toisaalta tunnetaan myös mm. ns. kortikaalinen myoklonus, jossa epilepsia ei ole kuvassa mukana, mutta oireen lähtökohdan ajatellaan olevan aivokuorella. Tätä voidaan metsästää ENMG:llä, mutta käytännössä kannattaa tehdä aivosähköfilmitutkimus eli EEG. Neurologi voi tehdä lähetteen. Myös somatosensorinen herätevastetutkimus SEP voi antaa lisätietoa. Erilaiset verikokeilla osoitettavat syyt ovat niin moninaiset, että menevät tämän vastaustilan ulkopuolelle. Jos kuitenkin perusverikokeet ovat olleet kunnossa, uskoisin ettei sillä saralla ole paljoa annettavaa. Jos kyseessä on todella myoklonus, voidaan sitä hoitaa pirasetaamilla. Myöskin muut epilepsialääkkeet voivat tulla kyseeseen. Luonnollisesti tässäkin saattaa riittää se, että oireelle saadaan nimi ja syy. Ns. fysiologinen myoklonus on nimitys lievälle myoklonialle, joka ei vielä häiritse elämänlaatua.
8.11.2017 11:03 10.11.2017 16:00