Nielurisat

Parilliset nielurisat sijaitsevat molemmin puolin nielun sivuseinillä, etummaisen ja takimmaisen kitakaaren välisessä syvennyksessä. Ne ovat elimistön puolustusjärjestelmään liittyvää imukudosta, ja saattavat jossain määrin suojata nielun aluetta bakteeritulehduksilta erityisesti lapsuusiällä. Aikuisiällä niillä ei tiedetä olevan merkittävää tehtävää, ja yleensä niihin kiinnitetään huomiota vasta kun ne alkavat aiheuttaa ongelmia.

Nielurisojen sairauksia ja ongelmia ovat äkillinen tai krooninen nielurisatulehdus eli tonsilliitti, suurentuneet nielurisat ja nielurisatulehduksen harvinaisena jälkitilana kurkkupaise. Yleisin näistä on bakteerin tai viruksen aiheuttama äkillinen nielurisatulehdus. Streptokokkibakteerin aiheuttamaa nielurisatulehdusta kutsutaan usein kansankielessä angiinaksi. Lisäksi nielurisoihin voi kehittyä ”proppuja”. Tällöin nielurisoissa sijaitseviin kuoppiin ja koloihin on päässyt kertymään esimerkiksi ruoanjätteitä. ”Proput”, kuten myös suurentuneet nielurisat, liittyvät erityisesti krooniseen nielurisatulehdukseen, vaikka toisaalta molempia voi ilmetä myös täysin terveillä henkilöillä.

Aiheuttaja

Nielurisatulehduksen voi aiheuttaa joko virus tai bakteeri. Tavallisin aiheuttaja vaihtelee ikäryhmittäin. Yleisin aiheuttaja leikki- ja kouluikäisillä on a-streptokokkibakteeri, kun taas alle 3-vuotiailla lapsilla nielurisatulehdus johtuu useimmiten adenoviruksesta ja bakteeritulehdus on hyvin harvinainen. Muita yleisimpiä aiheuttajia ovat c-streptokokkibakteeri, sytomegalovirus, herpesvirus ja erityisesti nuorilla aikuisilla Epstein-Barr –virus (EBV). Hieman alle kolmasosa kaikista nielurisatulehduksista on a-streptokokin aiheuttamia ja lähes puolet virusten aiheuttamia.

Äkillisen, voimakasoireisen nielurisatulehduksen syynä on useimmiten streptokokkibakteeri. Streptokokkien aiheuttamia tonsilliittiepidemioita esiintyy erityisesti alkuvuodesta. Kroonisen tulehduksen taustalla on yleensä lähipiiristä toistuvasti saatu tartunta. Toistuvat nielurisatulehdukset voivat aiheuttaa risojen suurentumista tai proppuja, jotka eivät sinänsä ole vaarallisia mutta saattavat toisinaan aiheuttaa kiusallisia oireita.

Nielurisat ja oireet

Äkillisen nielurisatulehduksen oireita ovat kuumeilu, kurkkukipu, nielemisarkuus ja kaulan imusolmukkeiden aristus. Viruksen aiheuttamassa tulehduksessa oireina voi lisäksi ilmetä ihottumaa, nuhaa ja yskää sekä lapsilla korvatulehdusta. Päänsärkyä ja vatsakipua taas esiintyy erityisesti bakteeritulehduksen yhteydessä. Harvoin hoitamattoman a-streptokokin aiheuttaman nielurisatulehduksen jälkitautina voi kehittyä nielupaise tai reumakuume. Nielupaiseen oireet kehittyvät muutamassa päivässä. Oireita ovat muun muassa reipas kuumeilu, kurkun tai nielun alueen usein pistävä nielemiskipu, nielun toispuoleinen tai täydellinen ahtautuminen, nielemis- ja hengitysvaikeudet sekä leukalukko eli suun avaamisen vaikeus ja kivuliaisuus.

Kroonisessa nielurisatulehduksessa oireet ovat pitkittyneet tai uusiutuvat jatkuvasti. Usein oireet ovat myös akuuttia tautia lievemmät. Pitkittynyt kurkkukipu, suurentuneiden risojen mahdollisesti aiheuttamat oireet sekä proppujen aiheuttama pahanhajuinen hengitys, paha maku suussa ja mahdollinen nielemiskipu viittaavat krooniseen nielurisatulehdukseen. Voimakkaasti suurentuneet nielurisat voivat vaikeuttaa puhumista ja hengitystä sekä aiheuttaa unenaikaisia hengityskatkoksia eli uniapneaa.

Diagnostiikka

Usein tyypilliset oireet ja löydökset johtavat helposti nielurisatulehdusepäilyyn. Löydöksinä niin bakteerin kuin viruksenkin aiheuttamassa tulehduksessa on turvonneet nielurisat, joissa on vaaleita peitteitä. Lisäksi nielu on punoittava ja kaulalla sekä leukakulmien alla sijaitsevat imusolmukkeet ovat tunnustellen suurentuneet ja aristavat.

Viruksen aiheuttamassa taudissa löydöksenä voi olla myös ihottumaa. Lisäksi CRP eli tulehdusarvo on usein koholla adenoviruksen ja bakteerien aiheuttamissa tulehduksissa. Pelkät nielurisatulehdukseen sopivat löydökset eivät kuitenkaan riitä lääkehoidon perusteiksi, vaan taudinaiheuttaja pitää selvittää hoidon valintaa varten.

Taudinaiheuttajan selvittämisessä voidaan käyttää niin sanottua pikatestiä sekä nieluviljelyä. Tulehtuneelta alueelta tikulla otettavalla pikatestillä voidaan selvittää 10-15 minuutissa onko kyseessä a-streptokokin aiheuttama tulehdus vai ei. Muita taudinaiheuttajia pikatesti ei kerro. Pikatestin tulos on melko luotettava, mutta tarvittaessa sen tulos varmennetaan nieluviljelyllä, erityisesti jos voimakasoireisen tulehduksen pikatesti on negatiivinen.

Nieluviljelyllä voidaan tarkasti selvittää onko tulehdus bakteerin aiheuttama ja tarvitaanko hoitoon antibiootteja. Nieluviljelyssä tulehtuneelta alueelta otetaan pumpulipuikolla näyte, josta tutkitaan laboratoriossa näytteen bakteereja kasvattamalla onko tauti streptokokkibakteerin aiheuttama. Viljelynäytteen tuloksen saaminen kestää seuraavaan päivään, mutta yleensä yhden päivän viive antibiootin aloittamisessa ei vaikuta oleellisesti paranemiseen.

Nielurisat ja hoito

Nielurisatulehdukset paranevat yleensä aiheuttajasta riippumatta itsestään ilman hoitoa. Kuitenkin a-streptokokin aiheuttamat nielurisatulehdukset hoidetaan aina bakteerilääkkeillä eli antibiooteilla jälkitautien ja komplikaatioiden ehkäisemiseksi. Lääkehoito nopeuttaa oireiden häviämistä, vähentää taudin leviämistä ja estää komplikaatioiden syntymistä. Ensisijaisena antibioottina käytetään tabletteina otettavaa V-penisilliiniä tai amoksisilliinia. Penisilliiniallergisille voidaan käyttää esimerkiksi kefaleksiinia ja beetalaktaamiallergisille roksitromysiinia. Penisilliinilääkekuuri kestää 10 vuorokautta, muilla mainituilla lääkkeillä 7 vuorokautta. Jos taudin oireet eivät helpota muutamassa päivässä lääkehoidon aloittamisen jälkeen tai vointi huononee entisestään, tulee hoitoon hakeutua uudelleen vakavampien tilojen poissulkemiseksi. Viruksen aiheuttamiin tauteihin antibiooteista ei ole hyötyä, ja ne saattavat aiheuttaa vain turhia haittavaikutuksia.

Jos nielurisatulehduksia on usein, lääkehoidot tepsivät huonosti tai suuret nielurisat aiheuttavat merkittävää haittaa, käytetään hoitona nielurisaleikkausta eli tonsillektomiaa. Leikkausta harkitaan jos streptokokin aiheuttamia nielurisatulehduksia on useammin kuin neljä kertaa vuodessa. Myös krooninen nielurisatulehdus ja siitä aiheutuneet suurentuneet risat, vaikea uniapnea tai selkeästi oireilevat proput voivat olla syy risojen poistoon. Nielupaiseen tai muun vakavan nielurisatulehduksen komplikaation yhteydessä nielurisat poistetaan aina leikkauksella.

Nielurisaleikkauksen tekee korvalääkäri, ja se tehdään nukutuksessa. Yleensä leikkaus tehdään päiväkirurgisesti, eli sairaalaan tullaan aamulla ja kotiin pääsee kipulääkkeiden kanssa saman päivän illalla.

Seuranta

Yleensä nielurisatulehduksen oireet helpottavat viimeistään muutaman päivän kuluttua lääkehoidon aloituksesta. Jos oireet jatkuvat lääkehoidosta huolimatta tai vointi alkaa huonontua, tulee lääkäriin hakeutua uudelleen. Muuten nielurisatulehduksen seuranta on harvoin tarpeellinen ellei olla päädytty nielurisaleikkaukseen. Leikkauksen jälkeinen verenvuoto leikkausalueelta on suhteellisen harvinaista, mutta sitä voi ilmetä jopa pari viikkoa leikkauksen jälkeen. Tämän vuoksi erityisesti lapsia tulee tarkkailla huolellisesti vähintään viikon ajan. Lääkäriin tulee ottaa yhteyttä välittömästi jos leikkauskohdan vuotoa tai muita vaikeita oireita ilmenee leikkauksen jälkeen.

Nielurisat ja perinnöllisyys

Nielurisojen tautien perinnöllisyydestä ei ole saatavilla juurikaan tutkimustietoa. Nykytiedon mukaan nielurisatulehduksiin ja muihin nielurisojen tauteihin ei ilmeisimmin liity perinnöllisiä tekijöitä.

Nielurisat ja yleisyys

Nielurisatulehdus on hyvin yleinen tauti jota esiintyy kaikenikäisillä, eniten kuitenkin tarha- ja kouluikäisillä lapsilla sekä nuorilla aikuisilla. Lähes jokainen sairastaa elämänsä aikana nielurisatulehduksen, mutta asianmukaisesti hoidettuna sen aiheuttamat jälkitaudit ovat nykyään melko harvinaisia.

Ennuste

Nielurisojen sairauksien ennuste on todella hyvä. Suurin osa tulehduksista parantuu itsestään tai viimeistään lääkehoidolla. Joskus tulehdukset voivat uusiutua tai jopa kroonistua jolloin kyseessä on yleensä lähipiiristä toistuvasti saatu tartunta. Tällöin lähipiirin (perhe, lapsilla päiväkodin muut lapset, ym.) tutkiminen viljelynäyttein saattaa olla aiheellista taudinkantajan selvittämiseksi. Myös toistuvasti uusiutuvien, huonosti lääkehoitoon reagoivien tulehdusten hoitokeinona käytettävän nielurisaleikkauksen ennuste on hyvä, ongelmat ja komplikaatiot ovat harvinaisia.

Lähteet:

Terveysportti, lääkärin tietokannat

Lastentaudit, Duodecim, 2010

Infektiotaudit, Duodecim, 2011

Nielu, yms., Korva-, nenä- ja kurkkutautien luento, prof. Olli-Pekka Alho, 2011

Lue lisää:

Nielurisojen poistaminen saattaa lihottaa lasta

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle: