Sydämen vajaatoiminta on sairaus, jossa sepelvaltimotauti, verenpainetauti, sydämen rakenteellinen vika tai muu syy aiheuttaa sydämen toiminnan vajauksen. Oireena on lähinnä rasituksessa ilmaantuva hengenahdistus ja väsyminen sekä hengenahdistus makuulla. Lisäksi tilaan liittyy usein turvotusta raajoissa ja kasvoissa.

 

Oireet

 

Sydämen vajaatoiminta aiheuttaa ylimääräisen nesteen kertymistä elimistöön sydämen heikentyneen pumppausvoiman vuoksi. Nestelisää on kaikkialla elimistössä, mutta oireilu tulee yleensä ensimmäisenä ja selkeimmin esiin keuhkoissa ja alaraajoissa.

 

Ihmiset ovat päiväsaikaan enimmäkseen seisovassa tai istuvassa asennossa. Vajaatoiminnasta kärsivällä potilaalla alaraajoihin kertyy tällöin ylimääräistä nestettä, mikä näkyy alaraajojen turpoamisena. Hengenahdistusoireita ei tässä vaiheessa välttämättä ole. Kun sitten illalla käydään nukkumaan ja jalat nostetaan ylös, samalle tasolle sydämen ja keuhkojen kanssa, alaraajoihin kertynyt nestelasti lähtee liikkeelle ja kertyy mm. keuhkoihin. Tällöin ilmaantuu yöllistä hengenahdistusta ja yskää.

 

Sydämen heikentynyt toiminta vaikuttaa suorituskykyyn niin, että potilas hengästyy helposti jo kohtalaisen vähäisestä rasituksesta.

 

Joskus vajaatoiminnan oireena voi olla pääasiassa vatsaoireita, turvotusta ja nesteen kertymistä vatsan alueelle. Tällainen taudinkuva ei ole kuitenkaan kovin yleinen.

 

Monet kohtalaisen yleiset sairaudet tai tilat voivat aiheuttaa vastaavankaltaisia oireita. Tällaisia ovat mm. astma, keuhkoahtaumatauti ja lihavuus. Vaikka potilaalla olisikin hengenahdistusta ja turvotusta, kyseessä ei siis välttämättä ole sydämen vajaatoiminta.

 

Aiheuttaja

 

Sydämen vajaatoiminnan aiheuttajia löytyy melkoinen joukko. Sepelvaltimotauti ja sen aiheuttamat sydäninfarktit ovat aiheuttajista yleisimpiä. Pitkäkestoinen verenpainetauti, sydämen läppäviat, dilatoiva kardiomyopatia, hypertrofinen kardiomyopatia, sydämen sarkoidoosi, rytmihäiriöt, kilpirauhasen liikatoiminta sekä anemia ovat myös tunnettuja vajaatoiminnan aiheuttajia.

 

Tarkka mekanismi, jolla kukin yllä mainittu sairaus tai tila aiheuttaa vajaatoimintaa, ei tähän kirjoitukseen mahdu. Vajaatoiminnan syntymekanismit liittyvät kuitenkin pääasiallisesti sepelvaltimoiden verenkierron häiriöihin tai sydämen toiminnan häiriintymiseen rakenteellisista syistä.

 

Diagnostiikka

 

Sydämen vajaatoiminnan diagnostiikka on vaikeaa. On arvioitu, että yleislääkärien tekemistä sydämen vajaatoimintadiagnooseista vain noin 60 prosenttia on oikeita.

 

Kliininen tutkimus on sydändiagnostiikan perusta. Tutkimuksessa voidaan todeta turvotusta raajoissa tai ylimääräisen nesteen kertymisestä aiheutuvia rahinoita keuhkoissa. Sydämessä voi olla kuultavissa sivuääniä, jotka kertovat vajaatoiminnan mahdollisuudesta. Nopeasti, muutamassa viikossa tapahtunut usean kilon painon nousu on useimmiten selitettävissä vain nesteen kertymisellä.

 

Sydämen vajaatoimintaa tutkittaessa perustutkimuksia ovat keuhkojen röntgenkuvaus, sydänfilmi eli EKG, perusverenkuva, virtsakoe ja nestearvot. Lisäksi tarvittaessa voidaan tarkistaa maksa-arvoja sekä kilpirauhasarvo. ANP ja erityisesti BNP ovat puolestaan ovat verikokeita, joita voidaan käyttää diagnoosin tekemisessä apuna.

 

Sydämen vajaatoiminnan diagnoosi perustuu nykyisin lähinnä erikoistutkimuksiin, joiden tekeminen vaatii yleensä sisätautilääkärin tai kardiologin konsultaatiota.

 

Yleisin ja tärkein käytössä oleva erikoistutkimus on sydämen kaiku- eli ultraäänitutkimus. Nykykäytännön mukaan se tulisi pääsääntöisesti tehdä, kun sydämen vajaatoiminta on todettu, tai vajaatoiminnasta on vahva epäily. Kaikututkimuksella todetaan vajaatoiminnan tarkempi laatu ja voidaan räätälöidä vajaatoiminnan hoitolinjat. Sillä voidaan todeta mm. tärkeimmät läppäviat ja mitata sydämen supistumiskykyä sekä sydämen seinämien paksuuksia. Jos potilas on aiemmin sairastanut sydäninfarkteja, niiden aiheuttamia arpia voidaan epäsuorasti havainnoida. Sydämen kaikututkimus yleensä varmistaa tai sulkee pois vajaatoiminnan mahdollisuuden.

 

Hoito

 

Sydämen vajaatoimintaa pyritään yleensä hoitamaan lääkkein. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei elämäntavoilla ja niihin tarvittaessa tehtävillä muutoksilla olisi merkitystä.

 

Elämäntapamuutokset

 

Jos vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla on merkittävää ylipainoa, laihduttaminen voi vähentää sydämeen kohdistuvaa rasitusta ja lieventää oireita. Myös kohtuullinen liikunta on eduksi. Tupakointi ja runsas alkoholin käyttö on vajaatoimintapotilaalle haitaksi. Suolan käyttöä tulisi rajoittaa.

 

Sydämen vajaatoiminnan lääkehoito

 

Diureetit nesteenpoistolääkkeet ovat käytössä lähes kaikilla sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Ne poistavat elimistön ylimääräistä nestelastia ja helpottavat näin sekä vointia että sydämen kuormitusta. Niiden vaikutus tulee esiin kohtalaisen nopeasti.

 

ACE-estäjät ovat lääkkeitä, joiden hyöty sydämen vajaatoiminnan hoidossa on kiistaton. Ne hidastavat vajaatoiminnan etenemistä, lisäävät sydämen työskentelykykyä ja parantavat suorituskykyä. ACE-estäjien on todettu vähentävän sydämen vajaatoiminnasta aiheutuvaa kuolleisuutta. Jos ACE-estäjä ei sovellu potilaalle sivuvaikutusten takia, sen sijaan voidaan käyttää angiotensiini II antagonistiryhmän lääkettä.

 

Beetasalpaajien käyttö oli aiemmin suorastaan kielletty potilailta, joilla oli todettu sydämen vajaatoiminta. Viime vuosina on kuitenkin todettu useammalla eri beetasalpaajalla olevan huomattavia positiivisia vaikutuksia vajaatoiminnasta kärsiville potilaille. Beetasalpaajia, joista on jo näyttöä, ovat mm. metoprololi, karvediloli sekä bisoprololi. Beetasalpaajien tiedetään parantavan potilaan oireita ja sydämen suorituskykyä. Lisäksi ne vähentävät selvästi sydämen vajaatoiminnasta johtuvaa kuolleisuutta. Beetasalpaajia suositellaan käytettäväksi yhdistettynä vain muuhun vajaatoimintalääkitykseen, lähinnä diureettiin ja ACE-estäjään.

 

Digoksiini (digitalis) on lääke, jota on käytetty vajaatoiminnan hoitoon jo kauan. Sen tiedetään parantavan sydämen suorituskykyä ja lieventävän potilaan oireita. Ennusteeseen lääkkeellä ei kuitenkaan ole merkittävästi vaikutusta. Digitalista käytetään erityisesti, jos vajaatoimintaa sairastavalla potilaalla on myös eteisvärinä eli flimmeri.

 

Muu hoito

 

Sydämen vajaatoiminnan taustalta voidaan joissakin tapauksissa löytää sairaus, jonka hoitamisella saadaan vajaatoimintakin korjaantumaan. Yleisin tällainen sairaus on sepelvaltimotauti, joka voidaan hoitaa ohitusleikkauksella tai pallolaajennuksella, jolloin vajaatoimintakin saattaa korjaantua. Samoin sydämen merkittävät läppäviat voidaan nykyisin useimmiten korjata, jolloin vajaatoiminnan syy korjaantuu. Muutoinkin lienee selvää, että sellaiset sairaudet, jotka ovat omiaan aiheuttamaan tai pahentamaan sydämen vajaatoimintaa, on syytä hoitaa aktiivisesti.

 

On olemassa myös sellaisia vajaatoimintaa aiheuttavia sydänsairauksia, joihin ainoa tehoava hoito on sydänsiirrännäinen.

 

Seuranta

 

Vajaatoiminta sairautena pyrkii pahenemaan aikaa myöten, riippuen tietenkin vajaatoiminnan syistä. Tämän vuoksi vajaatoimintaa sairastaville järjestetään yleensä seuranta. Lievissä tapauksissa kontrollivälit voivat olla vuoden, joskus parinkin mittaisia ja seuranta voi tapahtua yleislääkärin vastaanotolla. Vaikeampi vajaatoiminta vaatii tiheämmät kontrollivälit, ja ajoittaiset käynnit erikoislääkärin vastaanotolla voivat olla tarpeen.

 

Kontrollien yhteydessä otetaan yleensä perusverikokeita ja sydänfilmi sekä aika ajottain keuhkojen röntgenkuva. Vajaatoimintapotilaiden tulisi punnita itsensä päivittäin. Nopeat painon muutokset liittyvät pääasiallisesti nesteen kertymiseen ja poistumiseen elimistöstä. Lääkärin työtä helpottaa huomattavasti, jos potilas osaa kertoa painonsa muutokset viimeisen parin viikon-kuukauden ajalta.

 

Periytyvyys

 

Sydämen vajaatoiminta ei sinänsä ole itsenäinen sairaus vaan jonkin toisen sairauden, kuten sepelvaltimotaudin tai verenpainetaudin, seurannaisvaikutus. Vajaatoiminnan taustalta saattaa löytyä useitakin eri aiheuttajia. Useat taustalla olevat sairaudet ovat jossakin määrin periytyviä, mutta sydämen vajaatoiminta itsessään on harvoin periytyvä sairaus.

 

Yleisyys

 

Sydämen vajaatoimintaa esiintyy lähinnä vanhuksilla. Kansainvälisessä aineistossa noin 10 % yli 80-vuotiaista sairastaa sydämen vajaatoimintaa, kun taas alle 50-vuotiaista vain noin 0.1 %:lla on todettu vajaatoiminta.

 

Vanhusväestön absoluuttinen ja suhteellinen määrä koko väestöstä on Suomessakin kovassa kasvussa. Vajaatoimintapotilaita tulee olemaan tulevaisuudessa siis selvästi nykyistä enemmän.

 

Ennuste

 

Sydämen vajaatoiminta on vakava sairaus. Siihen liittyvät kuolleisuusluvut ovat huomattavasti suurempia kuin monen syöpäsairauden. Kun tiedetään, miten vakavasti lääkärit ja potilaat suhtautuvat esimerkiksi rintasyöpään, sydämen vajaatoiminnan vaarallisuutta ei selvästikään osata hahmottaa.

 

Vakavasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivistä 30-70 % menehtyy vuoden kuluessa, lievästä vajaatoiminnasta kärsivistä noin 5-10 %. Kaikista vajaatoimintapotilaista on viiden vuoden kuluttua elossa 50 % naisista ja 35 % miehistä.

 

Lähteet

 

Suomen Sydänliitto ry

 

Heart Failure Online (engl.) - tietopaketti sydämen vajaatoiminnasta

 

Heart failure: evaluation and treatment of patient's with left ventricular systolic dysfunction. Agency for Health Care Policy and Research (AHCPR): Journal of the American Geriatrics Society, Volume 46, Number 4, April 1998, Copyright 1998 American Geriatrics Society

 

Goldman: Cecil Textbook of Medicine, 21st ed., Copyright 2000 W. B. Saunders Company