Nivelreuma

Nivelreuma on tulehduksellinen autoimmuuni nivelsairaus, joka aiheuttaa nivelten inflammaatiota. Inflammaatio puolestaan johtaa nivelten turvotukseen, kipuun ja jäykkyyteen. Pitkälle edetessään reuma voi aiheuttaa nivelten vaurioitumista, joka voi johtaa huomattavaan toimintakyvyn alenemiseen.

Nivelreuman oireet

Nivelreuma alkaa yleensä hitaasti oireiden kehittyessä viikkojen ja kuukausien kuluessa. Alkuvaiheessa oireilu voi olla epämääräistä väsyneisyyden tunnetta, lihassärkyjä ja lievää lämpöilyä. Myöhemmin kehittyy selkeämmin niveloireita kuten turvotusta ja kipua. Tyypillistä nivelreumalle on nivelten aamujäykkyys. Joskus harvemmin nivelreuma voi kehittyä muutamassa vuorokaudessakin. Nivelreuma tulehduttaa useimmiten käden pieniä niveliä kuten sormien tyviniveliä sekä ranneniveltä. Yleensä sairaus etenee vasta myöhemmin suurempiin niveliin.

Aiheuttaja

Selvää yksiselitteistä taudin aiheuttajaa ei tunneta. Nykykäsityksen mukaan sekä perinnöllisten että ympäristötekijöiden summa aiheuttaa nivelreuman puhkeamisen. Kumpikaan erillisenä ei tiettävästi kykene sairautta aiheuttamaan. HLA-DR4 -kudostyyppi löytyy hyvin usealta reumaatikolta. Tutkimuksista tiedetään myös, että jos identtisistä kaksosista toinen sairastuu reumaan, toisen riski sairastua on n. 30-50 %. Normaaliväestössä riski on vain noin 1 %:n luokkaa. Ympäristötekijöistä on epäilty mm. tiettyjen bakteerien ja virusten laukaisevan nivelreuman. Kun nivelreuma aktivoituu (syystä tai toisesta), se johtaa elimistön omien puolustusmekanismien kääntymiseen elimistöä vastaan. Sairastuneen omat solut hyökkäävät nivelten nivelkalvoja eli synoviaa vastaan. Tämä johtaa tyypillisten oireiden syntymiseen.

Diagnostiikka

Nivelreuman diagnosointi ei ole aina helppoa. Siksi onkin kehitetty ns. diagnostisia kriteerejä, joita voidaan käyttää apuvälineinä. Mm. Yhdysvaltain reumajärjestö on tällaiset kriteerit tehnyt. Mikäli seitsemästä kriteeristä täyttyy neljä ja kohtien 1-4 oireet ovat kestäneet vähintään kuusi viikkoa, nivelreuman diagnoosi on todennäköinen.

  1. Nivelten aamujäykkyys, joka kestää vähintään tunnin ajan.

  2. Lääkärin objektiivisesti toteamaa niveltulehdusta vähintään kolmella eri nivelalueella.

  3. Todettu niveltulehdus ranteen tai käden alueella.

  4. Symmetrinen niveltulehdus (tarkoittaen esim. molemmin puolin ranteiden tulehtumista).

  5. Reumakyhmyjä todettavissa.

  6. Koholla oleva reumafaktori.

  7. Röntgenkuvissa nähtävissä reumaan sopivia muutoksia.

Vaikka nivelreuman diagnostisissa kriteereissä ei mainitakaan muita verikokeita kuin reumafaktori, niitä kuitenkin käytetään reumaattisia ongelmia selvitettäessä. Perusverenkuvassa (PVK) esiintyy kohtalaisen usein anemiaa. Lasko eli senkka on useimmiten jonkin verran pysyvästi koholla, ei kuitenkaan aina. Samoin CRP voi olla koholla. Immunologisen häiriön merkkinä todetaan veressä usein reumatekijä, joskus myös tumavasta-aineita. Reumatekijää ei ole kaikilla nivelreumaa sairastavilla. Se voi löytyä myös muita tauteja sairastavilta tai täysin terveiltäkin henkilöiltä. Nivelreuman diagnoosi ei siis ratkaisevasti riipu reumatekijästä.

Nivelreuman hoito

Reumaa hoidetaan erityisillä reumalääkkeillä (kts. myös metotreksaatti). Reumalääkkeet ovat melko heterogeeninen ryhmä lääkkeitä, joiden päätarkoitus on vähentää elimistön tulehdusvastetta. Reumalääkkeiden ongelmana ovat kohtalaisen yleiset ja ajoin vakavatkin sivuvaikutukset. Tämän vuoksi reumalääkitystä joudutaan usein sairauden alkuvaiheessa vaihtamaan. Lisäongelmia tuo reuman vaikea hoidettavuus. Ensivaiheessa käytettävien lääkkeiden teho ei välttämättä aina riitä, jolloin lääkitystä vaihdetaan tai siihen lisätään jokin toinen reumalääke.

Nivelreuman yhdistelmähoidossa käytetään metotreksaattia, sulfasalatsiinia, hydroksiklorokiinia, aurotiomalaattia (kultahoito), leflunomidia ja syklosporiinia. Jos nämä eivät tehoa, voidaan kokeilla biologisia täsmälääkkeitä. Vaikka näillä lääkkeillä on todettu haittavaikutuksia, niiden tuottama hyöty on kuitenkin paljon suurempi kuin haitat. Peruslääkehoidon teho on sitä parempi, mitä varhaisemmassa taudin vaiheessa se aloitetaan.

Ns. paikallishoitoja eli tiettyyn niveleen kohdistettuja hoitoja käytetään silloin, kun nivelreuma on aktiivinen vain yhdessä tai muutamassa nivelessä. Tällöin niveleen paikallisesti ruiskutettu kortisoni-injektio voi rauhoittaa oireita nopeasti ja tehokkaasti. Laajaan tai aktiiviseen tautiin paikallishoidot eivät kuitenkaan sovellu. Kipuihin on tarjolla useita eri kipulääkevaihtoehtoja. Perinteiset tulehduskipulääkkeet ovat usein ensisijainen vaihtoehto. Ns. koksibit eli selektiiviset tulehduskipulääkkeet ovat myös hyvä vaihtoehto, koska niiden mahasivuvaikutusten pitäisi olla pitkäaikaiskäytössäkin huomattavasti vähäisemmät kuin perinteisillä kipulääkkeillä.

Mikäli kipuja ei saada hallintaan perinteisillä tai koksibilääkkeillä, voidaan lääkitykseen lisätä ns. sentraalisesti vaikuttava kipulääke . Sentraalisesti vaikuttavia lääkkeitä löytyy useaa eri voimakkuutta. Suomessa käytetään muihin pohjoismaihin nähden liian vähän opioideja kivun hoitoon. Oikein kivun hoidossa käytettynä lääkkeet ovat yleensä hyvin siedettyjä ja tehokkaita sekä riippuvuus riski on hyvin pieni.

Hyvästäkin hoidosta huolimatta reumalla on taipumus aiheuttaa niveltuhoa. Mikäli niveltuho etenee pitkälle, joudutaan usein turvautumaan kirurgin veitseen. Leikkauksella tilannetta voidaan parantaa useallakin eri tavalla. Ns. puhdistusleikkauksissa nivelestä tai sen ympäristöstä poistetaan tulehduksen sinne kerryttämää materiaalia ja näin lievitetään oireita. Jäykistysleikkauksissa taas tuhoutunut nivel luudutetaan. Liikkumaton, luudutettu nivel on kivuton nivel. Esimerkiksi ranteen luudutusleikkauksessa rannenivelen liike luonnollisesti menetetään, mutta käden toiminnallinen tulos on muutoin kohtalaisen hyvä ja kivut jäävät yleensä leikkauspöydälle.

Proteesileikkaus pyrkii korvamaan tuhoutuneen nivelen. Proteesinivel on kivuton, ja toiminnallinen tulos on yleensä hyvä. Yleisimpiä proteesileikkauksia reumaatikoille ovat polvien, lonkkien ja olkapäiden tekonivelet. Muihinkin niveliin proteeseja on kehitetty, mutta niiden käyttö ei ole edellä mainittujen leikkausten laajuista. Reuman hoidossa ei tule unohtaa fysioterapian ja lihasharjoitusten osuutta. Reuman vaurioittaman nivelen lähiseutujen lihaksilla on taipumus heikentyä, mikä on omiaan edelleen huonontamaan toimintakykyä. Reumaatikon on kuitenkin hankala harrastaa runsasta liikuntaa vaurioituneiden nivelten kipeytymisalttiuden takia. Ammattilaisen yksilöllisesti suunnittelema kuntoutusohjelma ja isometriset lihasharjoitukset pitävät yllä lihasvoimia ja toimintakykyä. Nivelreuman niin kuin useimpien muidenkin reumaattisten sairauksien hoito on erikoisosaamista vaativaa, ja tämän vuoksi hoito tapahtuukin yleensä joko sairaaloissa tai erikoislääkärin (reumatologin tai sisätautilääkärin) ohjauksessa.

Nivelreuman ja reumaattisten sairauksien hoitoon ollaan koko ajan kehittämässä uusia hoitomuotoja. Meneillään on useita eri lääketutkimuksia, joissa selvitetään mm. geeniterapian mahdollisuuksia reumaattisten sairauksia hoidossa.

Seuranta

Nivelreuma sairautena on etenevä, minkä vuoksi säännöllinen seuranta on tarpeen. Lisäksi useat reumalääkkeistä ovat sen luonteisia, että niiden käyttöön liittyy säännöllinen veriarvojen tarkastaminen. Seuranta on mahdollista järjestää perusterveydenhuollossa, mieluiten kuitenkin erikoislääkärin ohjauksessa.

Nivelreuman periytyvyys

Nivelreuma on osin periytyvä sairaus. Pelkät geneettiset tekijät eivät kuitenkaan voi sairautta laukaista, vaan tarvitaan myös ympäristötekijöiden myötävaikutusta. Periytyvyyden tarkkoja mekanismeja tutkitaan koko ajan, mutta tarkkaa kuvaa periytymisen mekanismeista ei kuitenkaan vielä ole olemassa.

Yleisyys

Maailmanlaajuisesti nivelreuman yleisyys on n. 1 %:n luokkaa. Yleisyys vaihtelee jonkin verran eri väestöissä. Suomessa nivelreumaa sairastaa noin 35 000 aikuista. Niin kuin usein immuunisairauksissa, naiset sairastavat reumaa miehiä useimmin. Suhde vaihtelee aineistosta riippuen 2:1:stä 4:1:een. Sairastuminen on yleisintä 60–70-vuotiailla naisilla, harvinaisinta nuorilla miehillä.

Ennuste

Reuma aiheuttaa edetessään niveltuhoa. Niveltuho ja kivut johtavat toimintakyvyn rajoittumiseen, joka aikaa myöten voi olla huomattavaa. Sairauden eteneminen on kuitenkin yksilöllistä, ja ennusteen arviointi yksittäisen potilaan kohdalla voi olla vaikeaa. Jollakin sairaus saattaa kestää vuosia mutta ei siltikään johda merkittävään niveltuhoon, toisella taas muutamissa vuosissa voi ilmaantua leikkaushoitoa vaativia nivelongelmia. Nykyisellä varhain aloitetulla lääkityksellä ennustetta on pystytty parantamaan huomattavasti verrattuna 20-30 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen.

Linkit

Reumaliiton sivut

Reumasäätiön sivut

Viitteet

Ruddy: Kelley's Textbook of Rheumatology, 6th ed., Copyright 2001 W. B. Saunders Company Ravel: Clinical Laboratory Medicine, 6th ed., Copyright 1995 Mosby-Year Book, Inc

Tarkastajalääkäri on tarkistanut tekstin 19.10.2010.

Lue lisää:

Tulehdukselliset reumasairaudet

Reumasairaudet ja raskaus

Kärsitkö nivelreumasta? Terapia voi helpottaa kipuja

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:


Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.