Kivennäisaineet ovat luonnossa esiintyviä mineraaleja ja muita epäorgaanisia alkuaineita, jotka ovat välttämättömiä kaikkien eliöiden normaalille toiminnalle.

Hivenaineiksi, mikroravinteiksi tai mikrokivennäisaineiksi sanotaan kivennäisaineita, joita ihmisen elimistössä on hyvin vähän ja joiden päivittäinen tarve on pieni, mikrogrammoista kymmeniin milligrammoihin. Hivenaineita ovat mm. fluori, jodi, koboltti, kromi, kupari, mangaani, molybdeeni, pii, rauta, seleeni, sinkki ja tina.

Makrokivennäisaineiksi sanotaan kivennäisaineita, joiden päivittäinen tarve ihmisellä on yli 100 mg. Näitä ovat mm. fosfori, kalium, kalsium, magnesium ja natrium.

Muita ihmiselle tarpeellisia aineita ovat mm. arseeni, barium, bromi, kadmium, kloori (kloridi), nikkeli, rikki, strontium ja vanadiini.

Kullakin kivennäis- ja hivenaineella on oma tehtävänsä ihmisen luuston, lihasten, hermoston ja elinten rakenteessa, aineenvaihdunnassa ja toiminnassa. Kivennäis- ja hivenaineiden määrät ja suhteet elimistössä ovat tärkeitä terveyden ylläpidossa.

Liian pienet määrät voivat aiheuttaa vakavia terveyshaittoja ja toisaalta liian suuret määrät voivat aiheuttaa myrkytyksiä.

Yleensä kivennäis- ja hivenaineet saadaan ravinnon kautta syömällä kasviksia, hedelmiä, kokojyväviljatuotteita, siemeniä, pähkinöitä ja maitotuotteita. Yksipuolisen ravinnon, imeytymishäiriöiden tai ylimääräisen rasituksen vuoksi saattaa syntyä lisätarvetta, joka voidaan tyydyttää kivennäis- ja hivenainevalmisteilla.

Kivennäis- ja hivenaineiden riittävässä saannissa on otettava huomioon yksilöllisesti vaihtelevat tarpeet:

• ruoansulatus- ja suolistohäiriöt tai ravinnon sisältämät muut aineet saattavat haitata kivennäis- ja hivenaineiden imeytymistä
• kivennäis- ja hivenaineiden saanti voi olla vajavaista, jos syödään pitkälle jalostettua ruokaa (esim. vilja menettää kuorimisen yhteydessä suurimman osan magnesiumista ja muista suojaravinteista ja valkoinen sokeri sisältää kromia alle sadasosan siitä, mitä ruskea sokeri)
• joidenkin kivennäis- ja hivenaineiden imeytymiseen vaikuttaa vitamiinien saanti (esim. D- vitamiini vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen), minkä vuoksi kivennäis- ja hivenaineita pitää saada toiminnallisina kokonaisuuksina
• kivennäisaineiden menetys ripulissa tai voimakkaissa oksennuksissa on nopeasti korvattava
• runsaan hikoilun yhteydessä nestetasapainon muutokset voivat aiheuttaa kivennäis- ja hivenaineiden pitoisuuksissa epätasapainon, joka lisää lihaskramppien esiintymistä (urheilijoilla eräiden kivennäis- ja hivenaineiden tarve on arvioitu 2-3-kertaiseksi urheilemattomiin henkilöihin verrattuna)