Osteoporoosi

Osteoporoosi on yleisin luuston aineenvaihduntasairaus, jolle on ominaista luun määrän väheneminen ja luun kolmiulotteisen rakenteen muutos. Kun luuntiheys on vähintään 2.5 SD terveiden 20–40-vuotiaiden naisten keskimääräistä luuntiheyttä pienempi, on kyse osteoporoosista. Osteoporoosissa luuta hajoaa enemmän kuin sitä muodostuu ja samaan aikaan luun mikrorakenteessa on häiriöitä. Tämä johtaa osteoporoosille ominaiseen luun murtumariskin kasvamiseen. Osteoporoosin aiheuttamat murtumat ovat tyypillisesti selkärangan nikamien luhistumis- eli kompressiomurtumia, lonkka- tai rannemurtumia. Osteoporoosin aiheuttama luun lujuuden vähentyminen lisää murtumariskiä etenkin vanhuusväestössä ja osteoporoosin aiheuttamat murtumat voivat aiheuttaa heille pitkäaikaisia, jopa pysyviä vammoja.

Toinen osteoporoosin riskiryhmä on vaihdevuodet ohittaneet (postmenopausaaliset) naiset, joilla on osteoporoosin riskitekijöitä. Menopaussin jälkeen tapahtuu usein nopeaa luun tiheyden (BMD) alenemista, joten riskitekijöiden kartoitus on tässä vaiheessa suotavaa mahdollisen osteoporoositaipumuksen toteamiseksi. Osteoporoosi voi puhjeta missä iässä tahansa.

Osteoporoosin oireet

Osteoporoosi kehittyy tavallisesti hitaasti ja on oireeton, ensimmäinen oire voi olla murtuma.

Aiheuttaja

Osteoporoosin esiintymiseen vaikuttaa luun määrän vähenemisen lisäksi yksilön luuston huippumassa. Luusto saavuttaa maksimaalisen mineraalimääränsä tavallisesti n. 30 vuoden iässä, minkä jälkeen alkaa vähittäinen tasainen luukato, joka naisilla kiihtyy vaihdevuosien (menopaussin) jälkeen naissukuhormonin (estrogeenin) puutoksen seurauksena. Luuston huippumassaan vaikuttaa perintötekijöiden lisäksi kasvuiän riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti sekä riittävä luustoa kuormittava liikunta. Toisaalta riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ja oikeantyyppinen liikunta hidastavat luun massan vähenemistä ja siten pienentävät osteoporoosin riskiä aikuisiällä. Täten yksilön luuston kulloinenkin tila määräytyy pitkäaikaisten tekijöiden summana.

D-vitamiinin saantisuositukset

Ikä

mikrogrammaa (µg) vuorokaudessa

2 - 74

10

74 >

20

Osteoporoosin esiintyvyyttä lisäävät myös monet tunnetut riskitekijät: suvussa todettu osteoporoosi, varhainen menopaussi, synnyttämättömyys ja alkoholismi. Myös tupakoinnin välttäminen hidastaa osteoporoosin kehittymisnopeutta kaikissa ikäryhmissä. Lisääntynyt osteoporoosiriski liittyy myös mm. seuraaviin sairauksiin ja lääkehoitoihin: hypogonadismi, Cushingin syndrooma, insuliinihoitoinen diabetes, reuma, kortisonihoito (yli 6 kk jatkuva, suuriannoksinen, >7,5 mg/vrk hoito), tyroksiinihoito, hepariinihoito ja litium.

Diagnoosi

Osteoporoosi voidaan kohtuullisen luotettavasti diagnosoida ennen mahdollista luunmurtumaa luun tiheysmittauksen avulla. Tällä hetkellä mikään markkinoilla oleva tiheysmittari ei ole erityisen luotettava. Nykyisistä laitteista parhaana pidetään DXA-mittausta. DXA:lla eli kaksienergisella röntgensäteilyn absorptiometrilaitteistolla mitataan tutkittavan luun tiheys (BMD) ja saatua tulosta verrataan samaa sukupuolta olevien nuorten aikuisten luuntiheysmittaustuloksien keskiarvoon. Mikäli mittauksessa saatu luun tiheyden arvo on 1-2,5 standardipoikkeamaa (SD) alempi kuin vertailuryhmän, on kyseessä osteopenia, eli luukato. Jos mitattu luun tiheyden arvo on enemmän kuin 2,5 SD alempi kuin vertailuryhmän, puhutaan osteoporoosista. DXA laitteistolla suoritettava luun tiheysmittaus tehdään yleensä määrittämällä reisiluun kaulan tiheys, koska se kuvastaa hyvin sentraalista luun tiheyttä. Toinen luun tiheysmittauksissa yleisesti käytetty kohde ovat selän lannenikamat. Myös luun kvantitatiivista ultraäänitutkimusta (QUS) käytetään seulontatyyppisenä tutkimuksena. Se ei ole tiheysmittaus eikä se korvaa DXA:a. Sen korrelaatio luun mineraalitiheyden kanssa on ainoastaan kohtalainen. Toisaalta QUS voi antaa luuntiheysmittauksesta riippumatonta tietoa myös luun muista ominaisuuksista, kuten elastisuudesta ja lujuudesta. QUS:n ongelmana on myös väärät negatiiviset löydökset, joten se ei voi korvata DXA tutkimusta.

Luun tiheyden suuntaamattomia seulontatutkimuksia yleiseen väestöön ei ole pidetty tieteellisesti perusteltuina. Näyttö seulonnan kustannusvaikuttavuudesta puuttuu. Laboratoriokokeista on osteoporoosin diagnosoinnissa verrattain vähän hyötyä. Lähinnä niillä voidaan sulkea pois osteoporoosin mahdollisia sekundaarisia syitä, kuten D-vitamiinin puutos, hyperparatyreoosi, hypertyreoosi, Cushingin tauti, hypogonadismi, keliakia, myelooma, luustometastaasit. Osteoporoosidiagnoosia laboratoriotutkimuksilla ei siis voi tehdä.

Osteoporoosin hoito

Osteoporoosin ehkäisyssä / hoidossa väestötasolla keskeistä on kalsiumin ja D-vitamiinin riittävä saanti sekä oikeista liikuntatottumuksista huolehtiminen ja tupakoinnin lopettaminen. Tärkeää on myös, että kuinka esim. kaatumistapaturmat ennalta ehkäistään ja kuinka niiltä suojaudutaan.

Liikunta on tärkeä osa osteoporoosin ennaltaehkäisyä. Parhaita liikuntamuotoja ovat sellaiset lajit, jotka aiheuttavat luulle pieniä "tärähdyksiä". Luuliikuntamittari on helppo apuväline seuraamaan luun terveydelle hyödyllisen liikunnan määrää.

Vaihdevuodet ohittaneilla naisilla osteoporoosi on selvästi muita väestöryhmiä yleisempää. Kalsium- ja D-vitamiinilisän ohella lääkitys, alle 65-vuotiailla postmenopausaalisilla naisilla, joilla on todettu osteoporoosi, on estrogeenikorvaushoito.

Lääkehoidon aiheet

Perushoidon lisäksi aloitetaan osteoporoosin lääkehoito, jos potilaalla on osteoporoottinen murtuma. Nikama- ja lonkkamurtumapotilaalle voidaan lääkehoito aloittaa ilman tiheysmittausta, kunhan syöpä ja muut sekundaarisen osteoporoosin syyt on suljettu pois.

Muilla murtumapotilailla (esim. ranne tai olkavarsi) osteoporoosi varmistetaan tiheysmittauksella ennen hoidon aloittamista.

Kun päätetään lääkehoidosta tapauksessa, jossa potilaalla on vain osteoporoosin tasoinen luun mineraalitiheys (T-luku ≤ -2.5 SD), otetaan huomioon tiheysmittauksessa todettu osteoporoosin aste, potilaan ikä (korkea ikä puoltaa hoitoa), osteoporoosin sukuhistoria, kokonaistilanne sekä muut sairaudet ja lääkehoidot, erityisesti glukokortikoidilääkitys.

Ellei potilaalla ole ollut murtumia eikä hänellä ole osteoporoosin riskitekijöitä tai sukuhistoriaa, tiheysmittaus kannattaa siirtää kustannustehottomien hoitojen välttämiseksi 65-75-vuoden ikään, jolloin iästä on tullut riskitekijä.

Käyttöaiheet

Selkärangan osteoporoosin hoitoon soveltuvat ne lääkkeet, jotka ovat estäneet tutkitusti radiologisia tai kliinisiä nikamamurtumia. Tutkimusnäytön luokitus: A = vahva tutkimusnäyttö, B = kohtalainen tutkimusnäyttö, C = niukka tutkimusnäyttö, D = ei tutkimusnäyttöä. Käytössä olevat lääkkeet eli estrogeenit A, tiboloni A, alendronaatti A, ibandronaatti B, risedronaatti A, tsoledronihappo A, denosumabi A, raloksifeeni A, kalsitoniini B, strontiumranelaatti A sekä lisäkilpirauhasvalmisteet teriparatidi A ja 1-84-PTH B.

Reisiluun yläosan osteoporoosin hoitoon soveltuvat sellaiset lääkkeet, jotka ovat estäneet selkärangan ulkopuolisia murtumia, erityisesti lonkkamurtumia eli estrogeenit A, alendronaatti A, risedronaatti A, tsoledronihappo A, denosumabi A ja strontiumranelaatti B.

Testosteroni tulee kyseeseen miehen hypogonadismin hoidossa.

Bisfosfonaatit (alendronaatti, etidronaatti, ibandronaatti, tsoledronihappo ja risedronaatti) ovat ensisijaisia lääkkeitä osteoporoosin hoidossa. Niitä käytetään profylaksina suuren riskin potilaille, joille aloitetaan pitkäaikainen tai suuriannoksinen glukokortikoidihoito. Vasta-aiheita ovat hypokalsemia, edennyt munuaisinsuffisienssi (GFR < 35 ml/min), ruokatorven tyhjentymistä hidastavat ruokatorven poikkeavuudet ja muut tekijät, kuten kuroutumat ja akalasia sekä kyvyttömyys seistä tai istua 30 minuutin ajan. Tsoledronihappo sopii hyvin lonkkamurtumapotilaille, joille muut hoidot eivät sovi tai joilla oraalinen imeytyminen on epävarmaa tai hoito ei ehkä toteudu huonon hoitoon sitoutumisen takia. Tsoledronihappoa annetaan kerran vuodessa 5 mg lyhyenä laskimonsisäisenä infuusiona. Lonkkamurtumapotilailla tsoledronihappo on estänyt uusia murtumia ja pienentänyt kuolleisuutta.

Kalsitoniini

Teho on heikompi kuin bisfosfonaattien. Haittavaikutukset ovat vähäisiä.

Kalsitoniinin erityisindikaatio on kivulias osteoporoottinen nikamamurtuma. Tällöin hoito kestää yleensä 1-2 kk. Kivuliaan nikamamurtuman hoidossa kalsitoniinin rinnalle voi lisätä bisfosfonaatin.

Osteoporoosilääkkeiden pitkäaikaiskäyttö

Lääkkeiden pitkäaikainen käyttö on kallista ja edellyttää luukadon varmaa diagnoosia ja mahdollisuutta arvioida hoidon tehoa. Tämän vuoksi hoitopäätöksiin tarvitaan yleensä mahdollisuus hoidon tehon seurannassa välttämättömiin lannerangan ja reisiluun yläosan luun tiheysmittauksiin tai biokemiallisiin määrityksiin luun hajoamisnopeudesta. Glukokortikoidien käyttäjillä suositellaan lääkkeellistä osteoporoosin ehkäisyä jo osteopeenisilla luuntiheysarvoilla, jos prednisonin tai prednisolonin annos on yli 5 mg/vrk ja harkitaan ainakin kolmen kuukauden hoitoa. Glukokortikoidohoitoa saavilla luunmurtuma voi ilmaantua korkeammilla tiheysarvoilla kuin ko. hoitoa saamattomilla. Eturauhassyövän pitkäaikaista hormonihoitoa ja rintasyövän aromataasi-inhibiittorihoitoa käyttävät voivat myös tarvita lääkitystä osteoporoosin ehkäisyyn tai alkavan osteoporoosin hoitoon. Bisfosfonaattihoidon keskeyttämistä tulee harkita 5 vuoden kuluttua hoidon aloituksesta osteoporoosipotilaalla harvinaisen (1:10 000) komplikaation, leukaluun osteonekroosin, estämiseksi tai luuaineenvaihdunnan liiallisen lamaantumisen aiheuttamien epätyypillisten murtumien (esim. reisiluun subtrokanteerinen- tai diafyysimurtuma) estämiseksi. Lääkityksen lopettamista tukee, jos potilaalla ei ole ollut murtumia ja osteoporoosi on hoidon myötä korjautunut osteopeniaksi. Hoidon loputtua tehdään DXA-mittaus 1-2 vuoden kuluttua. Hoitoa ei tarvitse keskeyttää murtuman paranemisvaiheessa tai tekonivelleikkauksen toipilasaikana lukuun ottamatta hoitoa estrogeenilla tai raloksifeenilla.

Muut lääkkeet

Teriparatidi A on PTH:n analogi, joka annostellaan päivittäin ihon alle. Se on tarkoitettu vaikeimpien selkärangan osteoporoositapausten hoitoon. Kelan peruskorvauksen saa lausunnon perusteella. Käytössä on myös lisäkilpirauhashormoni 1-84 PTH, jota myös annostellaan päivittäin ihon alle. Hoidon keston näillä lääkkeillä ei tule ylittää 24 kuukautta.

Strontiumranelaatti vähentää luun hajoamista ja samalla sallii luun rakentumisen jatkumisen ennallaan. Sen on todettu vähentävän sekä lonkka-B että nikamamurtumia postmenopausaalisilla osteoporoottisilla naisilla A.

Lääke sopii potilaille, jotka eivät siedä bisfosfonaatteja tai joilla ne eivät tehoa. Haittavaikutukset ovat harvinaisia, mutta iho-oireiset yliherkkyysreaktiot ovat mahdollisia. Edennyt munuaisinsuffisienssi (GFR < 30 ml/min) on vasta-aihe. Varovaisuutta on noudatettava potilailla, joilla on kohonnut tromboembolisten komplikaatioiden riski. Voidaan käyttää ensimmäisenäkin lääkkeenä, joskin tällöin lääkkeillä ei ole Kelan peruskorvattavuutta.

Denosumabi on uusi osteoporoosilääke, joka estää luunvaihdunnassa keskeisen RANKL-ligandin toiminnan. Osteoklastien synty ja toiminta estyvät ja niiden apoptoosi lisääntyy. Denosumabi on estänyt postmenopausaalisilla naisilla nikama- ja lonkkamurtumia sekä kaikkia selkärangan ulkopuolisia murtumia A. Lisäksi se on estänyt nikamamurtumia eturauhassyövän hormonihoitoa saaneilla miehillä A. Lääke on ollut hyvin siedetty. Lääke sopii potilaille, jotka eivät siedä bisfosfonaatteja tai joille ne eivät tehoa. Munuaisinsuffisienssi ei ole käytön este. Voidaan käyttää ensimmäisenäkin lääkkeenä.

Testosteronivalmisteilla hoidetaan miesten hypogonadismiin liittyvää osteoporoosia. Kortisonihoito voi pienentää miehen testosteronipitoisuutta. Seerumin testosteronipitoisuutta alle 7.2 nmol/l pidetään hoidon aloittamisen rajana.

Tiatsidit vähentävät kalsiumin eritystä virtsaan ja todennäköisesti suojaavat luukadolta ja murtumilta C, mikä on huomioitava lääkevalinnoissa, kun tarvitaan lääkitystä verenpaineeseen tai sydämen vajaatoimintaan.

Seuranta

Sekä osteoporoosin kehittymistä että osteoporoosin hoidon purevuutta seurataan. Mikäli tutkimuksissa todetaan luun tiheyden (BMD) lievä alenema osteopenia, on luun tiheys syytä kontrolloida 2-3 vuoden kuluttua ja arvioida tuolloin uudelleen BMD:n kehitys ja osteoporoosin lääkitys. Yleisesti ottaen voidaan osteoproosi lääkityksen seurannasta sanoa, että luun tiheyden kontrollimääritykset ovat aiheellisia enintään 1-2 vuoden välein. Jos määräaikaiseksi suunniteltu lääkehoito lopetetaan, DXA-mittaus on aiheellinen 1-2 vuoden kuluttua. Jos lääkehoito on aloitettu nikamamurtuman perusteella, seuranta voidaan toteuttaa röntgenkuvauksin.

Osteoporoosin yleisyys

Osteoporoosi on teollistuneiden maiden yleisin luuston aineenvaihdunnan sairaus. Yhdysvalloissa on arveltu, että yli kolmanneksella vaihdevuosi-iän ohittaneista naisista on merkittävä osteoporoosi. Luun tiheyden väheneminen aiheuttaa vanhuusväestössä luunmurtumien määrän moninkertaistumisen ja sen kansanterveydellinen merkitys on suuri. Suomessa todetaan vuosittain arviolta 30 000-40 000 luunmurtumaa, joissa osasyynä on luuston haurastuminen. Murtumista on yli 7 000 lonkkamurtumia, joista ¾ tapahtuu naisille. Osteoporootikkoja on Suomessa arvioitu olevan 400 000 ja yhtä paljon osteopeniaa potevia.

Ennuste

Osteoporoosi on hitaasti etenevä tauti. Osteoporoosin aiheuttamat luunmurtumat voivat olla etenkin vanhoilla ihmisillä pitkäänkin invalidisoivia ja niiden vaikutus elämän laatuun ja terveydentilaan on merkittävä. Tupakoitsijoilla on pienempi luumassa kuin tupakoimattomilla ja tupakointi lisää lonkkamurtuman vaaraa jopa 50 prosenttia. Tupakointi voi myös poistaa suun kautta otetun estrogeenilääkkeen luuta suojaavan vaikutuksen, mutta ihon kautta otettu estrogeeni on myös tupakoivilla naisilla tehokas. Tupakointi voi myös heikentää kalsiumin luuta suojaavaa vaikutusta.

Linkit

Osteoporoosiyhdistys

Osteoporoosi - käypä hoito

Viitteet

Therapia Fennica, Kanditaattikustannus Oy 1997

Duodecim vol 116 (16)/2000 (Osteoporoosin hoitosuositus, Suomen Endokrinologiyhdistys)

National Institutes of Health

http://www.osteo.org

Osteoporoosi,Duodecim 2010;126(17):2061-6 Matti J. Välimäki

Käypähoito suositus osteoporoosi 2006

Terveysportti, Duodecium

http://finohta.stakes.fi/FI/index.htm

Tarkastajalääkäri on tarkistanut tekstin 19.10.2010.

Artikkelia on muokattu 12.2.2015.

Lue lisää:

Osteoporoosi haurastuttaa luuta

Liikunta vahvistaa luustoa

Liikuntaa terveydeksi ja lääkkeeksi - Osteoporoosi

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.