Syyt ja riskitekijät

Silmänpohjan ikärappeuman syytä ei tunneta kunnolla. Tutkijat eivät tiedä tarkalleen, miksi makula rappeutuu. He kuitenkin tietävät tiettyjen riskitekijöiden voivan kohottaa silmänpohjan ikärappeuman vaaraa. Ikääntyminen on itsessään riskitekijä. Niinpä 50-vuotiaan riski sairastua kumpaan tahansa muotoon on vain 2 %, mutta yli 75-vuotiailla se on jo 30 %. Naiset, jotka myös elävät keskimäärin vanhemmiksi kuin miehet, sairastuvat miehiä useammin, kuten myös henkilöt, joiden suvussa on esiintynyt silmänpohjan ikärappeumaa.

Muutkin tekijät, kuten tupakointi, altistuminen kirkkaalle auringonvalolle ja UV-säteilylle, väriltään vaaleat silmät, kaukotaittoisuus, kohonnut verenpaine, kohonneet kolesteroliarvot ja sepelvaltimotauti altistavat silmänpohjan ikärappeumalle.

Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että ruokavaliollakin olisi oma roolinsa sairauden kehittymisessä. On muun muassa havaittu, että silmänpohjan ikärappeuma on muita yleisempi henkilöillä, joiden ruokavalio on usean ravintoaineen osalta puutteellinen. Tällaisia ravintoaineita ovat mm. C- ja E-vitamiini sekä sinkki, jota on elimistössä hyvin pieninä määrinä, mutta erityisen paljon silmissä. Karotenoideihin kuuluvia luteiinia ja zeaksantiinia on runsaasti vihreissä vihanneksissa ja hedelmissä. Ne ovat myös tärkeitä makulan pigmenttejä.

Suureksi osaksi puhdistetuista hiilihydraateista, kuten kakuista, kekseistä, valkoisesta leivästä ja muista sokeroiduista ruoista koostuva ruokavalio saattaa myös kohottaa silmänpohjan ikärappeuman vaaraa. Vuonna 2007 American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan henkilöt, joiden ruokavalio sisälsi runsaasti korkean glykeemisen indeksin omaavia ruoka-aineita, sairastuivat silmänpohjan ikärappeumaan todennäköisemmin kuin ne, jotka söivät vähemmän nopeasti sokeroituvaa ruokaa.

Parhaillaan käynnissä olevissa tutkimuksissa keskitytään selvittämään taudin syitä, kuten perinnöllisiä tekijöitä, ruokavaliota ja ympäristötekijöitä siinä toivossa, että silmänpohjan ikärappeumaa voitaisiin jonakin päivänä ehkäistä. Vuonna 2007 julkaistiin JAMA-lehdessä tutkimus, jossa havaittiin, että tietyn perimän omaavat henkilöt sairastuivat 2,5 kertaa todennäköisemmin silmänpohjan ikärappeumaan kuin ne, joilla ei ollut tätä geenivarianttia. Erään toisen geenin kantajat puolestaan sairastuivat neljä kertaa muita todennäköisemmin. Samassa tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että molempia geenejä kantaneet tupakoivat ja ylipainoiset henkilöt sairastuivat peräti 19 kertaa todennäköisemmin kuin ne, joilla ei ollut näitä riskitekijöitä. Tämä tutkimustulos tähdentää altistavien geenien ja ympäristötekijöiden välisen vuorovaikutuksen merkitystä.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.