Sepelvaltimotauti | Terve.fi
Artikkeli
Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimotaudilla tarkoitetaan sydänlihakseen verta kuljettavien pienten valtimoiden, sepelvaltimoiden, ahtautumista.

 

Ahtautumisen syynä on ateroskleroosi, prosessi, jossa sepelvaltimoiden seinämään kertyy ylimääräistä rasvaa ja kovettumaa jolloin muodostuu ateroomaplakki. Ateroomaplakki kaventaa suonen läpimittaa ja haittaa näin verenkiertoa. Huono verenkierto sydämessä johtaa alkuun suuremmassa rasituksessa, myöhemmin lievemmässäkin rasituksessa rintakipuun, joka voi säteillä tyypillisesti vasempaan käteen sekä kaulalle. Jos sairaus pääsee etenemään pitkälle, seurauksena voivat olla levossakin esiintyvät rintakivut ja sydäninfarkti. Joskus pieneenkin ateroomaplakkiin voi tulla repeämä, johon kehittyy äkillisesti sepelvaltimon tukkiva ja sydäninfarktin aiheuttava verihyytymä eli trombi.

 

Oireet

 

Sepelvaltimotaudin klassinen oirekuva on rasituksessa ilmaantuva puristava rintakipu, joka voi säteillä vasempaan yläraajaan (joskus tosin oikeaankin), kaulalle ja leukaperiin. Rintakipu yleensä rauhoittuu levossa, ja kielenalusnitro auttaa oireeseen nopeasti. Pidemmälle edenneissä tapauksissa oireet ilmaantuvat vähäisemmässä rasituksessa ja lopulta niitä on levossakin. Lisäksi voi esiintyä hengenahdistusta, joka saattaa tuntua painavalta, puristavalta tai kuristavalta.

 

Sepelvaltimotaudin oireet eivät kuitenkaan ole aina tyypillisiä, ja ne saattavat sekoittua erilaisiin ruokatorven ja mahalaukun sairauksiin sekä rintakehän luiden ja rustojen kiputiloihin. Valitettavasti tiedetään myös että etenkin miehillä, noin 10-20 prosentilla, sepelvaltimotaudin ensimmäinen oire on äkkikuolema.
 

Aiheuttaja

 

Sepelvaltimotauti on sairaus, jonka tutkimiseen on panostettu huomattavia määriä aikaa ja rahaa sekä lääkeyritysten että yleishyödyllisten organisaatioiden taholta. Tämän vuoksi sepelvaltimotaudin aiheuttajat ja niiden merkitys tunnetaan huomattavasti paremmin kuin monen muun sairauden taustat.

 

Perintötekijät ovat usein sepelvaltimotaudin kehittymisen takana. Jos molemmilla vanhemmilla on todettu sepelvaltimotauti, on kohtalaisen todennäköistä että sellainen todetaan myös heidän lapsillaan aikaa myöten. Tarkkoja periytymisen mekanismeja ei kuitenkaan tiedetä.

 

Koholla olevat veren kolesteroliarvot ovat selvä sepelvaltimotaudin riskitekijä. Yleisesti käytössä olevat veren rasva-arvot ovat kokonaiskolesteroli, triglyseridit, HDL-kolesteroli ja LDL-kolesteroli. HDL on siinä mielessä poikkeuksellinen kolesteroliarvo, että sen koholla oleminen on hyvä asia. Rasva-arvojen koholla oleminen on yleensä seurausta epäterveellisistä ravintotottumuksista. Ravinnossa on liikaa rasvaa, ja erityisesti sen tyydyttyneet rasvat ovat pahasta. On myös olemassa perinnöllisiä rasva-aineenvaihdunnan häiriötä, jolloin rasva-arvot voivat olla hyvin korkeat vaikka ravinto olisikin terveellistä.

 

Tupakointi on yksiselitteinen sepelvaltimotaudin aiheuttaja ja pahimmasta päästä. Sen lisäksi, että se nostaa sepelvaltimotautiin sairastumisen riskiä, se on riskitekijä myös useille muille vakaville sairauksille, kuten keuhkosyövälle ja keuhkoahtaumataudille (COPD). Tupakoinnin lopettaminen alentaa aikaa myöten sydäninfarktin riskiä noin 65 prosentilla.

 

Koholla oleva verenpaine nostaa sepelvaltimotaudin riskiä useita prosentteja ja sitä enemmän mitä reilummin verenpaine on koholla. Verenpaineessa diastolisella paineella on suorempi korrelaatio riskiin kuin systolisella. Verenpaineen alentaminen esimerkiksi liikunnalla, laihduttamisella tai lääkkeillä alentaa sepelvaltimotaudin riskiä selvästi.

 

Diabetes nostaa sepelvaltimotaudin riskiä. Diabetes sairautena aiheuttaa runsaasti verisuonimuutoksia etenkin pienissä verisuonissa. Diabeteksen tehokas hoito hidastaa verisuonimuutosten etenemistä.

 

Ylipaino altistaa sekä sokeritasapainon häiriöille, korkeille veren rasva-arvoille että verenpainetaudille, jotka ovat kaikki sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Ilmeisesti ylipaino sinällään on myös itsenäinen sepelvaltimotaudin riskitekijä. Vyötärö-lantiosuhde korreloi hyvin sepelvaltimotaudin riskin kanssa. Muutenkin on todistettu, että ns. omenalihavuus, joka on miehillä yleisempi, on suurempi riskitekijä kuin ns. päärynälihavuus. Laihduttaminen alentaa riskiä sairastua sepelvaltimotautiin.
 

Diagnostiikka

 

Epäilyn sairaudesta antavat potilaan oireet sekä mahdollinen sukutausta ja tiedossa olevat riskitekijät. Tavanomaisissa perustutkimuksissa, kuten sydämen ja keuhkojen kuuntelussa ja verenpaineen mittauksessa, ei välttämättä huomata mitään poikkeavaa vaikka potilaalla olisi merkittäväkin sepelvaltimotauti.

 

Perustutkimusten yhteydessä on tapana tarkastaa myös sydänfilmi, keuhkojen röntgenkuva ja kolesteroliarvot (Kol, Trigly, HDL, LDL). Nämäkin voivat olla täysin normaalit ja silti tutkittavalla voi olla laaja-alainen sepelvaltimotauti. Tämän vuoksi sepelvaltimotaudin diagnostiikka lepää erityistutkimuksissa.

 

Tärkein perusterveydenhuollossa tapahtuva sepelvaltimotaudin tutkimus on rasitus-ekg-tutkimus. Mikäli tutkimuksen tulos on selvä, sepelvaltimotaudin diagnoosi voidaan tehdä perusterveydenhuollossakin.

 

Mikäli tilanne jää epäselväksi rasitustutkimuksesta huolimatta, vaihtoehdoksi jää lähinnä sisätautilääkärin tai kardiologin konsultointi. Jos erikoislääkäri pitää sepelvaltimotautia mahdollisena, hän voi lähettää potilaan tarkempiin sydäntutkimuksiin.

 

Tarkkoja sydäntutkimuksia on kehitetty melkoinen määrä, joista yleisin on sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Se on erittäin luotettava tutkimus, jonka avulla diagnoosi voidaan varmistaa tai sulkea pois. Suomessa ongelmana on varjoainekuvaksen saatavuus. Vasta aivan viime vuosina varjoainekuvausten ja sepelvaltimoiden pallolaajennusten määrää on saatu lisättyä lähemmäksi tarvittavia lukumääriä. Samoin Suomen kardiologien määrä suhteutettuna väestöön on huomattavasti vähäisempi kuin muualla länsimaissa, siitäkin huolimatta että suomalaiset sairastavat sepelvaltimotautia selvästi enemmän kuin muut länsimaalaiset.
 

Hoito

Sepelvaltimot pieniSepelvaltimotaudin hoito koostuu useasta osa-alueesta:

 

  • ravinnosta
  • liikunnasta
  • elämäntavoista
  • lääkityksestä
  • kirurgisista tai muista toimenpiteistä

 

 

Sepelvaltimotautipotilaan ravinnon tulisi olla vähärasvaista ja runsaasti kuitua sisältävää. Liikuntaa tulee harrastaa ja sen tulisi olla sydäntä rasittavaa, mutta liiallinen rehkiminen ei ole hyväksi. Jos rasituksen aikana tulee rintakipua, on syytä levähtää ja jatkaa rasitusta hieman kevyemmin. Sopivalla liikunnan ja ruokavalion yksilöllisellä yhdistelmällä saadaan parhaiten paino sopivalle tasolle.

 

Tupakointi on sepelvaltimotaudin kannalta erityisen haitallista, ja tupakointia tulisi ehdottomasti välttää tai ainakin pyrkiä vähentämään päivittäistä annosta (lue: Tupakoinnin lopetus -potilasohje).

 

Pienistä alkoholimääristä (1-2 ravintola-annosta päivässä) on havaittu olevan vähäisessä määrin jopa etua sairauden kannalta, mutta selvästi tätä suuremmat alkoholimäärät ovat taas haitallisia terveydelle yleensä.

 

Lääkehoidolla on suuri vaikutus sekä sepelvaltimotautipotilaan ennusteeseen että elämänlaatuun. Lääkkeitä on useanlaisia, joilla osalla on vaikutusta sekä ennusteeseen että oireisiin, osalla vain oireisiin.

 

Nitrovalmisteet vaikuttavat sepelvaltimoiden supistustilaan niitä rentouttamalla. Näin sepelvaltimoiden verenvirtaus paranee ja sydän saa paremmin happea. Nitrovalmisteita on sekä nopea- että pitkävaikutteisia. Nopeavaikutteisia nitroja käytetään rintakipukohtauksen hoitoon tai lyhytaikaiseen ehkäisyyn otettuna ennen rasitusta. Niitä on sekä kielen alle laitettavia, sulavia tabletteja että suihkeita. Pitkävaikutteisia nitroja käytetään rintakipujen pitkäaikaiseen ehkäisyyn. Niitä on sekä tabletteina että laastareina. Nitrot ovat lähinnä oireenmukaista hoitoa; ennusteeseen niillä ei ole nykyisen käsityksen mukaan vaikutusta.

 

Beetasalpaajat ovat sepelvaltimotautipotilaan peruslääke. Beetasalpaajat toimivat ikään kuin kierrostenrajoittimena, jolloin sydän ei kiihdy liikaa. Liika sydämen kiihtyminen aiheuttaa sepelvaltimopotilaalle helposti rintakipuja. Beetasalpaajilla on ennustetta selvästi parantava vaikutus, etenkin jos potilas on jo sairastanut sydäninfarktin. Jos ei ole erityisiä painavia syitä olla käyttämättä beetasalpaajia, niiden pitäisi kuulua jokaisen sepelvaltimotautipotilaan lääkitykseen.

 

Kalsiumkanavan salpaajia käytetään joko beetasalpaajien sijasta tai niiden kanssa. Samoin kuin beetasalpaajat ne vähentävät rintakipuja - tosin vaikutusmekanismi on enemmänkin sepelvaltimoiden supistukseen ja sydämen kuormitukseen vaikuttava kuin sydämen sykettä rajoittava. Kalsiumkanavan salpaajilla ei kuitenkaan ole todettu olevan selvää vaikutusta sepelvaltimotaudin ennusteeseen.

 

Asetyylisalisyylihappo tuli aikoinaan markkinoille särkylääkkeenä. Myöhemmin sillä on todettu olevan hyödyllisiä ominaisuuksia sydän- ja aivoveritulpan ehkäisyssä. Asetyylisalisyylihapon vaikutusmekanismi liittyy veren hyytymisen estoon. Lääkitys vaikuttaa lähinnä ennusteeseen, ei niinkään oireisiin. Asetosalisyylihappo on sepelvaltimotautia sairastavan potilaan peruslääke. Jos asetosalisyylihapolle on yliherkkyys, tällaisen potilaan on yleensä syytä käyttää toista veren hyytymistä estävää lääkettä, klopidogreelia. Klopidogreelia käytetään myös määräaikaisesti äkillisen sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen sekä sepelvaltimon pallolaajennuksen ja stenttauksen jälkeen.

 

Kolesterolilääkkeillä pyritään vaikuttamaan veren rasva-arvoja alentavasti. Sepelvaltimotautia sairastavalla kokonaiskolesterolin (S-kol tai P-kol) tulisi olla alle 4,5 mmol/L ja LDL-kolesterolin alle 2,5 mmol/L. Parantuneiden rasva-arvojen myötä sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin riski pienenee selvästi. Vähäistä rintakipuoireiden vähenemistä on myös todettu. Mikäli todetaan selkeästi koholla olevat veren rasva-arvot eikä ruokavaliohoidolla saada riittävää vastetta, ei ole mitään syytä olla käyttämättä kolesterolilääkkeitä, etenkin jos taustalla on sepelvaltimotaudin riskitekijöitä, siten että sepelvaltimotaudin riski on suuri.

 

Jos nainen ei ole vielä käynyt läpi vaihdevuosia, hänellä on samanikäistä miestä pienempi riski sairastua sepelvaltimotautiin. Vaikuttaa siltä, että estrogeeneillä on sepelvaltimotaudin kehittymiseltä suojaava vaikutus. Mikäli nainen käyttää vaihdevuosien jälkeen estrogeenihoitoa, hänen sepelvaltimotautiriskinsä on noin 35-45 prosenttia matalampi kuin sellaisella naisella, joka ei hormoneja käytä. Estrogeeneillä on muitakin myönteisiä vaikutuksia, kuten murtumien ehkäisy ja vaihdevuosioireiden väheneminen. Nykykäsityksen mukaan estrogeenilääkkeitä ei kuitenkaan tule käyttää pelkästään sepelvaltimotautiriskin vähentämiseksi, koska niillä on myös haittavaikutuksia. Estrogeenilääkkeitä on useita ja niillä on eri annostelumuotoja.

 

Jos sepelvaltimotauti aiheuttaa oireita pienehkössä rasituksessa, kuten rauhallisessa kävelyssä tai kotitöissä, ja lääkityksen muutoksilla ei saada tilannetta paremmaksi, saattaa olla aiheellista harkita toimenpiteitä sydäntilanteen parantamiseksi. Tällä hetkellä kaksi eniten käytettyä toimenpidettä ovat sepelvaltimoiden pallolaajennus ja ohitusleikkaus. Molempia hoitomuotoja suunniteltaessa tulee olla käytettävissä tuoreet sepelvaltimoiden varjoainekuvat.

 

Pallolaajennuksessa ahtautuneeseen sepelvaltimoon uitetaan nivusvaltimon tai rannevaltimon kautta katetri paljolti samalla tavoin kuin varjoainekuvauksessa. Katetrin avulla sepelvaltimo voidaan laajentaa ahtautuneesta kohdasta, jolloin verenvirtaus valtimossa paranee.

 

Mikäli pallolaajennus ei tule kyseeseen, voidaan tehdä sepelvaltimoiden ohitusleikkaus edellyttäen, että potilas on leikkauskelpoinen. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on suuri toimenpide, jossa ahtautuneet suonet ohitetaan yleensä jalasta otetulla laskimosiirrännäisellä ja rintavaltimolla, sekä joskus myös ranteesta otetulla valtimolla.
 

Seuranta

 

Sepelvaltimotautipotilaalle on ollut tapana järjestää säännöllinen seuranta. Seurantakäyntien väli vaihtelee muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen sepelvaltimotaudin vaikeusasteen mukaan. Käyntien yhteydessä sydän ja keuhkot kuunnellaan, tarkistetaan verikokeita ja sydänfilmi, mahdollisesti keuhkoröntgenkuvakin. Mikäli lääkityksen kanssa on ollut ongelmia tai tuntuu että rintakipuoireet ovat lisääntyneet, voidaan suunnitella lisäselvityksiä tai muuttaa lääkitystä.
 

Periytyvyys

 

Sepelvaltimotauti on jossakin määrin periytyvät sairaus. Kuten useimpiin osittain periytyviin sairauksiin, ympäristötekijät vaikuttavat suuresti taudin kehittymiseen. Perinnölliset kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöt altistavat sepelvaltimotaudille, mutta kaiken kaikkiaan sepelvaltimotaudille altistavia geenejä ei vielä hyvin tunneta.
 

Yleisyys

 

Sepelvaltimotauti on varsin yleinen sairaus, etenkin vanhemmassa väestössä. Mini-Suomi -tutkimuksen mukaan sepelvaltimotautia sairasti vanhusväestössä 26 prosenttia miehistä ja 17 prosenttia naisista. Toisessa kotimaisessa tutkimuksessa 70 - 89-vuotiaiden sepelvaltimotaudin yleisyydeksi saatiin jopa 45 prosenttia. Sepelvaltimotaudin kriteerit vaihtelevat jonkin verran tutkimuksesta toiseen, mikä selittää osaltaan eroja.

 

Väestön vanhentuessa sepelvaltimotauti yleistyy, mutta samaan aikaan elintapamuutokset ja hoidon tehostuminen vähentävät sepelvaltimotautiin sairastumisen riskiä. Sairaus on kuitenkin yksi kansansairauksistamme ja yleisimmistä kuolinsyistämme.
 

Ennuste

 

Joka neljäs kuolema Suomessa johtuu sepelvaltimotaudista. Hoitamattomana sepelvaltimotauti johtaa sydämen verenkierron huonontumiseen, rintakipujen lisääntymiseen, mahdolliseen sydäninfarktiin ja sydämen vajaatoimintaankin. Äkkikuolemakin on mahdollinen. Hoidettuna sepelvaltimotaudin eteneminen on huomattavasti hitaampaa.

 

Sepelvaltimotaudin diagnoosi ei aina tarkoita sitä, että päädytään pallolaajennukseen tai ohitusleikkaukseen. Usein oireet ovat hallittavissa lääkityksellä, ja potilas voi elää täyspainoista elämää diagnoosista huolimatta.


Linkit

Sepelvaltimotauti-potilasohje

Pikanitrojen käyttö-potilasohje

Sydäninfarkti

Sydäninfarkti-potilasohje

Kolesteroli

Kolesteroli-potilasohje

Laihduttaminen-potilasohje

Tupakoinnin lopettaminen -potilasohje

Artikkeli: rasitusrintakipu

Testaa nikotiiniriippuvuutesi (pdf)

Verenpaineen seurantakortti (pdf)

Painoindeksitaulukko (pdf)

Vyötärö-lantiosuhdelaskuri

Testaa riski sairastua sepelvaltimotautiin, Finriski-laskuri

Sepelvaltimotauti-MedlinePlus (engl.)

Sepelvaltimotauti-Suomen Sydänliitto ry

Viitteet

Braunwald: Heart Disease: A Textbook of Cardiovascular Medicine, 6th ed., Copyright 2001 W. B. Saunders Company.

3.07.2006
Kirjoittaja
Sisällöntuotanto

toimitus, Terve Media Oy

Google+ -profiili

Jaa artikkeli: 
Artikkeli
Tunnista vaarallinen sydänoire
Lähes jokainen tuntee joskus elämässään rintakehän alueen tuntemuksia. Suomalaisten yleisin kuolinsyy on sydän- ja verisuonisairaudet. Hoitojen...
Artikkeli
Kohdunpoistolla yhteys sydänsairauden riskiin
Toimenpiteen jälkeinen, yhtäkkinen ja dramaattinen naishormonien väheneminen saattaa selittää miksi. Ällistyttävästi, yksi kolmasosa...
Artikkeli
Rasitusrintakipu varoittaa sepelvaltimotaudista
Rintakivun ilmetessä on pohdittava, mikä kivun aiheuttaa. Rinta- ja ylävatsakipu voi olla peräisin sydämestä, ruoansulatuskanavasta, keuhkoista tai...
Artikkeli
Lääkeaineella päällystetyt pallokatetrit vähentävät verisuonten uudelleenahtautumista
Sepelvaltimon ahtaumaa eli stenoosia voidaan hoitaa pallolaajennuksella. Tällöin voidaan toimenpiteen yhteydessä asentaa myös stentti. Tutkimusten...

Viimeisimmät keskustelut

Artikkeli
Sepelvaltimoihin kehittyy vuosien myötä ahtautumia, jotka eivät aluksi haittaa...
Artikkeli
Lähes jokainen tuntee joskus elämässään rintakehän alueen tuntemuksia....

Viimeisimmät blogikirjoitukset