Syövästä selviytynyt: ”Tulevaisuus on tässä ja nyt”

Telkkarissa voi olla selviytyjä, jos syö matoja.

Tauno Koistinen (49) on yksi todellisen elämän selviytyjistä.

Hän on kahlannut läpi vaikeasta syöpäsairaudesta, aivolymfoomasta, ja käynyt kaksi pitkää hoitokierrosta. Nyt hän kulkee puolen vuoden välein kontrollissa, jossa tarkastetaan, onko syöpä yhä remissiossa eli suomeksi sanottuna pysynyt taka-alalla.

- Olen saanut maailman parasta hoitoa, Tauno viittaa varsinkin saamaansa uraauurtavaan BBBD-hoitoon, jossa solunsalpaajia kohdennettiin nukutuksessa suoraan aivoihin.

Mutta ei hän ole selvinnyt vain tämän takia. Pää on pysynyt kasassa perheen ja läheisten, avoimuuden, puhumisen, myönteisen ajattelun ja hetki kerrallaan elämisen avulla.

”Saatoin eksyä matkalla kotiin”

Eletään vuotta 2006. Päänsärky on vaivannut perheenisää pitkään. Oireita pidetään migreeninä. Taunon silmiin alkaa ilmestyä lasiaisen samentumaa, mutta vaiva ei huolestuta lääkäriä.

Päänsärkykohtaukset pidentyvät ja pidentyvät, ja muisti alkaa reistata. Tauno saattaa eksyä matkalla kotiin tai lähteä työpaikalla hissistä ulos väärältä puolelta. Perhe ihmettelee luonteen muuttumista: miehestä tulee hermostunut ja ärtyisä, ja hän on yliherkkä äänille ja hajuille.

Vuonna 2007 ankara päänsärky on kestänyt parisen viikkoa ja vaimo Marjaana Koistinen patistaa miehensä terveyskeskuslääkäriin. Saman tien mies joutuu sairaalaan, ja kuvauksissa paljastuu päästä kaksi kasvainta. Taunolla diagnosoidaan aivolymfooma.

Ensimmäinen lääkäri antaa kuolemantuomion.

Toinen sanoo, että tämä kyllä hoidetaan.

”Avoimuus on auttanut”

Heti alkuunsa Tauno sanoo, että syövästä saa kertoa kaikille, jotka kysyvät. Hän oli tehnyt työkseen automaatioasennusta ja -konsultointia eikä halunnut, että töissäkään ihmetellään, mihin mies on hävinnyt.

Päätetään, että myös perheen murrosikäisille pojille kerrotaan kaikki, mitä saadaan tietää.

- Avoimuus on auttanut selviytymisessä, sanoo Tauno nyt. Sairauspolkunsa varrella hän on keskustellut läheisten, ystävien ja muiden syöpäpotilaiden lisäksi myös psykologin kanssa, ja apua henkiseen selviytymiseen on saatu myös koko perheelle.

Lymfoomaa ei voida hoitaa leikkaamalla. Heti diagnoosin jälkeen Tauno saa Bonnin protokollan mukaiset sytostaattihoidot eli useita jaksoja tiputuksessa annettavia solunsalpaajalääkkeitä. Tauno kestää hoidot melko hyvin eikä pahoinvointikaan vaivaa.

Tauno voi kohtuullisen hyvin, on oma itsensä – tyyni ja luottavainen. Oikeastaan Taunon oma stressitön suhtautuminen hoitoihin saa minutkin rauhoittumaan, kirjoittaa vaimo päiväkirjaansa 25.10.2007. Marjaana Koistisen päiväkirjamerkinnöistä on julkaistu omakustannekirja Kunnes pimeä antaa periksi (2009).

Mieli pilkkoo pelot

Jotenkin Taunon mieli pystyy pilkkomaan sairauden ja pelot pieniin osasiin niin, ettei kaikki vyöry päälle yhtenä suurena möykkynä.

Jollain tapaa hän kykenee myös elämään juuri tässä hetkessä. Tauno kuvailee, että hoitojen aikana hänen ajatuksensa saattoi olla ”pussi kerrallaan”: yhden solumyrkkypussin tiputus kesti nopeimmillaan 10 minuuttia.

”Keinot alkavat olla vähissä”

Marraskuussa 2007 sanotaan, että nyt mies on hoidettu.

Kolmen kuukauden päästä kontrollikäynnillä kuitenkin paljastuu, että tauti on uusiutunut. Kasvaimia löytyy eri paikoista kuin aiemmin. Aloitetaan uudet Bonnin hoidot, mutta ne eivät tehoa.

Lääkäri toteaa, että keinot alkavat olla vähissä. Se on järkytys.

Lääkäri saa kuitenkin Taunon mukaan uuteen BBBD-hoitoon. Tauno asuu Oulun seudulla, ja häntä hoidetaan Oulun yliopistollisessa sairaalassa, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Sairaanhoitopiirissä on lupa kyseiseen hoitoon vain kahdelle potilaalle, mutta lupa saadaan myös Taunon hoitoa varten.
Hoidossa annetaan nukutuksessa sytostaatteja suoraan aivoihin.

Kuuden hoitokerran jälkeen alkaa korkea-annoksinen sytostaattihoito. Oma solutuotanto ajetaan alas, ja Taunolle tehdään kantasolusiirto.

Viimein hoidot tehoavat.

Kontrolli ei jännitä

Nyt Tauno on eläkkeellä. Sairaudesta on jäänyt aivoihin vaurioita, ja virallisena diagnoosina papereissa lukee neuropsykologinen oireyhtymä.

- Oireena ovat väsymys, hitaus ja keskittymiskyvyn puute. Suomeksi sanottuna tämä on lievä aivovaurio.

Aluksi Tauno järkyttyi siitä, ettei pystynyt palaamaan työelämään. Nyt hän kuitenkin sanoo päässeensä eläkkeelle ja tajunneensa, että elämässä voi tehdä muutakin kuin työtä.

- Voin ja saan tehdä mitä haluan. Minulla on esimerkiksi kaksi ulkoilutettavaa: koira ja moottoripyörä, hän sanailee.

Myös syöpäpotilaiden vertaistukihenkilönä toimiminen antaa sisältöä elämään.

Seuraava kontrollikäynti on helmikuussa. Tauno ei jännitä. Mitä se hyödyttäisi. Hetki kerrallaan tässä eletään joka tapauksessa.

- Tulevaisuus on tässä ja nyt. Tällainen piti käydä läpi, että rupesin ymmärtämään tämän.

Ennen Tauno hymähteli lukiessaan haastatteluja, joissa vaikeista sairauksista selviytyneet kertoivat, miten kokemukset ovat muuttaneet ihmistä. Nyt hän ei enää hymähtele vaan sanoo samoin:

- Maailma ei ole minulle sama kuin ennen sairastumista. Asioita katsoo eri kulmasta.

Osa asioista on aina sellaisia, ettei niille voi mitään. Koskaan mikään ei ole perin juurin täydellistä. Joskus ärsyyntyy ihmisistä, jotka narisevat mikroskooppisen pienistä asioista. Itse ei aivan vähästä viitsi valittaa.

Lumihangesta kaivettua

Tauno on paljon miettinyt myös sitä, onko oikein iloita siitä, mitkä asiat itsellä ovat hyvin, kun näkee, että toinen kärsii. Mutta näkökulmaa on antanut kuitenkin muiden syöpäpotilaiden kohtaaminen:

- Että tuo toinen tuossa vieressä ei pysty edes haistamaan ruokaa oksentamatta ja minä sentään pystyn syömään, hän esimerkittää.

Läheiset, ystävät ja vertaistuki ovat auttaneet Taunoa paljon. Miten saisi kyllin kiitettyä esimerkiksi vaimon siskoa siitä, että hän toimi varaäitinä ja arjen auttajana silloin, kun Tauno oli paljon sairaalassa?

Tauno uskoo, että häntä on auttanut myös luottamus lääkäreihin ja hoitajiin. Yhä hän saattaa käydä kontrollikäynneillä osastolla moikkaamassa tuttua henkilökuntaa.

Pohjimmiltaan juuri nyt on kaikki hyvin, vaikka:

- Välillä on pitänyt kaivaa myönteisiä asioita vaikka lumihangesta.

Taitaa olla sitä myönteistä ajattelua?

- Niin, tuolla ulkonakin paistaa nyt aurinko, Tauno viittilöi ikkunasta ulos. Harmaasta pilviverhosta leijaa hiljakseen lunta.

Lue myös:

Syövästä selvitään tuplasti aiempaa paremmin

Painojojoilija: Amerikasta tuli 20 kiloa ja syöpähoidoista 30

Tietopaketti syöpätaudeista

Tämän sairauden kanssa jääkiekkoilijan sitkeys on hyväksi

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.