Tulehduksellisen selkäkivun merkit

  • Kun kipu kestänyt yli 3 kuukautta¹
  • Oire on alkanut alle 40 vuoden iässä
  • Oire on alkanut vähitellen
  • Selkäkipu helpottuu liikunnalla
  • Selkäkipu ei helpotu levossa
  • Selkä on kipeä öisin ja ylösnoustua kipu helpottuu

Tunnistitko itsesi?

Jos neljä yllämainituista kohdista täyttyy, voi kyseessä olla tulehduksellinen selkäkipu, jonka lisäselvittely vaatii lääkärin asiantuntemusta.


Ota yhteyttä lääkäriisi mikäli kärsit selkäkivuista.

¹Sieper, Rudwaleit, Baraliakos et al. The Assesment of SpondyloArthritis international Society (ASAS) handbook: a guide to assess spondyloarthritis. Ann Rheum Dis 2009;68(Suppl II):ii1–ii4.

Varhainen selkärankareuma eli aksiaalinen spondyloartropatia

Selkärankareuman diagnoosiin on kuulunut röntgenkuvissa todettavat muutokset. Aksiaalinen spondyloartropatia, varhainen selkärankareuma, on uusi käsite. Se erottuu aikaisessa vaiheessa selkärankareumaa lievempänä tai sitä edeltävänä reumaattisena sairautena. Sairaudet ovat saman sairauden jatkumoa.

Selkärankareuman oireet alkavat melko varhain, ennen 40 ikävuotta. Sitä sairastavat useammin miehet kuin naiset: viittä sairastunut miestä kohti on kaksi naista. Alkava selkärankareuma diagnosoidaan parhaitaan tarkan kysely- ja tutkimusohjelman avulla, röntgen- ja magneettikuvin sekä verikokein. Röntgenkuvissa se näkyy vasta, kun selkärankaan on ehtinyt tulla pysyviä muutoksia, luutumia. Tähän asti selkärankareuman diagnoosi on tehty röntgenkuvien perusteella, mikä selittää hyvin myös diagnoosiviiveen.

Suomessa tavataan noin tuhat uutta selkärankareumapotilasta vuodessa. Heistä noin 300 – 400:lla sairaus on vaikealaatuinen. Kaikkiaan selkärankareumaa sairastaa noin 10 000 – 15 000 suomalaista. Uusien alkavien selkärankareumatapausten hoitoennuste on varsin hyvä.

Uudet tutkimusmenetelmät ovat olleet käytössä verrattain vähän aikaa, joten taudin varhaista vaihetta sairastavat eivät aina ole saaneet oikeaa diagnoosia. Tämä näkyy muun muassa Kelan tilastoista, joissa on vain noin 8 000 selkärankareuman diagnoosin saanutta.

Selkärankareuman tunnistaminen

Lähes jokainen (80% suomalaisista) suomalainen on Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan kokenut jossakin vaiheessa selkäkipua, joka monella on ollut pitkittynyttä. Lepo ja tulehduskipulääkkeet auttavat noidannuoleen tai iskiakseen, mutta eivät riittävästi selkärankareumaan, jonka kipua lepo pahentaa.

Reumatologit ovat kehittäneet viiden kysymyksen sarjan, johon annetut myöntävät vastaukset ohjaavat tutkimaan tarkemmin selkärankareuman mahdollisuutta ja ohjamaan potilaan jatkotutkimuksiin.

Ikä on tärkein kriteeri. Sairauden ensioireet alkavat varsin nuorena, joskus jopa ennen kuin potilas on täyttänyt 30 vuotta, mutta viimeistään 40 vuoden tietämillä. Ne on usein tulkittu liikunnasta aiheutuviksi vammoiksi. Jos 50-vuotias nainen hakeutuu alkavien selkäkipujen vuoksi lääkäriin, selkärankareuma on poissuljettu sairaus.

Sukutausta voi kertoa selkärankareumasta. Vanhempien ja sisarusten lisäksi esimerkiksi sisarusten lasten sairastama selkärankareuma tuottaa myönteisen vastauksen kysymykseen, onko sairautta suvussa. Samaan tautiryhmään selkärankareuman kanssa kuuluvat nivelpsoriasis ja reaktiivinen niveltulehdus. Nivelreuma ei kuulu joukkoon.

Päinvastoin kuin monissa muissa selkävaivoissa liikunta auttaa selkärankareuman aiheuttamaan kipuun ja lepo pahentaa sitä.

Kipu vaihtelee vuorokauden eri aikoina. Monet heräävät yöllä selkäkipuun, jotkut jopa lähtevät yökävelylle saadakseen särkevän selän rauhoittumaan. Aamulla selkä voi tuntua jäykältä, mutta päivän mittaan liikkuminen hävittää aamuisen jäykkyyden, joka johtuu nivelten ja jänteiden turpoamisesta öisen levon aikana. Sairaus onkin siitä kavala, että kipu ei ole jatkuvaa. Aamulla päätös hakeutua lääkäriin voi iltapäivällä tuntua liioittelulta.

Koska lääkäriin?

Alkavan selkärankareuman hoito pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain, jotta selkärankaan ei ehdi tulla pysyviä muutoksia. Lääkäriin on syytä hakeutua, jos kipu ei hellitä muutamassa viikossa särkylääkkein tai jos oma ikä, sukutausta ja kivun tuntemukset viittaavat selkärankareumaan.

Lääkäriin on syytä hakeutua uudestaan, jos kipu jatkuu, vaikka selästä otettujen röntgenkuvien perusteella selkärankareuma on suljettu pois. Nykytietämyksen mukaan selkärankareuma on edennyt varsin pitkälle silloin, kun muutokset näkyvät röntgenkuvissa. Vauriot ovat silloin pysyviä ja voivat johtaa työkyvyttömyyteen.

Kun oireet viittaavat selkärankareumaan, terveyskeskus tai työterveyshuolto lähettää potilaan erikoissairaanhoidon piiriin. Hänen selästään otetaan magneettikuva, joka yhä enenevässä määrin on tulossa käyttöön selkärankareuman diagnoosin apuvälineeksi.

Selkärankareuma voidaan varmentaa myös laboratoriokokein, mutta siitä kertova ns. HLA-B27 -kudostyyppi ei yksinään riitä, sillä se on vallitseva noin 15 prosentilla suomalaisista. Heistä vain osalla on selkärankareuma. Muualla Euroopassa tämä kudostyyppi löytyy noin 10 prosentilla väestöstä.

Selkärankareuman hoito

Selkärankareuman hoito jakautuu kahteen osaan: lääkehoitoon ja säännölliseen fysioterapeutin ohjeiden mukaiseen liikuntaan, jossa päivittäisillä liikunta- ja venytysohjelmilla on tärkeä osuus. Potilaan hoitoon osallistuvaan hoitotiimiin kuuluvat sosiaalityöntekijä ja työnohjaaja selvittävät muun muassa nykyisen työn sopivuutta, tukevat työterveyshuoltoa ja auttavat taloudellisten asioiden hoidossa. Jos työ on kovin raskasta, saattaa edessä olla uudelleenkouluttautuminen.

Nykyhoidot ovat varsin tehokkaita. Vaikka tautia ei voida parantaa, sen eteneminen voidaan pysäyttää. Jotkut selkärankareumaa sairastavista voivat selvitä liikunnalla ja tukilääkityksellä. Taudin vaikeaa muotoa sairastaville on muutaman viime vuoden aikana määrätty samoja biologisia lääkkeitä, joita käytetään esimerkiksi nivelreuman ja psoriasiksen hoitoon. Kokemukset niistä ovat olleet myönteisiä, mutta käytön lyhyyden vuoksi niiden vaikuttavuudesta ei ole pitkäaikaista tutkimustietoa.

Oma aktiivisuus selkärankareuman hoidossa

Säännöllinen liikunta ja lääkkeet yhdessä auttavat hyvään hoitotulokseen. Siksi jokainen selkärankareumaa sairastava saa oman liikuntaohjelmansa, jota pitää toteuttaa vähintään kolme kertaa viikossa. Lisäksi tulevat päivittäiset venyttelyt.

Paras ruokavalio on kasvispainotteinen sekaruoka, joka samalla myös auttaa painonhallintaan. Ylipaino rasittaa luustoa. Erityisruokavaliolla ei ole osoitettu olevan vaikutusta sairauteen.

Monipuolinen, riittävästi kasviksia ja hedelmiä sisältävä ruokavalio turvaa tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saannin. Tulehdukset selkärangassa ja niiden vuoksi vähäiseksi jäävä liikunta voivat heikentää luun tiheyttä ja aiheuttaa osteoporoosia, varsinkin, jos tulehdusta hoidetaan kortisonilla. Siksi selkärankareumaa sairastavan pitäisi varmistaa, että saa kalsiumia noin 1000 mg päivässä. Lisäksi tarvitaan myös D-vitaminilisää.

Lähteet:

Dosentti Dan Nordströmin haastattelu

Duodecim 2010; 126: 1467 – 74. Mitä eroa selkärankareumalla ja aksiaalisella spondyloartropatialla – ja onko sillä väliä?

Abbott on osallistunut artikkelin tuotantokustannuksiin.

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.