Valtimonrasvoittumistauti eli ateroskleroosi

Ateroskleroosi on valtimoiden, eli hapettunutta verta kohde-elimiin vievien putkien, krooninen sairaus, jota aiheuttaa ja ylläpitää erilaiset riskitekijät (katso valtimonrasvoittumistaudin syyt ja riskitekijät). Synonyymeja sanalla on useita: rasvakovettumistauti, valtimonrasvoittumistauti ja valtimoiden haurauskovettumistauti sekä lähes vastaava termi jota myös käytetään eli valtimonkovettumatauti.

Tämä länsimaissa yleinen sairaus alkaa jo lievinä muutoksina teini-iässä, puhjeten kukkaan yleensä 50-vuoden jälkeen. Iän myötä myös valtimoiden dynaaminen kyky muuntautua muuttuviin verenkierron tarpeisiin sekä lepo- ja rasitustilanteisiin heikkenee. Rappeutumisprosessien edetessä verenkierron rajoittuminen aiheuttaa erilaisia oireita kohde-elimistä riippuen. Ateroskleroosille alttiita kohtia ovat etenkin valtimoiden haarauma- ja mutkakohdat, joissa verenvirtaus luo painetta seinämiin. Ateroskleroosin ensivaiheessa valtimon sisäpinnan alle kertyy lipidejä eli rasvapartikkeleita, johtuen ravinnon liian suuren energiapitoisuuden sekä liian vähäisen liikunnan aiheuttamasta lipidien ja kolesterolin ylikuormituksesta elimistössä. Kolesterolia tarvitaan yleensä sukupuolihormonien ja sapen tuotantoon, mutta osa ylimääräisestä kolesterolista puristuu valtimon sisäpinnan solujen väliin ja päätyy sisäpinnan ja valtimon lihaksen väliseen tilaan, vauhdittaen taudin kulkua.

Niin kutsutun huonon kolesterolin eli tiheydeltään pienen LDL-kolesterolihiukkasen huono aineenvaihdunta edesauttaa lipidihiukkasten joutumista valtimon sisäpinnan alle. Tämän taustalla on usein perinnöllinen eli geneettinen häiriö hankittujen ominaisuuksien lisänä. Verenkierrossa antioksidantit suojaavat LDL-hiukkasia hapettumiselta (prosessilta, jossa lipidit härskiintyvät). Valtimon sisäpinnan alla antioksidantit eivät kuitenkaan ole riittävän tehokkaita ja lipidihiukkaset härskiintyvät. Elimistö haluaa päästä härskiintyneistä hiukkasista eroon aktivoiden immuunijärjestelmän. Valkosoluja eli tulehdussoluja otetaan apuun verenkierrosta, kemiallisia välittäjäaineita vapautuu ja tulehdusprosessi säilyy johtaen vauriokohdan laajenemiseen.

Lipidejä ja tulehdussoluja täynnä olevat kertymät ovat herkkiä ratkeamaan sisäseinämästään. Verihiutaleita ja muita paikkausaineita kutsutaan paikalle välittömästi korjaamaan valtimon sisäpinnan haavaumaa muodostaen ns. tromboosin eli paikkausaineista syntyvän "tukoskeräsen", joka sitten rajoittaa valtimon verenkiertoa.

Ateroskleroosia ei ole helppo havaita. Ateroskleroottiset muutokset voivat kalkkeutua ja kovettua, jolloin ne näkyvät jo perinteisessä röntgenkuvassa. Muutoin ateroskleroosi tunnistetaan varjoainehöystetyissä röntgenkuvissa eli angiografiassa, joko suoraan varjoainetta ruiskuttamalla valtimoon ns. kajoavalla tekniikalla tai ei-kajoavalla tietokonekerroskuvauksella. Tulevaisuudessa magneettikuvaus yleistynee valtimokuvauksissa. Pienet valtimoseinämien muutokset eivät yleensä aiheuta minkäänlaisia kohde-elimen oireiluja, mutta toisaalta ne voivat olla repeämäherkkiä. Erikoislääkärit arvioivat kokonaistilanteen ja kuvauslöydösten muutoksen perusteella määrittävät, onko aihetta tehdä kajoavia, valtimoseinämiä avaavia tai ohittavia toimenpiteitä, jolloin kohde-elimen hyvinvointi saadaan varmistettua. Ennaltaehkäisy ja riskitekijöiden poistaminen ovat kuitenkin aina ensisijaisia toimenpiteitä.

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.