Silmän hienosäätö

Heti pupillin ja värikalvon takaa löytyy mykiö eli linssi, joka on ulkoreunastaan mykiön ripustimilla eli zonuloilla kiinni sädekehässä. Mykiö kohdistaa valonsäteet verkkokalvolle, joka on silmän takaosassa sijaitseva ohut, valoherkkä kerros. Tässä auttavat sädekehän lihakset, joiden ansiosta kimmoisa mykiö kykenee muuttamaan muotoaan, mikä mahdollistaa silmän kohdentumisen eri etäisyyksillä oleviin esineisiin. Kun katsomme ikkunasta esimerkiksi kaukana seisovaa puuta, lihakset rentoutuvat päästäen mykiön ripustimet venymään, mikä puolestaan vetää mykiötä saaden sen litistymään ja ohenemaan. Toisaalta, kun katsomme jotakin lähellä olevaa, kuten tietokoneen näyttöruutua, lihakset supistuvat löyhentäen mykiön ripustimia, mikä muuttaa mykiön paksummaksi ja keskeltä kuperammaksi. Mykiön kykyä kohdistaa katse kauas ja lähelle kutsutaan akkommodaatioksi eli mukautumiseksi.

Tämän kohdistamistoiminnon lisäksi sädekehän pinnalla on soluja, jotka tuottavat mykiön ravinnonsaannin turvaavaa, vetistä kammionestettä. Sitä on etenkin värikehän ja sarveiskalvon välisessä tilassa, joka tunnetaan etukammiona. Kammioneste virtaa etukammioon värikalvon ja mykiön välissä sijaitsevasta takakammiosta ja kuljettaa sitten kuona-aineita pois silmästä trabekkeliverkon eli ansasverkon ja Schlemmin kanavan eli kovakalvon nesteviemärin kautta. Kovakalvon nesteviemäri on rengasmainen viemärijärjestelmä, joka sijaitsee kohdassa, jossa kirkas sarveiskalvo, valkoinen kovakalvo ja värillinen värikalvo yhtyvät. Terveessä silmässä tämä kierto poistaa ja täydentää kammionestettä koko ajan ylläpitäen siten näiden kahden kammion nestetasapainoa.

Mykiön takana on lasiainen. Tämä kirkas ja vakaa, raa’alta munanvalkuaiselta näyttävä hyytelö tukee ja täyttää silmämunan takimmaiset kaksi kolmasosaa. Lasiainen mahdollistaa linssin kautta kulkevan valon esteettömän pääsyn silmän läpi.

Keskikerroksen viimeinen osa on suonikalvo eli korioidea, joka on kovakalvon ja verkkokalvon välinen kalvo silmän takaosassa. Suonikalvo on täynnä verisuonia, jotka kuljettavat happea ja ravintoaineita viereisiin, verkkokalvon ulompiin osiin.

Verkkokalvo eli retina, joka on silmän sisin kerros, käsittää lähes kolme neljäsosaa silmämunan takaosan sisäpinnasta. Hieman samaan tapaan kuin kuvat kamerassa kehittyvät filmille, silmän verkkokalvo vangitsee ja tallentaa kuvat. Ainutlaatuisista hermosoluista ja hermosyistä koostuva kudosmassa lähettää aivoihin visuaalisia viestejä katsottavien esineiden koosta, muodosta, väristä ja etäisyydestä. Tämä tieto kulkee signaaleja vievää näköhermoa pitkin aivoihin.

Verkkokalvolla on noin 150 miljoonaa sauvasolua ja 7 miljoonaa tappisolua. Nämä erikoistuneet solut sisältävät valon eri aallonpituuksiin reagoivia kemiallisia aineita. Etupäässä verkkokalvon reunaosissa sijaitsevat sauvat eivät aisti värejä. Tapit, jotka aistivat värejä, mahdollistavat puolestaan tarkkojen yksityiskohtien näkemisen keskeisen näön alueella. Tappien ansiosta voimme lukea tekstiä ja tunnistaa väkijoukosta tutut kasvot. Tapit ovat aktiivisimmillaan kirkkaassa valossa, sauvat puolestaan ovat herkimmillään hämärässä. Juuri tästä syystä niukassa valossa on vaikeaa nähdä värejä ja pieniä yksityiskohtia. Tapit sijaitsevat pääasiassa verkkokalvon keskiosassa eli makulassa. Tämä on huomattavan pieni verkkokalvon osa, joka vastaa tarkasta keskeisestä näöstä. Paras näöntarkkuus – lukemiseen tai pienipiirteisen työn tekemiseen – on verkkokalvon keskikuopassa eli foveassa, joka on keskellä makulaa. Muu osa verkkokalvoa vastaa perifeerisestä näöstä, joka ei ole yhtä tarkasti kohdentunut.

Huomiota vaativat oireet

Useimmilla ihmisillä ei iän myötä onneksi ilmene silmäsairauksia. Useimmat saattavatkin aivan hyvin tulla toimeen lukulasien ja riittävän valaistuksen avulla. On kuitenkin viisasta hakeutua silmälääkärin vastaanotolle, mikäli jokin tai joitakin seuraavista oireista tai ongelmista ilmaantuu:

- silmien pullistuminen - kuivat, kutisevat tai kirvelevät  silmät - valokehäilmiö (halo) eli värillisiä renkaita valonlähteen ympärillä tai häikäistymistä - äkillinen  näön menetys
- värikalvon värin muutos - ajoittainen näön sumeneminen - näön muuttuminen utuiseksi tai sumeaksi - ongelmia sopeutumisessa pimeään
- silmät karsastavat - runsas rähmiminen tai kyynelvuoto - kyvyttömyys sulkea silmäluomea - epätavallinen herkkyys valolle tai outo häikäistyminen
- tumma läiskä näkökentän keskellä - silmäkipu - perifeerisen näön häviäminen - näköä haittaava verho näkökentässä
- vaikeus kohdistaa katse lähellä tai kaukana sijaitsevaan kohteeseen - lasiaissamentumia tai valonvälähdyksiä - silmien tai niiden ympärysten punoitus - suorien viivojen muuttuminen aaltoileviksi tai kiemurteleviksi
- kaksoiskuvat - kasvava paukama silmäluomessa - täpliä näkökentässä  

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

 

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.