Tunteiden karusellia * huokaus*

Viime viikon maanantaina (16.1, kp 28) tein raskaustestin, tai jos tarkkoja ollaan niin kolme, ennen kuin uskoin sen. Se mitä olimme toivonut jo puolen vuoden ajan tapahtuvan, jota emme uskonut tapahtuvan tapahtui. Täällä ollaan raskaana, kuudennella viikolla ihan alussa siis vielä.

Viime viikko meni aika vahvassa alkuhämmennyksessä ja vieläkin tunteet vaihtelee kuin mikäkin vuoristorata. Välillä ei ole uskoa onnea todeksi, unelmoi jo arasti tulevasta, iloitsee tapahtuneesta ja toisinaan on huolesta soikea,  selvitäänkö ilman keskenmenoa,  toiminko alkion parhaaksi, onko kaikki hyvin nyt nuppineulan kokoisella alkion alulla ja kehittyykö alkiomme terveeksi vauvaksi & lapseksi.

Raskausoireitakin jo on - nimittäin ihan hillitön väsymys, jotain sellaista väsymystä jota en ennen ole kokenus. Voisin ihan oikeasti nukkua lähes vuorokauden ympäri ja kun muutaman tunnin on hereillä on taas valmis menemään nukkumaan (tänään kahdet päiväunet). Ei niin hilpeä asia töitä ajatellen. Alavatsalla on ajoittain myös nipistelyä ja vihlontaan ja virtsaamistarve on tiheähkö. Lisäksi aineenvaihduntakin tuntuu jotenkin vähän hidastuneen. Muuten on vielä aika "oireeton" olo.

Pieni alkion alku on paljolti mielessä, mutta yritän vielä hillitä innostumistani koska pelkään etten kestäisi keskenmenon aiheuttamaa pettymystä. Olo, varovaisesta innostuksesta, huolimatta on jollainen tasolla aika luottavainen ja onnellinen.