Sydäntulehdukset

Sydäntulehdus eli kardiitti tarkoittaa bakteerin tai viruksen aiheuttamaa, sydämen jonkin osan tulehduksellista tilaa.

Mahdollisesti tulehtuvia rakenteita sydämessä ovat sydänpussi, sydänlihas sekä sydämen sisäkalvo ja läpät.

Sydänpussin tulehdusta kutsutaan perikardiitiksi sydänlihaksen tulehdusta myokardiitiksi ja läppien ja/tai sisäkalvon tulehdusta endokardiitiksi. Sydänlihas ja -pussi tulehtuvat usein yhtä aikaa ja tällöin puhutaan myoperikardiitista.

Sydäntulehdukset ovat monien harmittominakin pidettyjen tautien, kuten perinteisen flunssan, pelättyjä jälkitauteja ja voivat hoitamattomana johtaa jopa kuolemaan.

Sydäntulehduksen oireet

Sydäntulehdus oireilee monin eri tavoin riippuen tulehtuneesta osasta ja tulehduksen aiheuttajasta. Oireet voivat olla rajuja ja akuutteja, mutta sydäntulehduksen voi sairastaa myös oireettomana.

Yleisiä oireita sydäntulehduksille ovat pitkittynyt kuumeilu ilman selviä paikallisoireita. Tätä voi edeltää useammankin antibioottikuurin syöminen. Oireina voi olla myös yleistä heikkouden tunnetta, painonlaskua, nivelsärkyä sekä yöhikoilua. Erityisesti sydänlihaksen tulehduksessa oireina voi olla rintakipua, rytmihäiriötuntemuksia ja tykyttelyä.

Vakava lihastulehdus voi, vaikkakin hyvin harvoin, johtaa vaaralliseen rytmihäiriöön, jolloin sydän pysähtyy ja seuraa äkkikuolema. Tekoläpän yhteydessä oireet voivat olla hyvinkin vähäisiä, sillä aiheuttajana voi olla ihmiselle vähemmän vaaralliset bakteerit.

Valtaosalla taudinkuva on muutenkin vähäoireinen ja taudin ennuste hyvä.

Aiheuttaja

Sydän voi tulehtua viruksen tai bakteerin aiheuttamana. Harvinaisempia aiheuttajia ovat sidekudostaudit kuten nivelreuma, sienet, Lymen-tauti eli borrelioosi ja eräät lääkkeet. Myös ympäristön epäpuhtaudet, kuten raskasmetallit, liuottimet ja häkä voivat aiheuttaa sydäntulehduksen.

Riskitekijöitä sydämen tulehduksille ovat mm. synnynnäinen sydänvika, sydämen tekoläppä, sädehoito, sydämensiirto, elimistön puolustuskykyä alentavat taudit sekä aiemmin sairastettu sydäntulehdus.

Diagnoosi

Sydäntulehduksen jäljille päästään usein käymällä potilaan tauti- ja oirehistoria sekä jo saadut hoidot huolellisesti läpi lääkärin kanssa. Riskitekijöiden olemassaolo ja normaalia virustautia seuraava suhteeton väsymys ja yleinen huonovointisuus sekä kuumeilu puoltavat sydäntulehdusten poissulkemista.

Sydäntulehdusten diagnostiikassa apuna käytetään mm. EKG-rekisteröintiä, laboratoriotutkimuksia, sydämen auskultointia (kuuntelemista), rintakehän röntgenkuvaa ja sydämen ultraääni- eli kaikukuvausta. Lisäksi on mahdollista ottaa sydämestä koepala, mutta tätä menetelmää ei juuri käytetä.

Normaalissa stetoskoopilla suoritettavassa sydämen auskultaatiossa voidaan todeta sydäntulehdukseen viittaava sivuääni tai sydänpussintulehduksesta johtuva hankausääni. Laboratoriokokeissa havaitaan usein infektioon viittaavat löydökset (suurentuneet S-CRP ja B-La). Sydäntulehduksen akuutissa vaiheessa myös kudosvauriosta kertovat sydänentsyymiarvot ja troponiinit voivat olla koholla. EKG:ssa sydäntulehdus näkyy tiettyjen tasojen nousuna ja rytmi- tai johtumishäiriöinä, mutta se voi olla myös normaali. Röntgenkuvassa voidaan nähdä suurentunut sydän ja kaikututkimuksessa sen heikentynyt toiminta ja mahdollinen sydänpussiin kertynyt tulehdusneste.

Sydäntulehdukset voivat löydöksineen ja oireineen muistuttaa huomattavan paljon hapenpuutteesta johtuvaa sydänlihasvauriota eli sydäninfarktia. Näiden erottaminen toisistaan ei ole aina helppoa.

Sydäntulehduksen hoito

Sydäntulehduksen syy ei läheskään aina selviä ja tämä luonnollisesti vaikeuttaa sen hoitamista. Toisaalta sydäntulehdukset ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi virusten aiheuttamia, eikä niihin tehoavia lääkkeitä juurikaan ole. Tärkeintä tämän taudin hoidossa onkin välttää tilanteen paheneminen ja antaa elimistölle mahdollisuus korjata itse tilanne ja taltuttaa virus. Bakteeritulehduksen ollessa kyseessä viljelytuloksen perusteella valittu asianmukainen antibioottihoito on oikea hoito. Mikäli mikrobilääkehoito ei tuota haluttua tulosta, on arvioitava kirurgisen hoidon tarve. Näitä ovat sydämen sisäkalvontulehduksen yhteydessä mm. infektoituneen tekoläpän vaihto ja vaurioituneen läpän korjaaminen.

Keskeisin osa sydäntulehduksen hoitoa on kuitenkin lepo, sillä tällöin sydämelle annetaan tilaisuus parantua. Suuri osa potilaista hyötyy sairaalassa tapahtuvasta hoidosta ja sen seurannasta. Avoterveydenhuollossa voidaan seurata oireettomana tai lieväoireisena esiintyviä tulehduksia.

Mahdolliseen rintakipuun käytetään siihen sopivia kipulääkkeitä, rytmihäiriötuntemuksia ja tykyttelyä voidaan hillitä erilaisilla sydämen toimintaa rauhoittavilla lääkkeillä, kuten beetasalpaajilla. Jos tauti on päässyt pitkälle ja aiheuttanut jo sydämen vajaatoimintaa, voidaan joutua turvautumaan tehohoitoon ja jopa sydämensiirtoon.

Toipumisvaiheessa on syytä välttää fyysistä rasitusta kunnes EKG on normalisoitunut. Aktiivisesti urheileville onkin syytä tehdä rasituskoe ennen täysipainoiseen harjoitteluun palaamista.

Seuranta

Lepo ja henkilön tilan seuranta on ensiarvoisen tärkeää ensimmäisten vuorokausien aikana sairauden toteamisesta. Veriarvoja, EKG:ta ja yleistilaa seurataan aluksi sairaalassa, missä toteutetaan tarvittava hoito.

Kotiutumisen jälkeenkin tilannetta on syytä kontrolloida 1-2 viikon välein muutaman kuukauden ajan sekä aina sydänoireiden ilmaantuessa. Seurantakäytännöt vaihtelevat sydäntulehduksen tyypistä ja oireiden vakavuudesta riippuen.

Periytyvyys

Sairauden ei tiedetä periytyvän. Osalla altistavista tekijöistä on todettu periytyvyyttä.

Ennuste

Suurin osa sydäntulehduspotilaista paranee muutamassa kuukaudessa. Paraneminen ja toipuminen vaativat sekä sairastajalta että hoitohenkilökunnalta kärsivällisyyttä.

Paraneminen tapahtuu asteittain ja se näkyy ensin väsymyksen ja heikkouden tunteen häviämisenä sekä ruokahalun palautumisena. Lopuksi sydänoireet lievenevät ja lopulta häviävät täysin. Tärkeintä ennusteen kannalta on levätä ja välttää elimistön tarpeetonta rasittamista tarpeeksi pitkän aikaa oireiden hävittyä.

Viitteet

Heikkilä J. ym. (toim.) (2000), Kardiologia. 1. painos. Duodecim. Helsinki.

Kunnamo I. ym. (2006), Lääkärin käsikirja. 8. uudistettu painos. Duodecim. Helsinki.

Lue lisää:

Sydäntulehdus voi olla lääketieteellinen mysteeri

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.