Ruusu

Ruusu eli erysipelas on ihon ja ihonalaiskudoksen bakteeritulehdus.

Vielä 1900-luvun alkupuolella ruusu oli hengenvaarallinen ja yleinen sairaus ja se esiintyi myös epidemioina. Edistysaskeleita ruusun hoidossa olivat sitä aiheuttavan bakteerin eristäminen vuonna 1882 ja penisilliinin käytön yleistyminen 1940-luvulla.

Nykyisin ruusu on helposti diagnosoitavissa ja se hoidetaan antibiooteilla pitkinä kuureina. Ruusua ei pidä sekoittaa kahteen muuhun ihotautiin, ruusufinniin tai vyöruusuun, joita hoidetaan tyystin eri tavalla.

Ruusun oireet

Taudin oireet alkavat yleensä äkillisesti tuntien kuluessa. Iho alkaa punoittaa paikallisesti voimakkaasti ja siihen voi tulla turvotusta. Tyypillinen iho-oireiden esiintymispaikka on sääri, mutta ruusu voi löytyä myös yläraajoista tai päästä/kasvoilta (esim. korvalehdestä).

Tautiin kuuluvat myös voimakkaat yleisoireet, kuten korkea kuume, päänsärky ja pahoinvointi. Kasvojen ruusussa kuume voi puuttua. Punoittava, kuumottava ja turvonnut ihoalue on usein tarkkarajainen ja on keholla toispuoleisesti, esim. vain toisessa jalassa tai toisella puolella kasvoja (ks. kuvat). Mikäli hoitoa ei aloiteta ajoissa tai se ei jostain syystä tehoa, tulehdus etenee ja ihoalueelle saattaa ilmaantua rakkuloita. Tulehdusalueen imusolmukkeet ovat tyypillisesti suurentuneita.

Pitkään jatkuneen tai uusiutuneen ruusun seurauksena tulehtuneen alueen imusuonisto saattaa vaurioitua ja johtaa kyseisen kehonosan pysyvään turvotukseen.

Ruusun yhteydessä esiintyy harvoin komplikaatioita, mutta toisinaan myös niitä tavataan. Komplisoitunut ruusu saattaa johtaa esimerkiksi sydänlihastulehdukseen (ks. sydäntulehdukset), munuaistulehdukseen tai keuhkokuumeeseen.

Aiheuttajat

Ruusun yleisin aiheuttajabakteeri on A-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki. Harvemmin myös Staphylococcus aureus -niminen bakteeri voi kasvaa tulehtuneelta ihoalueelta. Nämä bakteerit voivat esiintyä myös yhtä aikaa, jolloin tulehdus on usein astetta hankalampi.
 

Tartunta

Ruusun aiheuttajabakteerit tarvitsevat yleensä edeltävän ihorikkouman läpäistäkseen ihon ja aiheuttaakseen taudin. Yleisiä tulehdusportteja ovat varpaanvälien sienitulehdus (ks. silsataudit), pienet haavat käsissä, kasvoilla tai rikki hiertynyt nenänpieli esimerkiksi nuhan yhteydessä. Haavaumat ja rikkoumat sijaitsevat yleensä eri kohdassa kuin myöhemmin ilmaantuva ruusu. Ruusun aiheuttava bakteeri on yleensä kotoisin sairastuneen iholta tai limakalvoilta.
 

Diagnoosi

Taudin oireet ovat yleensä tyypilliset, mutta diagnoosi pyritään varmistamaan laboratoriokokein. Verikokeissa tulehdusarvot (valkosolut, senkka ja CRP) ovat yleensä koholla. Tarvittaessa tehdään ns. veriviljely jos epäillään verenmyrkytystä (sepsis) .
 

Ruusun hoito

Ruusu hoidetaan yleensä päivystysluonteisesti vuodelevolla sairaalahoidossa. Tulehduksen nopea ja riittävän pitkä hoito on ensisijaisen tärkeää paranemisen ja ruusun uusiutumisen ja komplikaatioiden ehkäisyn kannalta.

Lääkäri tunnistaa normaalisti ruusun jo kliinisen kuvan perusteella eikä laboratoriotuloksia yleensä siis odoteta ennen antibiootin aloittamista. Perusantibiootti on penisilliini, joka on yleensä syytä aloittaa suonensisäisesti tai lihakseen pistämällä. Penisilliinille allergisilla potilailla käytetään esim. klindamysiiniä. Kuumeen laskettua lääkityksessä voidaan siirtyä muutaman päivän kuluttua suun kautta annosteluun. Antibioottihoidon on oltava pitkä, ilman komplikaatioitakin ainakin kolme viikkoa ja uusiutuneissa tapauksissa 6-8 viikkoa.

Paikallishoitona rakkuloivilla ja haavautuneilla ihoalueella käytetään esim. kosteita taitoksia. Jos iho on ehjä, ei paikallishoito ole välttämätön, mutta näissäkin tapauksissa kosteat taitokset vähentävät turvotusta ja helpottavat oloa.

Ihorikkoumaa, jota kautta ruusubakteeri on alun perin läpäissyt ihon, tulee myös etsiä ja hoitaa. Mahdollisesti ruusun jälkioireena ilmenevä turvotus hoidetaan käyttämällä tukisiteitä tai -sukkaa.

Toistuva (eli vähintään kolmesti muutaman vuoden sisällä) ruusu hoidetaan ennaltaehkäisevällä antibiootilla. Estohoitoantibiootti voidaan ottaa joko tabletteina suun kautta kerran vuorokaudessa, tai noin kerran kuukaudessa lihakseen annettavana pistoksena. Estohoito kestää kuudesta kuukaudesta vuosiin. Ruusuun herkästi sairastuvan henkilön kannattaa huolehtia erityisen huolellisesti ihonsa kunnosta.
 

Seuranta

Tauti kuuluu seurannan piiriin siinä mielessä, että voidaan todeta, että hoito tepsii - varsinkin jos hoidettava on kotihoidossa. Tulee myös seurata, että mahdollinen ns. infetioportti paranee ja jatkossa huolehditaan ihon hoidosta.
 

Ruusun yleisyys

Ruusu on lievänä suhteellisen yleinen, mutta ennen antibiootteja esiintyneitä epidemioita ei teollisissamaissa enään tavata.
 

Ennuste

Ruusu voi joskus uusiutua usein, jos bakteeri pääsee toistuvasti aiheuttamaan tulehduksen. Vakavaan tulehdukseen voi liittyä jopa kuoleman vaara ja imusuonisto voi vaurioitua pysyvästi aiheuttaen turvotuksen jalkaan. Antibioottihoidot ovat ratkaisevasti vähentäneet tautiin liittyviä riskejä.

Linkit

Ruusu - eMedicine (eng)

Ruusu, potilasohje - Dermnet (eng)

Ruusun historiasta - Arno Forsius

Ihon bakteeri-infektiot - Käypä hoito

Viitteet

Lääkärin käsikirja, 6., uudistettu painos 2002, Kustannus Oy Duodecim, Helsinki

Lue lisää:

Mikä on ruusu?

Ihon bakteeri-infektiot

Katso TerveTV:n video ruusun oireista:



0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.