Työn vaatimukset ja henkinen kuormittavuus kasvavat jatkuvasti. Silti eläkeikä hilautuu hitaasti mutta varmasti ylöspäin. Työkyvyn oletetaan säilyvän hyvänä tai vähintään kohtuullisena työuran loppuun saakka, vaikka iän mukanaan tuomat fysiologiset vaikutukset heikentävät suorituskykyä vuosi vuodelta. Fyysisen työn kuormittavuus ei helpotu iän karttuessa. Kaksikymmentäkiloinen säkki tai laatikko painaa kaksikymppisenä ja kuusikymppisenä saman verran vaikka lihasten sekä sydämen ja verenkiertoelimistön suorituskyky on heikentynyt jo keskimäärin 30 prosenttia.
Työkyky tarkoittaa ihmisen työnkuvan ja toimintaedellytysten keskinäistä vastaavuutta. Siihen vaikuttavat niin perinnölliset tekijät, koulutus, työkokemus kuin psyykkiset, fyysiset ja sosiaalisetkin voimavaratkin. Se, millaisessa kunnossa henkilö on, vaikuttaa niin jaksamiseen, vireyteen kuin mielialaankin. Hyvinvointi taas on kokemusperäinen mielentila, johon liittyy ihmisen elämän eri puolet vaihtelevilla suhteilla. Työhyvinvoinnissa painottuu työ ja siitä johtuvat kokemukset. Kokeminen on yksilöllistä. Siihen liittyy ihmisen tunnetila, arvot odotukset ja kenties elämän ja työn kohdalle asetetut tavoitteet.
Terveys, henkilökohtaisen elämän tilanne, tunnetilat, henkilökohtaiset arvot ja arvostukset, harrastukset ja sosiaaliset verkostot, erityisesti parisuhde ja perhesuhteet vaikuttavat hyvinvointiin jokaisen kohdalla. Näillä voi olla myös eritasoisia vaikutuksia työntekijän työssä kokemiin asioihin ja henkilösuhteisiin. Toisaalta työssä koetut paineet ja stressi heijastuvat myös ihmisten yksityiselämään, joskus hyvinkin hankalasti.
On hyvä, että ihmisellä on useita mielenkiinnon lähteitä ja ”pätemisen paikkoja”. Jos töissä mättää, voi vaikeuksista puhua puolisolle ja paineita purkaa harrastusten parissa. Jos taas kotona on sähköä ilmassa, pääsee töihin huilaamaan ja harrastuksiin huokaisemaan. Harrastusten sujuessa huonosti on nuo kaksi edellä mainittua pakopaikkaa käytettävänä. Vaikka moni varmasti haaveileekin työskentelystä kotona, voi todellisuus osoittautua vaikeaksi yhtälöksi. Työ- ja vapaa-ajan sekoittuminen on enemmän kuin helppoa ja on oltava luonteeltaan vahva, että pystyy keskittymään työntekoon kotiaskareiden lojuessa jaloissa. Vielä haasteellisempaa on osata heittäytyä vapaa-ajalle työasioiden pyöriessä mielessä työpäivän päätyttyä.
Työssä koettu hyvinvointi on tutkimusten mukaan selvästi positiivisessa suhteessa työn laatuun, tuottavuuteen ja käänteisessä suhteessa sairauspoissaoloihin. Työhyvinvointiin myönteisesti vaikuttavia tekijöitä ovat oikeudenmukaiseksi koettu johtamiskulttuuri, työntekijöiden kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omaa työtään koskeviin päätöksiin, työntekijöiden ammattitaito ja sen ylläpitoon tehdyt panostukset. Työntekijän on myös tärkeää tuntea oma roolinsa ja vastuunsa tuotannon kokonaisuudessa. Työn mielekkyys tulee tarkoituksenmukaisuuden kokemuksesta. Mielekäs työ motivoi ja lisää työhyvinvointia.
Työhyvinvointiin vaikuttaa voimakkaasti niin työn mielekkyys kuin työyhteisön ilmapiirikin. Onkin sanottu, että työyhteisö on johtajansa näköinen - niin hyvässä kuin pahassakin. Johtajalla onkin suuri vastuu ”joukkueensa” vahvuuksien esille nostamisessa, heikkouksien paikkaamisessa sekä ilmapiirin ja ”joukkuehengen” luomisessa ja ylläpitämisessä.
