Hodgkinin tauti

Lymfooma on yleistermi ryhmälle pahanlaatuisia imukudoskasvaimia eli imukudossyöpiä. Imukudosta, johon kuuluvat esim. imusolmukkeet, sijaitsee ympäri elimistöä, joten sairaus voi saada alkunsa eri puolilta kehoa. Lymfoomien oireet, luonne ja hoidot vaihtelevat mutta parantumismahdollisuudet ovat keskimäärin hyvät. Lymfoomat voidaan jakaa kahteen pääryhmään: non-Hodgkin-lymfoomiin ja Hodgkinin tautiin (noin 15 % kaikista tapauksista).

Hodgkinin tauti voidaan luokitella kudosopillisesti alatyyppeihin:

  • Sidekudoskyhmyinen muoto on yleisin alatyyppi (n. 60 % tapauksista). Sitä esiintyy eniten nuorilla ja keski-ikäisillä. Naiset sairastuvat miehiä useammin. Alkamispaikka on yleensä imusolmukkeissa pallean yläpuolella, usein soliskuopissa.
  • Sekasoluinen muoto on toiseksi yleisin. Sitä esiintyy eniten keski-iässä ja sen jälkeen. Alkamispaikka on useimmin pallean yläpuolisissa imusolmukkeissa, mutta se voi alkaa myös pallean alapuolelta.
  • Lymfosyyttivaltainen alatyyppi on yleensä paikallinen ja hidaskasvuinen. Tyypillinen alkukohta on kainalossa. Sitä esiintyy eniten keski-iässä.
  • Vähälymfosyyttinen muoto on harvinaisin. Sitä tavataan iäkkäämmillä ihmisillä. Esiintyy vatsan alueen imusolmukkeissa, pernassa, maksassa ja luuytimessä.

Hodgkinin taudin oireet

Suuri osa sairastuneista on havaitsemishetkellä oireettomia. Hodgkinin taudin oireet riippuvat osittain kasvaimen esiintymispaikasta. Ihmiset voivat hakeutua lääkäriin huomattuaan pitkäkestoisia, kivuttomia imusolmukesuurentumia esimerkiksi kaulalla, niskassa, soliskuopissa, kainaloissa tai nivusissa. Merkittävä osa ohimenevistä imusolmukesuurentumista on kuitenkin infektioiden aiheuttamia.

Muita mahdollisia oireita ovat:

  • yöhikoilu
  • kuumeilu
  • kutina
  • painon lasku
  • yskä
  • hengitysvaikeudet
  • alkoholin käyttöön liittyvä kipu
  • väsymys
  • ruokahaluttomuus


Aiheuttaja

Aiheuttajaa ei tunneta. Jokin tekijä saa mahdollisesti aikaan B-lymfosyyttien kasvua normaalisti rajoittavan mekanismin toimintahäiriön. Tämän seurauksena solut alkavat kasvaa liian nopeasti. Hodgkinin taudille ovat tyypillisiä Reed-Sternbergin solut, jotka ovat suurikokoisia B-lymfosyyttejä.

Solujen liikakasvun seurauksena imusolmukkeisiin tai muualle imukudokseen syntyy kasvaimia, jotka laajentavat imukudosta. Imusolmukkeita sijaitsee niskassa, kaulalla, soliskuopissa, kainaloissa, rintakehällä ja nivusissa. Muuta imukudosta on mm. pernassa, nielu- ja kitarisoissa, kateenkorvassa, vatsalaukussa, suolistossa ja luuytimessä. Hodkinin tauti voi siis saada alkunsa eri puolilta kehoa. Yleisimmät paikat ovat kaula ja soliskuopat. Tauti leviää ensin imuteitä pitkin ja pystyy siirtymään myös imukudoksen ulkopuolelle muihin elimiin.

Hodgkinin taudin riskitekijöitä ovat mm. sairastettu mononukleoosi (Epstein-Barr -viruksen aiheuttama infektio) katso lisätietoja potila, HIV/AIDS, elinsiirron jälkitila, johon yhdistetty immunosupressiivinen lääkitys sekä korkea sosioekonominen asema.

Diagnoosi

Hodgkinin tautia on hankala todeta pelkkien oireiden perusteella. Perusterveydenhuollossa voidaan huolellisen kliinisen tutkimisen lisäksi ottaa keuhkojen röntgenkuva. Diagnoosia varten tarvitaan kuitenkin yleensä biopsia, joka otetaan sairaalassa. Koepalalle suoritetaan histopatologinen tutkimus.

Diagnoosin varmistuttua suoritetaan vielä levinneisyystutkimuksia hoidon valitsemiseksi ja ennusteen selvittämiseksi. Siinä voidaan käyttää apuna tietokonekerroskuvausta ja luuydinbiopsiaa.

Hodgkinin taudin hoito

Hoidon valinta riippuu pääpiirteissään kasvaimen levinneisyydestä ja oireista. Tarvittaessa eri hoitomuotoja yhdistellään. Mahdollisia hoitovaihtoehtoja ovat 2-8 kuukautta kestävä monisolusalpaajahoito (ABVD-hoito: doksorubisiini, bleomysiini, vinblastiini, dakarbatsiini) tai BEACOPP-hoito: bleomysiini, etoposidi, doksorubisiini, syklofosfamidi, vinkristiini, prokarbatsiini, prednisoni) ja sädehoito. Taudin uusiutuessa käytetään tietyissä tapauksissa ns. intensiivihoitoa (suuriannoksinen solunsalpaaja), jossa tarvitaan tukitoimenpiteenä autologista kantasolusiirtoa.

Seuranta

Uusiutumisriski on suurimmillaan viiden ensimmäisen seurantavuoden aikana. Myöhemminkin uusiminen on mahdollista mutta harvinaista. Seurantaa jatketaan usein 15 vuotta kiinnittäen huomiota hoitojen ja itse taudin mahdollisiin myöhäisvaikutuksiin.

Hodgkinin taudin periytyvyys

Tutkijat ovat päätelleet, että perinnölliset tekijät eivät luultavasti vaikuta merkittävästi Hodgkinin taudin kehittymiseen.

Yleisyys

Hodgkinin tautiin sairastutaan usein 20-30-vuotiaina. Tämän jälkeen sairastumisriski pienenee suurentuakseen jälleen 50 vuotta täyttäneillä. Vuosittain vuosien 2008-2012 aikana Suomessa diagnosoitiin miehillä 81 ja naisilla 64 uutta tapausta.

Ennuste

Ennuste on yleensä ottaen hyvä. Noin 80 % alle 60-vuotiaista potilaista paranee. Yli 60-vuotiailla ennuste on sitä vastoin huonompi, sillä heistä noin 40-50 % kuolee 10 vuoden kuluessa diagnoosista. Ennustetta huonontavat tietyt oireet (painon lasku, yöhikoilu ja kuumeilu), taudin sijainti usealla imusolmukealueella, sijainti sekä pallean ylä- että alapuolella ja leviäminen imusolmukkeiden ulkopuolisiin elimiin.

Seulonta

Suomessa ei ole tällä hetkellä käytössä seulontaa.

Lähteet

Adult Hodgkin's Lymphoma: treatment. National Cancer Institute.

Tietoa syövästä. Imukudossyöpä, Syöpäjärjestöt

Hodgkin's disease, Reuters Health.



Kunnamo I. et al. Lääkärin käsikirja, 7., uudistettu painos 2004. Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä 2004



Hodgkin Lymphoma. The Leukemia & Lymphoma Society.

Hodgkin disease, Detailed Guide. American Cancer Society

Finnish Cancer Registry.

Medical Encyclopedia: Hodgkin's Lymphoma. MedlinePlus

Lymfoomista. Suomen lymfoomaryhmä

Suomen Syöpärekisteri - Syöpätautien tilastollinen ja epidemiologinen tutkimuslaitos (Hakupäivä 10.2.2015)

Artikkelia on muokattu 10.2.2015

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle: