Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelko eli sosiaalinen fobia kuuluu pelko-oireisiin ahdistuneisuushäiriöihin. Se on nimensä mukaisesti ylenmääräistä pelkoa sosiaalisia kanssakäymisiä kohtaan tilanteissa, joissa muiden suhtautuminen voi olla arvioivaa ja kriittistä. Fobia voidaan määritellä tilaksi, jossa henkilö kokee järjenvastaista pelkoa tiettyä asiaa kohtaan ja alkaa täten tietoisesti välttää pelkoa aiheuttavia tilanteita. Pelon ydin on se, että henkilö joutuu nöyryytetyksi ja häpeälliseen tilanteeseen.

Sosiaalisesta fobiasta kärsivä voi kokea pelkoa muun muassa työssä ja vapaa-ajallaan ravintolassa tai kahvilassa asioidessaan (ns. ”kahvikuppineuroosi”), joutuessaan pitämään julkisen puheen tai esiintymään julkisesti, vieraita ihmisiä tavatessaan, joutuessaan työskentelemään toisten nähden, sekä erilaisissa ryhmätyötilanteissa. Erotuksena sosiaalisesta fobiasta tunnetaan pelkästään julkisten paikkojen pelko, eli pelko joutua paikkaan tai tilanteeseen, josta poispääsy on hankalaa ja jolle on oma nimensä ”agorafobia”.

Sosiaalisten tilanteiden pelko ja oireet

Nämä edellä mainitut sosiaaliset kohtaamiset aiheuttavat henkilössä vaikeaa ahdistusta ja joskus paniikinomaisia kohtauksia. Tyypillistä on, että oireita ei esiinny läheisten tai ystävien seurassa.

Sosiaalisen fobian aikana oireita ovat:

  • paniikin tunne, ahdistus, pelko
  • kohonnut sydämen syke
  • kohonnut verenpaine
  • vapina
  • sydämen tykyttely
  • hikoilu
  • puheen takeltelu
  • hengenahdistus
  • tikkuilut ja tunnottomuuden tunteet keholla
  • huimaus
  • vatsa-oireet, kuten ripuli
  • punastuminen

Varsinainen paniikkihäiriö eroaa sosiaalisesta fobiasta siten, että paniikkikohtauksen laukaisijana ei ole tietynlaista spesifiä ympäristöä, kuten sosiaalisessa fobiassa. Tyypillisesti sosiaalisesta fobiasta kärsivien oireet ovat paniikkihäiriöstä kärsiviä lievempiä. Oireilu johtaa kuitenkin lievemmilläänkin välttämiskäyttäytymiseen, jolloin sosiaalisiin tilanteisiin lakataan hakeutumasta.

Oireet voivat aiheuttaa myös niin sanottua turvakäyttäytymistä, jossa henkilö vahvasti kontrolloi omaa käytöstään pelkoa aiheuttavissa tilanteissa, esimerkiksi olemalla vaiti tai puhumalla hiljaa, tai istumalla aivan liikkumatta, jottei kiinnittäisi huomiota tai paljastaisi ahdistuneisuuttaan.

Lue lisää sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyvistä aiheista

Aiheuttaja

Varsinainen syy kohtausten taustalla on usein korostuneen ujon ja estyneen henkilön täydellisyyden tavoittelu, liiallinen itsekritiikki ja epärealistinen itsensä nolaamisen pelko. Ahdistuneisuus ja pelkotilanteet, sekä sitä kautta välttämiskäyttäytyminen juontavat juurensa henkilön vääränlaisiin uskomuksiin muiden ihmisten reaktioista ja mielipiteistä häntä kohtaan. Sosiaalisesta fobiasta kärsivä uskoo olevansa jatkuvasti muiden arvostelun kohteena. Pelko tulla kielteisesti ja kriittisesti arvioiduksi aiheuttaa lopulta noidankehään, jossa henkilö yhä kiihkeämmin tarkkailee omaa käytöstään, jännittää enemmän, saa huonoja kokemuksia sosiaalisista tilanteista, ja näin ollen alkaa pelätä ja välttää sosiaalisia tilanteita.

Oireilun taustalla on psykologisten ajattelumallien mukaan pidetty syynä mm. mahdollisesti heikkoa itsetuntoa tai ratkaisematta jääneitä elämänaikaisia konflikteja (psykoanalyyttinen teoria). Toisenlaisen ajatusmaalin mukaan fobia on opittu ajatusmalli, jossa epämiellyttävä ahdistuksen tuntemus on alun perin vain sattumalta liitetty sosiaaliseen tilanteeseen (behavioristinen teoria).

Nykykäsityksen mukaan fobiasta kärsivän oireiden taustalta voidaan löytää sekä biologisia, geneettisiä että ympäristötekijöistä riippuvaisia syitä. Biologisia ahdistuneisuudelle altistavien tekijöiden uskotaan liittyvän aivojen välittäjäaineiden, dopamiinin ja serotoniinin toimintaan. Samoilla välittäjäaineilla on osansa muun muassa masennuksen synnyssä.

Diagnoosi

Sosiaalisten tilanteiden pelko voidaan diagnosoida tyypillisen oirekuvan ja kohtausten tilannesidonnaisuuden perusteella. Diagnostiikassa voidaan käyttää apuna mm. ahdistuneisuuden astetta mittaavia kyselylomakkeita. Sosiaalista fobiaa diagnosoitaessa tulee ottaa huomioon myös mahdollisia erotusdiagnostisia vaihtoehtoja, joita ovat paniikkihäiriö ja estynyt persoonallisuus.

Sosiaalisten tilanteiden pelon hoito ja seuranta

Lievästä sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä henkilö voi hyvin koettaa itsenäisesti harjaannuttaa itseään ulos pelko- ja välttämiskäyttäytymisestä.

Pelkoa lievitetään harjoituksilla, joissa hitaasti ja asteittain totutellaan kohtaamaan pelkoa aiheuttavia tilanteita. Hyvin tärkeää on myös opetella rentoutumaan. Harjoittelun voi aloittaa pelkillä mielikuvaharjoitteilla ja myöhemmin siirtyä todellisiin tilanteisiin. Harjoittelua kannattaa kehittää asteittain, esimerkiksi esityksiä pelkäävä pitää esitelmän alkuun ehkä vain perheenjäsenelleen, ja asteittain kasvattaa kuulijamääräänsä sekä esityksen mittaa.

Tärkeintä on saada alkuun positiivisia kokemuksia ja vasta kun tilanne ei enää tunnu ahdistavalta, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Jos pidemmälle edetessä ahdistus palaa, siirrytään astetta taaksepäin helpompaan vaiheeseen ja yritetään uudelleen.

Jos pelkotilat vaikuttavat päivittäiseen elämään laskemalla toiminta- tai työkykyä, on hyvä kääntyä psykiatrin tai psykologin puoleen. Yleisimmin käytetty terapiamuoto on kognitiivinen psykoterapia. Terapiassa potilasta hoidetaan altistustekniikalla, jossa pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin totutellaan, sekä kognitiivisen restrukturoinnin (muokkauksen) avulla, jossa pyritään vaikuttamaan potilaan tapaan ajatella ja kykyyn löytää tilanteisiin uusia vaihtoehtoisia ajattelumalleja ja näkökulmia. Terapia voidaan toteuttaa joko yksilö-, tai ryhmämuotoisena. Terapiasta hyötyy 60-80 % potilaista.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan hoitaa myös lääkkeellisesti.

Lievimmissä tapauksissa voidaan kokeilla sydämen sykettä alentavia, ja sitä kautta oireita lievittäviä beetasalpaajia (esimerkiksi metoprololi).

Nopeassa oireiden lievityksessä voidaan joskus joutua käyttämään bentsodiatsepiineja (esim. diatsepaami), jotka ovat keskushermostoon vaikuttavia psyykenlääkkeitä. Bentsodiatsepiinien käyttöä kuitenkin tulee rajoittaa, sillä niille kehittyy herkästi toleranssi (annoskokojen kasvu käytön myötä, kun pienemmät annokset eivät enää vaikuta), sekä vaikea riippuvuus. Bentsodiatsepiinejä ei tule käyttää päihdeongelmaisille.

Käyttökelpoisia lääkkeitä ovat aivojen välittäjäaineisiin, serotoniiniin, noradrenaliiniin ja dopamiiniin vaikuttavat lääkkeet (esimerkiksi sitalopraami, paroksetiini, venlafaksiini). Näiden ryhmien lääkkeet eivät aiheuta fyysistä riippuvuutta ja niitä voidaan käyttää pitkiäkin aikoja laaja-alaisten pelkotilojen hoidossa erityisesti, jos henkilö kärsii samanaikaisesta depressiosta. Antidepressiivistä lääkitystä tulee jatkaa 1 vuosi oireiden lievittyä.

Yleisyys

Sosiaalisten tilanteiden pelon esiintyvyys vaihtelee runsaasti eri maiden ja eri kulttuurien välillä. Varsinaisesta sosiaalisesta fobiasta kärsii noin 5 % aikuisväestöstä. Lievemmästä jännityksestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsii jopa 20 %. Sosiaalinen fobia on yleisempää naisilla kuin miehillä, yksin elävillä ja eronneilla.

Perinnöllisyys

Taipumuksen kärsiä sosiaalisesta fobiasta on todettu oleva jossain määrin periytyvää. Lähisukulaisilla esiintyy samaa sairautta tai korostunutta ujoutta muuta väestöä yleisemmin. Pelkoreaktioita säätelevät osittain geneettiset, eli perinnölliset tekijät, ja tätä kautta myös alttius erilaisille ahdistuneisuushäiriöille on lisääntynyt.

Ennuste

Sosiaalinen fobia alkaa tyypillisesti jo teini-iässä. Hoitamattomana vaiva vaikeuttaa normaalielämää huomattavasti ja on usein pitkäkestoinen ja pysyväkin. Nykyaikaisilla hoitomuodoilla voidaan kuitenkin tehokkaasti helpottaa sosiaalisesta fobiasta kärsivien oireita ja auttaa paluuta normaalielämään.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja muihin samankaltaisiin ahdistuneisuushäiriöihin liittyy kuitenkin myös riski sairastua samanaikaisesti muuhun psyykkiseen sairauteen, erityisesti masennukseen tai päihdeongelmiin. Tämän vuoksi normaalielämää vaikeuttavien pelkotilojen ja oireiden vuoksi on syytä hakea apua, jotta tilanteen hankaloituminen ja muiden psyykkisten ongelmien puhkeaminen voidaan ehkäistä.

Lähteet

Holmberg Nils ja Kähkönen Seppo. Sosiaalisten tilanteiden pelon ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kognitiivinen psykoterapia. Katsausartikkeli. Duodecim 2009; 125 (18): 1949–56

Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. Kustannus Oy Duodecim, 5.-7. painos, 2009, Helsinki

Phobic disorders. eMedicine.net (http://emedicine.medscape.com/article/288016-overview). päivitetty 10/2008. Hakupäivä 22.10.2009.

Terveysportti (www.terveysportti.fi)

Tarkastajalääkäri on tarkastanut artikkelien sisällön 10.10.2010.

1 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Kommentit

Vierailija (ei varmistettu)
"Normaalielämää vaikeuttavien pelkotilojen ja oireiden vuoksi on syytä hakea apua, jotta tilanteen hankaloituminen ja muiden psyykkisten ongelmien puhkeaminen voidaan ehkäistä" Olisi kiva tietää, mistä saa riittävää ja oikeaa apua tähän, kun me emme ole seitsemässä vuodessa onnistuneet sitä lapsellemme saamaan. Hän syrjäytyy koulusta ja kaikesta nuoren ihmisen normaalista elämästä. Apua alettiin hankkia perheneuvolan kautta heti kun oireet havaittiin. Perheneuvolaan jonotettiin kuukausia, nuorisopsykiatriaan lähes vuosi, koska sinne oli 13 vuoden ikäraja. Siinä vaiheessa hän oli jo ollut seitsemän viikkoa käymättä koulua, koska ei pystynyt. Sairaalakoulussa ei ollut tilaa. Nyt meillä on hajoamassa perhe, koska emme jaksa enää toisiamme ja tätä.

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.