Suonikohjut

Suonikohjuilla tarkoitetaan useimmiten alaraajoissa esiintyviä pinnallisia laskimolaajentumia. Lievinä ne ovat lähinnä toiminnallinen ja kosmeettinen haitta, mutta jos niitä on runsaasti ja ne ovat suuria, alaraajan laskimoverenkierto voi häiriintyä ja tämä voi puolestaan johtaa säärihaavaumiin.

Suonikohjujen oireet

Laskimolaajentumat aiheuttavat yleensä turvotusta, paineen ja puristuksen tunnetta jaloissa sekä joskus suonenvetotaipumusta. Tyypillisesti oireet pahenevat, jos suonikohjuista kärsivä viettää paljon aikaa jalkojensa päällä. Vaikeammissa tapauksissa voi esiintyä ns. staasiekseemaa, ruskeanpunertavaa ihottumaa etenkin säärien ja nilkkojen seudussa. Mikäli suonikohjutauti on riittävän hankala, voi kehittyä säärihaavaumakin.

Suonikohjujen aiheuttaja

Kaikissa elimistön pinnallisissa laskimoissa on läpät, jotka estävät veren virtaamisen takaisin. Jos läppä on viallinen, se laskee verta molempiin suuntiin. Kun veri pääsee virtaamaan väärään suuntaan pystyasennossa, niin veren hydrostaattinen paine pullistaa laskimoa. Mitä useampia perättäisiä läppiä on epäkunnossa, sitä suuremmaksi hydrostaattinen paine kasvaa, kunnes kehittyy suonikohju.

Alaraajoissa on ns. pinnallinen ja syvä laskimojärjestelmä. Syvä laskimojärjestelmä saattaa vaurioitua, yleensä syvän laskimotukoksen vuoksi, ja tämä voi johtaa paikalliseen paineen nousuun laskimoverenkierrossa. Tällöin, vaikka pinnalliset läpät olisivatkin olleet ehjät, syvästä laskimojärjestelmästä tuleva paine aiheuttaa aikaa myöten suonikohjutaudin. Eli suonikohjutaudin alkusyy löytyy laskimoiden läppien toimimattomuudesta. On olemassa useita syitä, jotka voivat johtaa läppien toimimattomuuteen; yleisimpiä ovat pinnallinen laskimotulehdus, läppien vaurioituminen vamman vuoksi, leikkausten jälkitilat, ylipaino, tupakointi, seisomatyö, synnytykset sekä vähäinen liikunta.

Diagnostiikka

Diagnostiikka on useimmiten melko yksinkertaista: alaraajojen tarkastelu potilaan seistessä yleensä jo paljastaa merkittävät suonikohjut. Tunnustelu antaa vihjettä siitä, onko kyseessä suonikohjut vai kenties pinnallisen laskimotulehduksen tukkima suoni, jossa veri ei edes virtaa. Tarvittaessa voidaan tehdä ns. mini-doppler -tutkimus, joka antaa tarkempaa tietoa laskimoiden toiminnasta. Doppler-tutkimusta käytetään yleensä silloin, kun suunnitellaan suonikohjujen leikkaushoitoa. Venografia-tutkimusta eli laskimoiden varjoainetutkimusta tai ultraäänitutkimusta käytetään yleensä siinä tilanteessa, kun selvitetään syvän laskimojärjestelmän toimivuutta.

Suonikohjujen hoito

Suonikohjujen ensisijainen hoito on tukisukkien käyttö. Tukisukat estävät suonikohjuja laajenemasta, jolloin laskimoverenkierron tila normaalistuu ja oireet lievittyvät. Tukisukat myös ehkäisevät suonikohjujen muodostumista. Mikäli tukisukat eivät potilaalle sovellu tai suonikohjuongelma on vaikea, voi leikkaushoito olla aiheellinen. Kosmeettisia ei oireilevia suonikohjuja ei hoideta muualla kuin yksityisellä puolella.

Pinnallisten suonikohjujen hoitona on yleensä ollut ns. paikallispoisto: pullistuneet suonet poistetaan pienistä viilloista.

Jos alaraajan suurin pinnallinen laskimo, vena saphena magna, on todettu vuotavaksi, voidaan tehdä ns. strippaus, jossa kyseinen laskimo poistetaan. Toimenpiteessä nilkan etu-sisäsivulta uitetaan kyseiseen laskimoon pitkä kara, joka poimitaan nivusesta esiin. Vena saphena magna sidotaan napakasti yläpäästään kiinni tähän karaan ja yksinkertaisesti vedetään pois eli stripataan. Kyseessä on melko ronski, mutta tehokas toimenpide.

Mikäli on todettu ns. perforanttivuotoja, eli syvän ja pinnallisen laskimojärjestelmän välisten yhdyslaskimoiden vuotamista, nämä voidaan sulkea joko paikallisesti leikkaamalla tai tähystämällä, ns. SEPL-toimenpiteellä.

Suonikohjujen hoidossa käytetään myös ns. vaahtohoitoa. Hoidossa suoneen ruiskutetaan vaahtoa ultra-ääniohjauksessa, jonka tarkoituksena on tuhota hoidettavan suonen sisäpinta, jonka seurauksena suoni häviäisi. Toimenpide joudutaan kuitenkin osalla potilaista uusimaan.

Leikkausmenetelmästä riippuen sairasloman kesto on noin 1-4 viikkoa.

Suonikohjujen leikkaukseen päädytään usein jos laskimolaajentumista on aiheutunut haavaumia, toistuvia tulehduksia, perforans-suonen vajaatoimintaa tai jalat kipuilevat päivittäin. Leikkausharkinta tehdään aina yksilöllisesti.

Seuranta

Suonikohjutauti ei useimmiten vaadi erityisempää seurantaa. Oireet ovat helposti todettavissa, samoin suonikohjut, joten hoitoon hakeutumisessa ei yleensä ole ongelmia.

Periytyvyys

Mistään varsinaisesta perinnöllisestä sairaudesta ei ole kyse, mutta selvästi sukuviasta kuitenkin. Kudosominaisuudet periytyvät, ja kyseessä on paljolti juuri kudosten ominaisuuksista johtuva sairaus.

Yleisyys

Suonikohjuvaivaa voi sanoa esiintyvän jonkinasteisena noin joka toisella. Suonikohjuleikkaukset olivat ennen yksi yleisimpiä kirurgisia toimenpiteitä, mutta resurssien suuntaamisen takia leikkauksien määrä on vähentynyt huomattavasti viime vuosina.

Ennuste

Suonikohjutauti on useimmiten hoidettavissa tukisukkia käyttämällä. Valitettavasti tukisukat eivät ole erityisen mukavia käyttää, minkä vuoksi leikkaushoitoon päädytään usein jo pelkkien kosmeettisten syiden tai vähäistenkin oireiden vuoksi. Osalla suonikohjutaudista kärsivistä sairaus on vaikeusasteeltaan sitä luokkaa, että tehokkaista hoidoista huolimatta jalkaan kehittyy huonosti paraneva säärihaava. Tämä on onneksi kohtalaisen harvinaista.

Linkit

Suonikohjut-potilasohje

Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta - Käypä hoito

Suonikohjut - Käypä hoito suositus (potilaalle)

Tarkastajalääkäri on tarkistanut tekstin 19.10.2010.

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.