Mitä on diabeettinen retinopatia?

Diabeteksen lisääntyessä räjähdysmäisesti myös diabeettinen retinopatia, joka voi aiheuttaa näön heikkenemisen ja sokeuden, on yhä vakavampi kansanterveydellinen ongelma.

Yleisimmät diabetestyypit tunnetaan tyyppien 1 ja 2 diabeteksina. Tyypin 1 diabeteksessa, joka on autoimmuunitauti, haima lakkaa tuottamasta insuliinia, jota elimistön solut tarvitsevat kyetäkseen käyttämään hyväkseen veren sokeria (glukoosia). Tyypin 2 diabetes kehittyy yleensä ylipainon myötä, jolloin solut eivät enää pysty reagoimaan riittävästi insuliiniin käyttääkseen aineenvaihdunnassaan veren glukoosia. Tyyppien 1 ja 2 diabetesten sairausmekanismit siis eroavat toisistaan, mutta molemmissa lopputuloksena on kohonnut veren glukoosipitoisuus, joka hoitamattomana johtaa vakaviin pitkäaikaisiin seurauksiin eri puolilla elimistöä, myös silmissä.

Diabeetikot ovat muita suuremmassa vaarassa sairastua harmaakaihiin ja glaukoomaan, mutta kolmas vakava diabetekseen liittyvä silmäkomplikaatio eli diabeettinen retinopatia aiheuttaa komplikaatioista todennäköisimmin vaikean näkövamman ja jopa sokeuden. Diabeettinen retinopatia puhkeaa, kun liian korkea veren glukoosipitoisuus vaurioittaa vähitellen verkkokalvon pieniä verisuonia. Verkkokalvon vauriot voivat johtaa näköongelmiin, joista pahin on pysyvä näön menetys.

Diabeettinen retinopatia kehittyy kahdessa vaiheessa. Taustaretinopatiaksi kutsutussa varhaisvaiheessa pienten verisuonten seinämät muuttuvat epänormaaleiksi ja heikkenevät. Niistä vuotaa kudosnestettä ympäröivään kudokseen siten, että turvotuksen osittain laskeuduttua jäljelle jää proteiinia ja rasvaa ns. kovina eksudaatteina. Verisuoniin kehittyy myös mikroaneurysmia, jotka ovat pienten hiussuonten paikallisia, mikroskooppisia pullistumia, joista vuotaa herkästi veren punasoluja verkkokalvoon. Sairauden edetessä epänormaalit verisuonet alkavat sulkeutua, jolloin verkkokalvon verenkierto vähenee. Hermosyyt kuolevat heikon verenkierron ja hapen puutteen takia, jolloin kehittyy valkoisia, pumpulimaisia pesäkkeitä eli ns. pehmeitä eksudaatteja.

Nämä muutokset eivät välttämättä vaikuta näköön, mutta jos nesteen tai veren tihkumista tapahtuu lähellä makulaa, joka aikaansaa terävän keskeisen näön, näkö heikkenee. Veren vuotaessa makulan keskiosaan makula voi turvota, mikä sumentaa näön. Tämä tila tunnetaan diabeettisena makulaturvotuksena.

Retinopatian edetessä proliferatiiviseksi retinopatiaksi tila heikkenee merkittävästi. Tämä johtuu siitä, että verenkierron heikentyessä verkkokalvo pyrkii korjaamaan vaurioitaan kasvattamalla uusia verisuonia. Nämä uudissuonet kuitenkin kasvavat epänormaalilla tavalla leviten lasiaiseen, joka on verkkokalvon etupuolella sijaitseva, hyytelön täyttämä silmän osa. Uudissuonet ovat hauraita sekä repeävät ja vuotavat herkästi. Lasiaiseen vuotava veri saattaa estää valon kulun, mistä voi aiheutua äkillinen näön menetys. Veri imeytyy tavallisesti takaisin verenkiertoon, mutta arpikudoksen muodostuminen on tavallista. Arpikudos aiheuttaa verkkokalvoon vetoa, jolloin tämä voi irtautua silmän takaosasta, mikä voi johtaa pysyvään näön menetykseen (katso ”Verkkokalvon repeämä ja irtauma”).

Diabeettisen retinopatian edetessä potilas voi havaita näkökentässään pilkkuja ja lasiaissamentumia. Keskeinen näkökin voi vääristyä.

Kansallisen silmäinstituutin luvalla.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä

 

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.