Sepelvaltimotautialttiuden tiedetään kulkevan suvussa. Erityisesti lähisukulaisen varhain puhjennutta sairautta on pidetty merkittävänä vaaratekijänä. Nyt Circulation-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa osoitetaan, että pitkällä aikavälillä arvioituna sukulaisen varhainen sepelvaltimotauti saattaa olla jopa odotettua suurempi sydänsairauden riskitekijä.
Yhdysvaltalaistutkimuksessa kartoitettiin, miten sepelvaltimotaudin varhainen sukurasitus vaikutti lähes 50 000 miehen omaan sydänsairauskuolleisuuteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Yhteensä seuranta kattoi 811 700 henkilövuotta, joiden aikana 919 miestä menehtyi sepelvaltimotautiin ja 1 456 miestä muuhun sydän- ja verisuonisairauteen. Varhainen sukurasitus luokiteltiin siten, että joku miesten sisaruksista, vanhemmista, vanhempien sisaruksista tai isovanhemmista oli kärsinyt alle 50-vuotiaana rintakivusta, sydänkohtauksesta tai läpikäynyt ohitusleikkauksen tai pallolaajennuksen.
Varhainen sukurasitus osoittautui merkittäväksi sepelvaltimotauti- ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden riskitekijäksi niin kymmenen kuin yli kahdenkymmenen vuoden aikavälillä arvioituna senkin jälkeen, kun perinteiset sydänsairauksien riskitekijät oli huomioitu. Sepelvaltimotaudin ja sydän- ja verisuonisairauskuolemien riskin todettiin olevan noin puolet suurempi niillä miehillä, joiden sukulainen oli kärsinyt nuorehkona sepelvaltimotaudista kuin miehillä, joilla sukurasitusta ei ollut.
Tutkijoiden mukaan tulokset tarjoavat tärkeää uutta lisätietoa sydänsairauksien elinikäisen riskin arvioimiseen.
Vaikka kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on vähentynyt Suomessa huomattavasti 70-luvulta lähtien, menehtyy sepelvaltimotautiin edelleen vuosittain noin 13 000 suomalaista. Sairaus on yleisempi iäkkäillä, mutta puolet potilaista on alle 65-vuotiaita.
Uutispalvelu Duodecim
Lähde: Circulation 2012
Copyright Duodecim 2012
