Palkitun konkarilääkärin viesti: isot korvat, isot silmät ja pieni suu vaikeissa tilanteissa

Ei tarvitse käydä kuussa eikä toisella puolen maailmaa ollakseen ihminen itselleen ja toisille ihmisille.

Puhelinsoitto tuli, kun pitkän linjan ensihoitolääkäri Teuvo Määttä oli Tallinnan satamassa, matkalla pelastusharjoitukseen Kuressaareen. Tämän täytyy olla aprillipila, hän sanoi kuultuaan iloisen uutisen.

Määtälle kerrottiin, että hänelle annetaan arvostettu Konrad ReijoWaaran palkinto. Palkinto myönnetään vuosittain lääkärille, jonka työtä leimaavat korkea ammattitaito, ahkeruus, auttamisen halu, rehellisyys ja ystävällisyys.

– Olin vilpittömästi yllättynyt. Tajusin todellisuuden vasta, kun tietoon tuli kirjeessä vahvistus.

– Tunnen monia palkinnon saaneita lääkäreitä pitkän matkan ajalta (käytän mieluummin sanaa matka kuin ura). Olen aina mieltänyt, että yksi keskeinen ja ehdoton vaatimus palkitsemiseen olisi runsas tieteellinen työ, Määttä sanoo.

Myöhemmin hän hersytti palkitsemisestaan myös huumoria. Miten näin nuori saa tuollaisen palkinnon!

Määttä on 67-vuotias.

– Sitä on vähän vaikea uskoa, hän nauraa.

Määttä työskentelee Helsingin ensihoidon vastuulääkärinä. Ensihoidon matkaa on takana noin 25 vuotta. Nykyisessä työssä on paljon esimerkiksi hallintotehtäviä, kokouksia ja kehittämistyötä.

– Mie päivystelen kolme tai neljä kertaa kuukaudessa vuorokauden. Yleensä teen virka-ajan jotain muuta ja päivystän seuraavaan aamuun asti.

Mitenkäs eläkkeelle jääminen?

–  Totta kai jossain vaiheessa jään eläkkeelle virkatyöstä. Mutta toki tässä on myös ajatuksia siitä, mitä isona tekee. Sehän on sitten omaan tahtiin. Paljon riippuu omasta ja läheisten tilanteesta.

Kuka?

  • Anestesiologian erikoislääkäri Teuvo Määttä (s. 1950) työskentelee Helsingin ensihoidon vastuulääkärinä. Nykyään hänen virallinen työnantajansa on HUS (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri).
  • Sai juuri arvostetun suomalaisen lääketieteellisen tunnustuksen, Konrad ReijoWaara -palkinnon. Sen myöntää Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
  • Valmistui lääkäriksi Oulun yliopistosta 1975. Työskenteli sen jälkeen lääkärinä muun muassa Tervolassa. ”Lipsahti” kaverin sijaiseksi anestesialle Rovaniemelle ja erikoistui anestesiaan.
  • Aloitti uransa ensihoitopalveluissa 1992.
  • Tehnyt useita jaksoja avustustyöntekijän töitä kansainvälisillä kriisialueilla aina 1980-luvun alusta lähtien. Viimeisimpiin kansainvälisiin tehtäviin kuuluu esimerkiksi työjakso vuonna 2015 Jordaniassa, Syyrian rajalla Punaisen Ristin kenttäsairaalan sairaalajohtajana.
  • Kotoisin Tornionjokilaaksosta, Karungista.
  • Lataa akkujaan esimerkiksi viettämällä aikaa pohjoisessa ja ystäviensä kanssa. Harrastaa myös kulttuuria. Pitää esimerkiksi hiihtämisestä ja muusta liikunnasta.

”Työ on intohimo ja elämäntapa, mutta kyllä minulla muutakin elämää on”

Helsingin keskusta. Heinäkuun loppu vuonna 2017. Tahallinen yliajo: yksi kuollut ja useita loukkaantuneita.

Siinä vaiheessa, kun poliisi lähettää tiedotteen ja mediat kertovat uutisen, on Teuvo Määttä ollut työpaikallaan jo hyvän aikaa. Kului vain 12 minuuttia hätätyöpyynnön vastaanottamisesta, kun hän jo oli työpaikalla avaamassa ensihoidon tilannehuonetta.

Lääkäriseura Duodecimin palkintoperusteluissa Määttää kuvataan pitkää päivää tekeväksi työihmiseksi, joka on virallisen työajan päätyttyäkin aina valmis auttamaan päivystävää henkilöstöä.

Kuulostaako todenmukaiselta?

– Kyllä kai se aika lailla totta on. En ole koskaan laskenut työtunteja. Työ on minulle intohimo ja elämäntapa, mutta kyllä minulla muutakin elämää on.

Pidetään korvat auki ja annetaan vähemmän vastauksia

Mitä haluaisit sanoa lääkäreille, kollegoillesi?

– Työelämä sirpaloituu. Erikoisaloilla mennään yhä syvemmälle. Ehkä nuorempana ennen kuin lähtee jollekin syväalalle ja lukitsee valintojaan, olisi hyvä käydä katsomassa naapurinkin puolelle ja vähän muuallekin yhteiskunnassa. Liikaa kapea-alaisuutta vastaan voi taistella, Määttä tiivistää.

Hän puhuu myös inhimillisyyden puolesta.

– On paljon asioita, joista meillä ei ole tietoa ja paljon kysymyksiä, joihin meillä ei ole vastauksia. Mutta meidän pitää olla korvat ja silmät auki: kuulla, nähdä ja aistia eikä antaa niin paljon vastauksia, koska monesti erehtyy.

– Me näemme aika paljon kuolemaa. Osa niistä on odotettuja tapahtumia, mutta aina ainutkertaisia. Näemme myös paljon maahanmuuttajia ja eri kulttuureista olevia ihmisiä, jotka ehkä käyttäytyvät hieman eri tavalla. Pitäisi olla ymmärrystä, avaruutta ja mielen rikkautta ymmärtää tällaisia tilanteita.

– Joskus ensihoito ja koko terveydenhuolto on myös hektistä, nopeaa temppujen tekemistä ja hyvin dramaattisiakin tilanteita, mutta lopulta se on palvelua.

– Isot korvat, isot avonaiset silmät ja pieni suu vaikeissa tilanteissa, Määttä kiteyttää.

Hän puhuu myös sydämen sivistyksestä:

– Tunnen kotikulmiltani Tornionjokilaaksosta ihmisiä, joista osa on toki ollut haudassa jo iät ja ajat. Mutta tiedän, että tuossa luhistuneessa talossa asui sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan käyneet kirkonkylää pidemmällä, mutta joilla oli sydämen sivistystä.

– Ei tarvitse käydä kuussa eikä toisella puolen maailmaa ollakseen ihminen itselleen ja toisille ihmisille.

Nuoruuden unelma: lääkäriksi pohjoisen terveyskeskukseen

Ei ollut mikään itsestäänselvyys, että Määtästä tuli lääkäri. Sattuma on kuljettanut, ja ajopuuteoriankin hän mainitsee.

Alun perin Määttä lähti opiskelemaan matematiikkaa: pääsi sisään paperien perusteella. Olisi ollut vetoa sovellettuun matematiikkaan, mutta opinnot olivat aivan muuta. Määttä päätyi hakemaan teknilliseen ja lääketieteelliseen ja pääsi molempiin.

TeuvoMaatta.jpg

Koska tekniset asiat eivät koskaan olleet juuri kiinnostaneet, Määttä päätyi valitsemaan lääketieteellisen.

Syntyi unelma: lääkäriksi pohjoisen terveyskeskukseen. Määttä hankki kokemusta eri kliinisiltä ajoilta ja työskentelikin Tervolassa vajaat kaksi vuotta. Tarkoitus oli mennä kohti unelmaa – oikeasti Lappiin.

Sitten ”lipsahti”.

– Lipsahdin kaverin sijaiseksi anestesialle Rovaniemelle ja oltuani siellä aikani totesin, että minun on järkevää suorittaa erikoistuminen loppuun asti.

Näihin aikoihin tapahtui myös toinen käänteentekevä sattumus, jolla oli iso merkitys Määtän polkuun. Hänen työyhteisönsä ylilääkäri oli ollut pitkään mukana valmiudessa lähteä SPR:n avustustöihin ulkomaille, mutta joutui jättäytymään pois.

– Hän kysyi, olenko mie kiinnostunut sellaisesta. Sanoin, etten koskaan ollut edes kuullut tästä, mutta otin selvää. Kirjoitin kirjeen Suomen Punaiselle Ristille.

Pian Määttä oli SPR:n avustustyöntekijäkoulutuksessa. Elettiin vuotta 1979. Seuraavan vuoden puolella hän matkusti ensimmäiselle komennukselleen, valtavalle pakolaisleirille Thaimaan ja Kamputsean rajalle. Töitä tehtiin bambuista rakennetussa kenttäsairaalassa, jossa oli noin sata potilaspaikkaa. Avuntarve oli iso Kamputsean kansanmurhan jälkeen.

– Kyllä se oli survival camp. Pieni poika isossa maailmassa. Jotain suurta ja ihmeellistä.

Eikä se siihen jäänyt. Kansainvälisiä komennuksia on kertynyt lukuisia.

”Siitä tulikin pitkä matka”

Eräänä alkukesän iltana 1980-luvulla Määttä tuli iltakoneella Rovaniemelle.

– Yhtäkkiä tuli tunne, että täälläkö tulen olemaan seuraavat vuosikymmenet. Ajattelin, että lähden käymään muutamaksi vuodeksi Helsinkiin ja katsomaan jotain muuta.

Helsingissä Määttä ei ollut vielä ehtinyt aloittaakaan Töölön sairaalassa, kun eteen avautui mielenkiintoinen mahdollisuus: kehitysyhteistyölääkärin paikka kansainvälisissä tehtävissä SPR:n veripalvelun kautta. Viisi vuotta vierähti niissä töissä.

– Vuoden 1991 lopussa ajattelin, että pitää tehdä päätös, jatkanko kansainvälisessä humanitaarisessa työssä vai palaanko kliiniseen työhön. En halunnut unohtaa kliinistä työtä, ja kävin kyllä välillä privaattitoiminnassa. Mutta se oli hyvin erityyppistä, kuin mihin olin tottunut Rovaniemellä ja maailman sota-alueilla.

Määttä oli jossain vaiheessa käynyt tekemässä muutaman päivän keikan Marian sairaalassa. Sen perusteella häntä pyydettiin lyhyeksi aikaa töihin Helsingin ensihoitoon.

– Tulin ensihoitoon kesällä 1992 ”muutamaksi kuukaudeksi, kesän ajaksi”. Siitä tulikin pitkä matka. Tuohon aikaan ensihoidossa oli voimakasta kuohuntaa. Pitkälti puhuttiin vielä sairaankuljetuksesta.

Ihmismottina Irakissa ja ”ruuan perään katsomista” Venäjällä

Määttä teki 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa myös kaksi pitempää komennusta EU:n humanitaarisen yksikön ECHO:n kautta. Työjaksot olivat Pohjois-Irakissa kurdialueilla sekä Venäjällä.

– Kurdialueille matkustettiin Syyrian kautta bussilla ja lopulta pienellä veneellä. Turkkikin oli sulkenut rajansa. Tehtävänä oli mennä katsomaan EU:n rahoittamien hankkeitten perään. Aseellisen konfliktin aikaan olimme kuutisen viikkoa ihmismottinakin eri osapuolten välissä. Se oli varsinainen kokemus.

– Venäjälle menin sen jälkeen, kun rupla oli romahtanut. EU rahoitti siellä tuberkuloosihankkeita vankiloissa. Taistelu tuberkuloosia vastaan on kuitenkin pitkäkestoista, eikä humanitaarinen avustustyö ole siihen oikea työkalu.

– Ajateltiin myös, että ihmisillä on pulaa ruuasta. Se osoittautui kuitenkin vääräksi luuloksi: ruokaa oli, mutta toisissa paikoissa enemmän ja toisissa vähemmän. Se oli logistinen ongelma.

”Ei niin huonoa tilannetta, etteikö näkyisi hymyn häivää”

Työ kriisialueilla on ollut yhtä aikaa sekä kuluttavaa että antoisaa.

– Ulkomaan tehtävistä on tullut perspektiiviä ja oivalluksia. Elämä jatkuu kaikkien vaikeuksienkin keskellä. Ei ole ollut niin huonoa tilannetta, etteikö näkyisi hymyn häivää.

– Yksi lääkäri on siellä yksin hyvin pieni. Näitä töitä ei onneksi tehdä yksin. Lopulta kansainvälinen apukin on kuitenkin pientä: me tulemme ja lähdemme. Monesti kaikkein tärkeintä on paikallisten ihmisten oma apu ja läheisten apu. Monin paikoin perhe ja suku ovat hyvin tärkeitä.

– Myös ensihoidossa lääkärin rooli on olla yksi osa palapelissä. Kliinisessä tehtävässäkään ensihoitolääkäri ei ole koskaan yksin. Ja yli 95 prosenttia tehtävistä on sellaisia, joissa lääkäri ei ole ollenkaan fyysisesti paikalla. Mutta konsultaatiotukea todella tarvitaan, kun ensihoidon ihmiset menevät usein vähillä tilannetiedoilla uuteen tehtävään.

– Usein etulinjassa on haasteellista päättää, tarvitseeko ihminen välitöntä hoitoa vai voiko hänet turvallisesti jättää kohteeseen. Silloin on hyvä, että voi kysyä lääkäriltä, joka tuntee ensihoidon kielen ja olosuhteet.

Määttä näkee työssään, että ensihoidon konsultaatioiden määrä on kasvussa.

– Kyllä silloinkin, kun lääkäri on itse kentällä tehtävässä, puhelin soi ja Virve kalkattaa.

”Tarvitaan elämisen sietämistä”

Helsingin ensihoidossa työskentelee noin 10 lääkäriä.

– Ja voi sanoa, että kaikki parempia kuin minä itse. Ajattelenkin, että tämä palkinto on paitsi henkilökohtainen myös tunnustus koko ensihoitopalvelulle. Viime vuosina ensihoito on ollut myös myrskyn silmässä. Tämä palkinto on etulinjalle: ensihoitajille.

– Mie haluan tuoda vahvasti esille sen, että mielikuva ensihoidosta voi olla varsinkin mediassa joskus vääristynyt. Saatetaan nähdä tämä mediaseksikkäänä, hektisen kiihkeänä alana, jolla tehdään sankaritekoja, pelastetaan henkiä ja joskus menetetään niitä.

– Katson, että ensihoidon olemus on kuitenkin pitkän matkan juoksua: tarvitaan elämisen sietämistä, pahoinvoinnin ja kurjuuden näkemisen kestämistä. Työssä kohtaa paljon elämän lieveilmiöitä, sosiaalista hätää ja esimerkiksi mielenterveysongelmia.

– Jos ihminen valitsee alan sillä perusteella, että tämä on kuin elokuvissa, silloin kyllä hyytyy matkalle. Opiskelijoiden valinnassa olisi tärkeä painottaa, että henkinen puoli on kunnossa ja odotukset kohtaavat todellisuuden. Se on haaste.

– Alalla auttaa esimerkiksi hyvä fyysinen kunto: terve sielu terveessä ruumiissa. On älyttömän tärkeä, että on myös muuta elämää. Siviilielämää ja harrastuksia.

Palkintoperustelut: Inhimillinen ja kokonaisvaltainen suhtautuminen

Lääkäriseura Duodecim myöntää vuosittain Konrad ReijoWaaran palkinnon ensisijaisesti käytännön työtä tekevälle lääkärille, joka on sekä potilaiden että kollegoiden arvostama.

Palkintoperusteluissa kiitetään, että Määttä on ollut lähes kolme vuosikymmentä suomalaisen ensihoitolääketieteen merkittävimpiä hahmoja. Hänet tunnetaan ensihoidon koulutuksen, päivystyksen ja viranomaisyhteistyön kehittäjänä. Hänen kokemustaan kansainvälisiltä kriisialueilta on hyödynnetty myös Suomessa ensihoidon päivittäistilanteissa.

Lisäksi Määttä saa kiitosta esimerkiksi siitä, että hänen johdollaan Helsingin ensihoidon vastuulääkäri- ja päivystystoiminnassa otettiin käyttöön yhden johdon ja ohjauksen malli. Se on merkittävästi parantanut toiminnan kustannustehokkuutta ja potilasturvallisuutta.

”Määttä on kollegojen ja muun työyhteisössä toimivan henkilöstön laajasti arvostama. Potilaat ja omaiset ovat tuoneet palautteissaan esiin Määtän inhimillisen ja kokonaisvaltaisen suhtautumisen potilaisiin ja heidän läheisiinsä tilanteissa, joihin liittyy suurta inhimillistä kärsimystä ja epävarmuutta tulevasta”, kiitetään palkintoperusteluissa.

Kuvat: Mara Leppä

Lähteet: Teuvo Määtän puhelinhaastattelu 21.11.2017 ja Duodecimin tiedote 17.11.2017

Lue myös:

Miljoonarahoituksen saanut tutkija tekee sata lasissa - mutta muistaa työuupumuksen jälkeen, että yksi asia on yli muiden


 

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle: