Rannekanavaoireyhtymä | Terve.fi
Artikkeli
Rannekanavaoireyhtymä

Rannekanavaoireyhtymällä (syndroma canalis carpi) tarkoitetaan medianushermoa vaurioittavaa pinnetilaa rannekanavassa. Rannekanava on kämmenpuolella ja siinä kulkee medianushermon lisäksi sormien jänteet sekä verisuonia.


Yleensä varsinaista rannekanavasyndroomaa edeltää lyhytaikainen ja / tai toistuva puutumisoireilu. Tällaista lyhytaikaista rannekanavasta tulevaa puutumista kokee lähes jokainen joskus elämänsä aikana. Varsinainen canalis carpi -syndrooma on huomattavasti harvinaisempi. Sen esiintyvyys väestössä on noin kolmen prosentin luokkaa.
 

Oireet

Pääasiallisena oireiluna on peukalonpuoleisesti yhden tai molempien käsien tai sormien puutuminen / väsyminen yleensä ensin öisin. Oireilua esiintyy myöhemmin pidemmissä staattisissa työrasituksissa kuten päätetyössä. Aluksi oireet yleensä helpottuvat käsiä ravistelemalla. Erityisesti hiiren käyttö voi olla vaikeaa, sillä peukalo, etusormi, keskisormi, kaikki sormet tai koko käsi voivat puutua, jolloin työskentely saattaa muuttua mahdottomaksi. Puutuminen on siis ensioire eikä kipua yleensä alkuvaiheessa vielä ole.

 

Pitemmälle ehtineessä rannekanavasyndroomassa puutuminen ja kipuilu voivat vaihdella voimakkaasti sormista aina niskaan asti. Loppujen lopuksi hoitamaton pinnetilanne johtaa lihaskudoksen vähenemiseen ja lihasheikkouteen kädessä ja peukalossa.
 

Aiheuttaja

Kaikenlainen staattinen työskentely, ei siis vain työelämässä vaan myös vapaa-aikana on rannekanavaoireyhtymän taustalla. Toimistotyöskentely ja tietokonepelit ovat tavallisimmat taustalla olevat syyt.

 

Muita altistavia tekijöitä, jotka kasvattavat rannekanavan painetta, ovat raskaus, kilpirauhasen vajaatoiminta, akromegalia, esim. diabeteksen aiheuttamat polyneuropatiat, reuma, ranteen alueen jännetupentulehdukset, amyloidoosi ja ranteen alueen vammat kuten värttinäluun murtuma.
 

Diagnoosi

Lääkäri osaa epäillä rannekanavasyndroomaa potilaan oireilun syyksi, sillä potilaan kuvailemat puutumis- / kipuoireet ja lääkärin tekemässä kliinisessä tutkimuksessa esiin tulevat löydökset ovat hyvin tyypillisiä syndroomalle. Jos diagnoosi jää epävarmaksi, voidaan apuna käyttää medianushermon sähköisen johtumiskyvyn tutkimista (ENMG-tutkimus ). Alkuvaiheessa, kun varsinaista hermovauriota ei vielä ole syntynyt, on ENMG tyypillisistä oireista huolimatta usein normaali, joten kliininen tutkimus on ehdottomasti tärkein diagnoosimenetelmä. On myös muistettava, että medianushermon pinne (puristustila) voi joskus harvemmin olla myös kyynärtaipeen tai kaularangan alueella.

 

Hoito

Lievissä rannekanavan oireiluissa, kun hermovaurioita ei vielä ole syntynyt, riittää usein tieto vaivan luonteesta, jotta potilas osaa välttää ranteen ja koko oireilevan yläraajan staattista tai toistuvaa rasitusta. Myös öisin ranne tulee pitää neutraalissa asennossa ja välttää liiallista koukistusta tai ojennusta. Apuna voi käyttää tähän tarkoitukseen olemassa olevia tarrakiinnitteisiä yölastoja.

 

Lääkehoitona voidaan käyttää paikallisesti ruiskutettua kortikosteroidia, joka vähentää turvotusta ja siten myös hermon pinnetilannetta. Fysioterapiasta voi olla hyötyä, mutta turhaa fysioterapiaa on syytä välttää. Sen sijaan venyttelyt ovat osa paranemista. Operatiivinen hoito on aiheellinen aina jos on kehittynyt lihasheikkous tai sormissa on selviä tuntopuutoksia. Myös silloin, kun puutumisoireet eivät häviä konservatiivisin keinoin, voidaan suositella hermon operatiivista vapauttamista. Leikkauksen jälkeen ranne immobilisoidaan esimerkiksi pehmustetuilla sidoksilla reilun viikon ajaksi siten, että sormien aktiivinen käyttö kuitenkin sallitaan. Turvotuksen välttämiseksi on aktiivisesti tehtävä nyrkkiinpano-avaus -liikkeitä.
 

Seuranta

Edenneissä tapauksissa tunto- ja liiketoimintojen palautuminen voi kestää vuosia tai häiriö voi jäädä pysyväksi. Työkyvyttömyysaika on noin 2 - 4 viikkoa, mutta leikkausarpi voi olla kipeä pitempäänkin. Mikäli oireet jatkuvat leikkauksesta huolimatta, voi diagnoosi olla väärä.

 

Periytyvyys

Vaiva ei varsinaisesti ole periytyvää laatua, mutta osalla sille altistavista tekijöistä taas on periytyvyyttä.

 

Yleisyys

Varsinaista hermovauriotasoista rannekanavaoireyhtymää tavataan noin 3 prosentilla väestöstä, ja joskus jopa lapsilla. 2/3 tapauksista ilmaantuu 40 - 60-vuotiaille naisille. Staattinen työ altistaa rannekanavaoireyhtymälle, mutta eräiden tutkimusten mukaan esim. päätteellä työskentelevillä sitä ei esiinny muuta väestöä enempää.

 

Ennuste

Kirurgisen hoidon jälkeenkin rannekanavasyndrooma voi uusia, jolloin saatetaan joutua uusintaleikkaukseen. Varsinkin tällöin on medianushermon tuntohaaran vaurion riski melko suuri, ja uusintaoperaatiota voikin seurata ikävä hermosärky, johon ei parantavaa hoitoa ole juuri tarjolla.

 

Linkit


Medianushermonpinnetilat

Carpal Tunnel Syndrome
MedlinePlus
 

Viitteet


YKT, sivut 658 659, Kustannus Oy Duodecim, Jyväskylä 2002
Fysiatria.net

3.07.2006
Kirjoittaja
Sisällöntuotanto

toimitus, Terve Media Oy

Google+ -profiili

Jaa artikkeli: 
Artikkeli
Huono työasento aiheuttaa kipuja
Työtä tehdessä on melko tavallista, että ihmiselle voi tulla kipuja eri puolille kehoa. Tyypillisiä työhön liittyviä kipuja ovat selän- ja...
Artikkeli
Rannekanavaoireyhtymä saa sormet tikkuilemaan
Rannekanava on ranteessa sijaitseva tunnelimainen rakenne, jonka kautta kulkee kämmeneen verisuonia, jänteitä ja medianushermo....
Artikkeli
Korvauksia työperäisestä rannekanavan oireistosta
Rannekanavaoireisto on vuoden 2003 alusta luettu tietyin edellytyksin ammattitauteihin. Reumapotilaat altistuvat rannekanavaoireistolle tavallista...
Artikkeli
Rannekanavaoireyhtymä
Rannekanavaoireyhtymällä (syndroma canalis carpi) tarkoitetaan medianushermoa vaurioittavaa pinnetilaa rannekanavassa. Rannekanava on kämmenpuolella...

Viimeisimmät keskustelut

Viimeisimmät blogikirjoitukset