Rv 5+4,

Aika kuluu ihan käsittämättömän hitaasti ja kun nyt on ollut arki-vapaita ja mies töissä, niin on aikaa miettiä, ihan liiankin kanssa, Ei hyvä.

Ensimmäinen neuvola käynti on 12pv. päästä ja tuntuu että sinne asti pitäisi vain sinnitellä tiedolla, että ollaan raskaana, kukaan ei kerro mitään sen enempää. Ihan kuin minun ensikertalaisuudesta huolimatta pitäisi naisena tietää kuinka homma eteen. Olen ihmisenä sellainen, että mitä enemmän tiedän faktaa asioista ja toisaalta mitä tuleva voi mahdollisesti  pitää sisällään, minun helpompi orjentoitua tilanteeseen ja sopeutua siihen.

Siispä nämä kolmen päivän vapaat (jumppaa ja lounaita lukuunottamatta) on mennyt koneen äärellä surfatessa, tietoa etsiessä. Ja vaikka perustietoa jo omasta takaa (ammatin kautta) löytyy ja netti tarjoaa paljon lisä informaatiota- ei täältäkään kaikkiin kysymyksiin löydä vastausta. Varsinkin kun omassa tilanteessani on kyse (oman sairauden vuoksi) riskiraskaudesta.

Toisaalta tieto on välillä niin ristiriitaista ettei tiedä mihin uskaltaa uskoa. 10-15% raskauksista päättyy keskenmenoon ja toisaalla taas yli 50% (jopa 80%) päätyy keskenmenoon, eli siis kuinka paljon?

Ymmärrän toisaalta, että näin alkuraskaudesta tietoa ei ehkä jaeta siksi että keskenmenon riski on niin suuri, mutta tuntuu silti siltä kuin minut olisi jätetty tyhjän päälle ja tästä pitäisi jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut (ja tietämys kuinka se tehdää pitäisi vain tulla jostain äidinvaiston tapaisesta).

Onneksi huomenna pääsee töihin, jos vaikka olisi sen verran kiirusta, ettei liioin ehtisi tätä raskautta pohtimaan ja keskenmenoa pelkäämään...

Onko muilla ensikertalaisilla samanlaisia tunteita? tai miten muut kokeneemmat ovat tästä tunteesta selvineneet?