Unettomuus

Unettomuus on yleinen vaiva, kansanterveydellinen ongelma ja tärkeä päiväaikaisen väsymyksen syy. Sitä voi esiintyä missä tahansa vaiheessa yötä. Unettomuus ei ole sairaus, vaan oire. Sen hoitamiseksi täytyy saada selville oireen taustalla oleva syy. Yleisimpiä unettomuuden syitä ovat jännittyneisyys, ahdistuneisuus ja huonot nukkumistottumukset. Jos unettomuus kroonistuu, se lisää sairauksien ja tapaturmien riskiä sekä huonontaa elämänlaatua.

Elämän perusasioiden puutteet on syytä korjata unettomuudesta kärsiessä. Hyviä kotikonsteja kannattaa käyttää unettomuuden hoidossa, niistä voi olla korvaamaton apu. Lääkärin puoleen kannattaa kääntyä, jos omat konstit eivät riitä tai jos arvelee unettomuuden taustalla olevan jonkin lääkärin arviota vaativan syyn, kuten sairauden tai lääkityksen. Unipäiväkirja on hyvä laatia ennen lääkärissä käyntiä. Unilääkkeet voivat auttaa uneen pääsemisessä, mutta niiden käytössä kannattaa olla varovainen, eikä niitä saa käyttää liian pitkiä jaksoja kerrallaan. Unettomuus kannattaa hoitaa, sillä se voi johtaa masennukseen, muihin mielenterveyshäiriöihin tai päihteiden käyttöön.

Unettomuus ja oireet

Ihminen tarvitsee unta noin 7 - 8,5 tuntia vuorokaudessa, mutta unen tarve on yksilöllistä. Lyhytunisuus ei ole sairaus, ellei se heikennä valveenaikaista toimintakykyä. Terve henkilö nukahtaa yleensä alle puolessa tunnissa ja on valveilla yöllä noin puoli tuntia. Iän karttuessa uni muuttuu pinnallisemmaksi ja katkonaisemmaksi, joka on täysin normaalia eikä sitä pidä tulkita unettomuudeksi.

Unettomuutta on monenlaista. Se voi ilmetä nukahtamisvaikeutena, unessa pysymisen vaikeutena, katkonaisena nukkumisena tai liian varhaisena heräämisenä. Myös uni-valverytmin häiriöt, unenaikaiset liike- tai hengityshäiriöt, tai muihin sairauksiin liittyvä unettomuus kuuluvat unihäiriöihin. Unettomuus voi aiheuttaa päiväaikaista väsymystä tai muitakin oireita. Unettomuus voi olla jokaöistä tai vain ajoittaista.

Merkittävän unettomuuden rajana voidaan pitää vähintään kolmena yönä viikossa esiintyvää univaikeutta. Unettomuus aiheuttaa pitkään jatkuessaan vaikeaa päiväaikaista väsymystä ja uupumusta. Se voi haitata arkielämää aiheuttamalla kognitiivisia häiriöitä, laaja-alaista toimintakyvyn laskua ja olla yhteydessä vammoihin ja sairauksiin.

Aiheuttaja

Unettomuus ei ole sairaus, vaan se on oire jostakin muusta. Usein sen taustalla voi olla useitakin syitä. Usein unettomuudella on altistavia, laukaisevia ja ylläpitäviä tekijöitä, jotka helposti muodostavat noidankehän, joka ruokkii itse itseään. Unettomuus alkaa yleensä elämäntilanteen muutoksesta, johon unettomuus on luonnollinen reaktio. Tilanne kroonistuu, kun itse unettomuus ja univaikeus alkaa aiheuttaa huolta ja pelkoa. Kierteen katkaiseminen on tällöin paras lääke unettomuuteen.

Yleisin unettomuuden muoto on toiminnallinen unettomuus. Toiminnallisen unettomuuden taustalla on usein jännittyneisyyttä tai ahdistuneisuutta, huonoja nukkumistottumuksia, unettomuuden pelkoa tai masennusta. Noin 90 prosentissa unettomuustapauksista on mukana toiminnallista unettomuutta.

Usein unettomuus liittyy epäsäännölliseen nukkumisrytmiin, liikunnan vähyyteen tai liiallisen alkoholin, huumeiden, tupakan tai kofeiinipitoisten aineiden nauttimiseen. Pari kupillista kahvia päivässä voi joillakin henkilöillä olla riittävä määrä heikentämään unen laatua. Liiallinen vireys on unen este. Myös alkoholi heikentää unta vähentämällä unen syvyyttä. Se voi liittyä myös psyykkiseen stressiin, depressioon tai kipuja aiheuttavaan sairauteen. Psykoottisissa häiriöissä esiintyy usein unettomuutta, samoin tietyissä persoonallisuushäiriöissä. Muita unettomuuden taustasyitä ovat kronobiologiset syyt, kuten kaamosaika, vuorotyö, aikaerorasitus ja epäsäännölliset elämäntavat.

Unettomuus jaetaan usein kestonsa mukaan eriasteisiin unettomuuksiin. Tilapäinen unettomuus (alle 2 viikkoa) liittyy usein stressiin tai säännöllisen unirytmin häiriöön, kuten esimerkiksi aikaeroon. Tilapäinen unettomuus häipyy nopeasti rasittavan tekijän väistyttyä. Lyhytaikainen unettomuus (2-12 viikkoa) puolestaan voi liittyä elämäntilanteessa tapahtuviin muutoksiin tai suruun. Se kestää pidempään, kuin tilapäinen unettomuus, mutta sekin parantuu elämäntilanteen tasaannuttua. Pitkäaikaisen unettomuuden (yli 3 kuukautta) taustalla voi olla erilaisia syitä, myös yhtä aikaa. Lähes kaikkiin mielenterveyshäiriöihin liittyy pitkäaikaista unettomuutta.

Unettomuuden takana voi olla myös elimellinen sairaus. Tällaisia sairauksia ovat mm. erilaiset kivuliaat sairaudet, reuma, aivojen rappeumasairaudet, dementia, Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti ja keuhkosairaudet, kuten keuhkoahtaumatauti. Diabeteksen (tyyppi 1, tyyppi 2) janontunne, tihentynyt virtsaamisen tarve tai kilpirauhasen liikatoiminta voivat myös olla syitä unettomuuteen. Obstruktiivinen uniapnea, levottomat jalat -oireyhtymä tai rintakipuilu voivat aiheuttaa unettomuutta. Samoin myös krooninen sydämen vajaatoiminta voi olla unettomuuteen vaikuttavana tekijänä.

Joskus harvoin unettomuuden syynä ovat lääkkeet. Beetasalpaajat voivat esimerkiksi olla painajaisunien taustalla. Diureetit taas täyttävät rakon virtsalla ja yö voi sen johdosta olla levoton. Muita unettomuutta mahdollisesti aiheuttavia lääkkeitä ovat bentsodiatsepiinit, erityisesti rauhoittavien lääkkeiden päiväkäyttö, kalsiumkanavan salpaajat, klonidiini, kortisoni, osa epilepsialääkkeistä ja jotkut kipulääkkeet säännöllisesti käytettyinä. Muita tällaisia lääkkeitä ovat mm. efedriini, kilpirauhashormonit, teofylliini ja antikolinergit sekä beeta-2-adrenergisiä reseptoreita stimuloivat valmisteet.

Unettomuus voi olla myös erillistä, muusta syystä johtumatonta ns. primaarista unettomuutta. Primaarinen unettomuus alkaa yleensä jo lapsuusiässä ja jatkuu muuttumattomana, mutta se voi myös vaikeutua. Vähintään kuukauden jatkuva unettomuus, jonka syy ei ole mielenterveyden häiriö eikä elimellinen sairaus voi olla primaarinen unettomuus. Noin 15 % unettomuuksista on primaarista unettomuutta.

Vanhuudessa elimistön univaiheiden kestot ja osuudet muuttuvat. Kevyen unen kesto pitenee ja osuus kasvaa syvän unen lyhentyessä ja sen osuuden vähentyessä. Tämä elimistön normaali muutos saattaa tuntua unen laadun heikkenemisenä. Öisin saattaa heräillä useammin kuin ennen ja uni voi tuntua laadultaan huonommalta. Normaalia vanhuuden tuomaa unen muuttumista ei pidä sekoittaa unettomuuteen. Ikääntymiseen liittyvä unettomuus voi alkaa jo vaihdevuosi-iässä, ja sen taustalla ovat hormonitoiminnan muutokset.

Diagnoosi

Unettomuuden syitä on lähes yhtä monta kuin unettomuudesta kärsiviäkin. Oireilun selvittämiseen tarvitaan lääketieteen tuntemusta, varsinkin, jos unettomuus voi johtua lääkkeistä tai sairaudesta, tai jos unettomuus on niin hankalaa saada kuriin, että kotikonstit eivät riitä.

Unettomuuspotilasta tutkiessaan lääkäri tekee kokonaisvaltaisen henkisen ja fyysisen terveydentilan arvion. Unipäiväkirja on hyvä unen seurantaväline. Unipäiväkirjaan merkitään unen pituus ja laatu sekä mahdolliset vaikuttavat tekijät. Unipäiväkirjan laatiminen noin 2-3 viikon ajalta ennen lääkärissä käyntiä auttaa lääkäriä päätösten teossa. Tutkiessaan lääkäri voi käyttää hyväksi erilaisia kyselylomakkeita ja haastattelua. Luonnollisesti myös unettomuuden haitat tutkitaan. Lääkärin on hyvä saada unettomuuspotilaasta kokonaiskuva, jolloin hoito saadaan suunnattua oikeaan suuntaan. Tietyt unihäiriöt tutkitaan rekisteröimällä unta erilaisin laittein, mutta unirekisteröintiä ei tarvita tavallisen unettomuuden selvittelyssä. Sairaaloissa unen tutkimisessa käytettyjä apuvälineitä ovat mm. aivosähkökäyrä, MSLT-tutkimus, MWT-testi, unipolygrafia, videotelemetria ja uniprofiilianalyysi.

Unettomuuden hoito ja seuranta

Unettomuuden hoidossa on hyvä pyrkiä saamaan elämän perusasiat kuntoon. Hyvät ihmissuhteet, säännöllinen elämänrytmi, riittävä liikunta ja liiallisen stressin välttäminen ovat unettomuudesta kärsivälle ensiarvoisen tärkeitä asioita. Unettomuus häviää hyvin todennäköisesti, kun henkinen ja fyysinen tasapaino on saavutettu.

Unettomuuden hoidossa käytetään ensin lääkkeettömiä hoitomuotoja. Säännöllinen liikunta, nautintoaineiden käytön vähentäminen ja unihygienia kuten makuuhuoneen rauhallisuudesta huolehtiminen ovat erittäin hyviä unen saantia helpottavia tekijöitä. Sängyn pyhittäminen vain lepopaikaksi ja pitkien päiväunien välttäminen auttavat unen saannissa. Illalla kannattaa rauhoittua ennen makuulle menoa ja olla ajattelematta stressiä aiheuttavia asioita (ks. unettomuus-potilasohje).

Jos lääkkeetön unettomuuden hoito ei riitä, joudutaan rinnalle ottamaan lääkehoito. Lääkitys tulee kyseeseen lähinnä lyhytaikaisen unettomuuden hoidossa. Pitkäaikaisen unettomuuden ensisijainen hoito on kognitiivinen terapia.

Unettomuuden lääkehoitoon on erilaisia vaihtoehtoja.

Nukahtamisvaikeuksissa hyviä lääkkeitä ovat mm. bentsodiatsepiinijohdannaiset, tsaleponi, tsolpideemi ja tsopikloni. Aamuyölliseen heräilyyn hyviä lääkkeitä ovat mm. oksatsepaami ja nitratsepaami. Myös antihistamiineja, valeriaanauutetta ja melatoniinia, elimistön omaa hormonia, voidaan käyttää unilääkkeinä. Vaihdevuosi-iän hormonikorvaushoito voi parantaa ikääntyneen unettomuutta.

Unettomuuden hoidossa väsyttävät uudentyyppiset masennus- ja psykoosilääkkeet (mirtatsapiini, ketiapiini) pieninä annoksina ovat nousseet käyttökelpoisiksi, koska ne eivät aiheuta riippuvuutta, mutta erityisesti psykoosilääkkeen käytössä tulisi konsultoida erikoislääkäriä.

Unilääkkeiden vaikutus heikkenee pitkään käytettäessä, ne voivat haitata toimintakykyä, niiden haittavaikutukset ovat merkittäviä ja ne aiheuttavat lääkeriippuvuutta. Suomessa unilääkkeitä käytetään kuitenkin runsaasti, noin 50 annosta tuhatta asukasta kohti vuorokaudessa. Unilääkkeet voivat aiheuttaa myös sekavuutta ja kaatuilua. Lääkkeiden lopettamiseen liittyy usein unettomuuden lisääntymistä ja vieroitusoireita. Unilääkkeiden lopettamiseen liittyviä haittoja voidaan vähentää lopettamalla unilääkkeet vähitellen lääkärin ohjeiden mukaisesti.

Unilääkkeitä ei kannata käyttää pitkäaikaisesti vaan lyhyitä aikoja kerrallaan. Niitä ei tule käyttää myöskään joka ilta, vaan enintään 3-4 kertaa viikossa. Iäkkäiden annosten tulee olla huomattavasti pienempiä. Unilääkkeitä käytetään usein liian pitkiä aikoja. Niiden käytössä tulisi pitää tauko vähintään kuukauden välein. Pitkäaikaisessa käytössä unilääkkeiden tehokkuus vähenee ja niiden haittavaikutukset tulevat pahemmin esille. Pitkäaikainen unilääkkeiden käyttö tulee lopettaa vähitellen lääkärin ohjeiden mukaisesti. Liian nopea lääkkeiden lopettaminen voi aiheuttaa haittavaikutusten kasautumisen. Unilääkkeiden liiallisen käytön asteittainen lopettaminen parantaa keskittymis- ja oppimiskykyä ja selviytymistä päivittäisistä askareista ja voi parantaa unen laatua.

Yleisyys

Pitkäaikainen unettomuus on yleistä. Sitä esiintyy 5-12 prosentilla aikuisväestöstä. 30 prosenttia ihmisistä kärsii vuodessa jonkinasteisesta unettomuudesta. Unettomuutta esiintyy enemmän naisilla, vanhuksilla ja alemmissa sosiaaliluokissa. Nuorten unettomuutta esiintyy 7 prosentilla 15-18-vuotiaista pojista ja 12-15 prosentilla samanikäisistä tytöistä.

Ennuste

Unettomuus pitkäaikaisoireena on merkittävä haitta varsinkin, jos työ vaatii hyvää vireystilaa. Unettomuus voi johtaa masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön tai päihteiden väärinkäyttöön. Se voi olla myös lihavuuden, sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen riskitekijä. Unettomuuden aiheuttama väsyneisyys kasvattaa tapaturmien riskiä. Väsymys on taustatekijänä 30 prosentissa liikenneonnettomuuksista. Unilääkkeiden toistuva käyttö on myös yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen.

Unettomuus on usein pitkäaikainen vaiva. Suurin osa unettomuudesta kärsivistä kokee univaikeuksia vielä viisi vuotta häiriön alkamisen jälkeen. Kymmenen vuoden kuluttua noin puolet kokee univaikeuksia. Yli 8,5 ja alle 4,5 tuntia vuorokaudessa nukkuvilla kuolleisuuden riski on lisääntynyt 15 prosenttia normaalimäärään nukkuviin verrattuna yleisväestössä.

Lähteet:

Käypä hoito- suositus: unettomuuden hoito, Duodecim 2008:124(15):1782-94

Lönnqvist J ym. (toim.) 2003. Psykiatria. 2.-3. painos. Duodecim. Helsinki.

Kunnamo I ym. (toim.) 2006, Lääkärin käsikirja. 8.uudistettu painos. Duodecim. Helsinki.

Nienstedt W ym. (toim.) 2002, Lääketieteen termit. 4. uudistettu painos. Duodecim. Helsinki.

Unettomuuden hoito. Lääkärin käsikirja. 10.3.2006. Erkka Syvälahti.

Lyhyesti: Uni ja kuolleisuus. Lääkärilehti. 2002;57(23):2551. Raimo Kr Salokangas.

Vanheneminen, uni ja unettomuus. Lääkärilehti. 2006;61(12):1329-1335. Sirkka-Liisa Kivelä.

Uni, terveys ja toimintakyky. Duodecim. 2006;122(14):1705-6. Mikko Härmä ja Mikael Sallinen.

Uni- ja vireyshäiriöt. Lääkärin käsikirja. 23.2.2005. Unto Nousiainen ja Esa Mervaala.

Krooninen unettomuus ja sen lääkkeetön hoito. Lääkärilehti. 2005;60(22):2453-2457. Soili Kajaste.

Lihavuuden ja unihäiriöiden oravanpyörä. Duodecim. 2004;120(18):2153-5. Mikael Fogelholm ja Mikko Härmä.

Unettomuus-potilasohje

Tarkastajalääkäri on tarkastanut artikkelin sisällön 10.10.2010.

Lue lisää:

Yli unettomuudesta

Unettomuus – lääkkeettömiä vinkkejä parempaan uneen

Unettomuus vanhemmalla iällä

Suomalaistutkimus: Uniongelmat vievät eläkkeelle

Unettomuus on yhä kasvava ongelma - tarjolla uusia hoitoratkaisuja

Liikuntaa terveydeksi ja lääkkeeksi - Uni ja unihäiriöt

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.