Närästys

Artikkeli

Närästys

Närästyksellä (refluksitauti) tarkoitetaan polttavaa kipua tai kouristuksenomaista epämiellyttävää tunnetta rintalastan takana. Karvaan maun nousu suuhun on myös tyypillinen närästysoire. Oireet johtuvat happaman mahansisällön takaisinvirtauksesta ruokatorveen, jolloin ruokatorven limakalvo ärsyyntyy ja tämä aistitaan närästyksenä. Närästys liittyy refluksitautiin, jolla tarkoitetaan mahansisällön nousua ruokatorveen ja siitä aiheutuvia oireita tai kudosvaurioita. Hapan mahansisältö ei vaurioita mahalaukun limakalvoa erityisen suojamekanismin ansiosta. Ruokatorven limakalvo sen sijaan ei ole luotu kestämään mahan erittämää suolahappoa.

Aiheuttaja

Refluksitaudin syynä ei ole mahalaukun suolahapon erityksen lisääntyminen vaan kysymyksessä on toiminnallinen häiriö.

Vatsan anatomiaa, ruokatorvi, mahalaukku, pallea

Ruokatorven alempi sulkija (LES) toimii ruokatorven ja mahalaukun välisenä porttina. Nielemisen jälkeen alasulkija avautuu ja ruoka pääsee kulkeutumaan mahalaukkuun. Yleensä se on supistuneena estäen mahansisällön takaisinvirtauksen ruokatorveen vaikka potilas seisoisi päällään. Pieniä määriä mahanestettä voi päästä ruokatorveen etenkin aterioiden jälkeen tai röyhtäyksen yhteydessä alasulkijan avautuessa, mikä on normaalia fysiologista elintoimintaa.

Refluksitaudissa alasulkija avautuu epätarkoituksenmukaisesti omia aikojaan ja hapanta mahansisältöä pääsee virtaamaan ruokatorveen aiheuttaen limakalvolla ärsytystä. Tätä ruokatorven alemman sulkijan spontaania avautumista pidetään refluksitaudin tärkeimpänä aiheuttajana.

Palleatyrän arvellaan myös aiheuttavan refluksia vaikuttamalla epäedullisesti alemman sulkijalihaksen toimintaan. Useimmilla refluksitautipotilailla onkin todettu palleatyrä, mutta toisaalta palleatyrä on hyvin yleinen ja suurimmalla osalla palleatyräpotilaista ei ole refluksitautia.

Närästystä lisääviä aineita ovat esimerkiksi rasvainen ja voimakkaasti maustettu ruoka, sitrushedelmät, kahvi ja suklaa. Väkevät alkoholijuomat, valkoviini ja tupakka lisäävät myös närästysoireita. Ylipainon on myös todettu vaikuttavan refluksitautiin epäsuotuisasti.

Oireet

Refluksitaudin oireet saattavat olla päivittäisiä ja haittaamalla työntekoa, nukkumista ja syömistä voi refluksitauti heikentää elämänlaatua.

Refluksitautipotilaista 75 prosentilla on oireena närästys. Kuten yllä on todettu, närästys tarkoittaa rintalastan takaista polttavaa tai epämiellyttävää tunnetta ja karvaan maun nousua suuhun. Tautiin liittyy myös röyhtäilyä, ilmavaivoja ja pahoinvointia. Oireet ilmaantuvat usein aterioinnin jälkeen ja usein närästys pahenee pitkällään ollessa sekä kumartuessa.

Refluksitautiin liittyy myös ruokatorven ulkopuolisia oireita. Se voi olla esimerkiksi pitkittyneen yskän tai äänen käheyden aiheuttaja. Refluksitauti voi pahentaa myös astmaa. 60-80 prosentilla astmaatikoista esiintyy refluksia ja tehokas refluksitaudin hoito voi helpottaa myös astmaoireita. Refluksitauti voi aiheuttaa myös nielemisvaikeuksia, hampaiden kiillevaurioita sekä pahanhajuista hengitystä. Sepelvaltimotaudin oireet saattavat muistuttaa hyvin paljon refluksitaudin oireita.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu potilaan oirekuvaan, lääkehoitokokeiluun, tähystystutkimukseen ja ruokatorven pH-rekisteröintiin.

Lääkehoitokokeilu on helppo tapa todeta refluksitauti. Mikäli potilaalla on tyypilliset refluksitautioireet ja oireet helpottavat lyhyellä happosalpaajalääkekuurilla, on diagnoosi selvä. Mahalaukun ja ruokatorven tähystyksellä selvitetään, onko kehittynyt ruokatorven alaosan tulehdusta tai esimerkiksi arpikuroumia. Tähystyksessä nähdään myös onko potilaalla palleatyrä. Mikäli lääkehoitokokeilun jälkeen oireet häviävät, ei tähystystä tarvita. Sen sijaan tähystys on tehtävä kiireellisenä, mikäli potilaalla on ns. hälyttäviä oireita kuten verioksennuksia tai nielemisvaikeuksia. Tähystys on tehtävä myös, jos lääkityksen tarve on jatkuvaa potilaalla, jolle ei ole aiemmin tehty tähystystä, oireet jatkuvat lääkityksestä huolimatta tai ilmaantuu ruokatorven ulkopuolisia oireita.

PH-rekisteröintiä ei aina tarvitse tehdä, mutta se antaa lisäinformaatiota epäselvissä tilanteissa. Ruokatorven manometriatutkimuksella selvitetään ruokatorven supistustoimintaa ja alasulkijan toimintaa. Manometria on tarpeen, jos potilaalle suunnitellaan refluksitautileikkausta. Uutena mahanlimakalvon tutkimusmenetelmä on Suomessa kehitetty GastroPanel -tutkimus, jolla saadaan verinäytteestä selville onko potilaalla vatsanlimakalvon tulehdus ja helicobakteeri tulehdus.

Hoito

Hoidon tavoitteena on lievittää potilaan oireita ja parantaa ruokatorvitulehdus. Hoidossa pyritään estämään mahanesteen pääsy ruokatorveen tai neutraloimaan mahaneste, jotta se ei ärsyttäisi ruokatorven limakalvoa.

Ajoittaisiin ja lieviin oireisiin riittää usein elämäntapaohjeet. Jos oireet ovat yöllisiä, kannattaa sängyn pääpuolta korottaa asettamalla sängyn jalkojen alle 15 cm:n koroke. Makuulle menoa kannatta välttää kolmen tunnin ajan aterioinnin jälkeen. Runsaiden aterioiden sijaan kannattaa syödä pieniä annoksia kerrallaan vastaavasti useammin. Rasvaa, voimakkaita mausteita, alkoholia sekä suklaata on vältettävä ja tupakointi on lopetettava (vrt. edellä). Ylipainoisilla potilailla on laihduttamisesta hyötyä.

Oireenmukaisena lääkehoitona lieviin oireisiin voi käyttää antasideja, alginaattia, sukralfaattia, H2-salpaajia ja happopumpunsalpaajia. Lääkkeistä muut ovat saatavilla tietyin pakkauskooin ja vahvuuksin apteekista ilman reseptiä, mutta happosalpaajista vain pantopratsoli 20 mg on saatavilla ilman reseptiä. Uusien tehokkaiden happosalpaajalääkkeiden tultua markkinoille ovat vaikeistakin oireista kärsineet saaneet huomattavaa helpotusta oireisiinsa.

Vaikeammassa taudissa tarvitaan pysyvää lääkehoitoa tai leikkausta. Lääkehoidon perusajatuksena on aloittaa hoito tehokkaalla happosalpaajalääkityksellä, jolloin oireet yleensä nopeasti helpottavat. Mikäli oireet häviävät 2-4 viikon kuurin jälkeen, ei enempää lääkitystä tarvita. Usein lääkekuureja joudutaan toistamaan useastikin ja jotkut potilaat tarvitsevat jatkuvan estolääkityksen - jopa lopun elämänsä ajaksi. Periaatteena on vähentää lääkeannosta asteittain niin, että löydetään pienin ja edullisin lääkeannos millä potilas pysyy oireettomana.

Mikäli oireet eivät lääkehoidosta huolimatta pysy kurissa tai potilas ei halua jatkuvaa lääkitystä, voidaan tehdä refluksitautileikkaus, ellei vasta-aiheita ole. Selviä kriteereitä leikkaushoidon tarpeesta ei ole, vaan leikkauspäätöksen tekee potilas ja lääkäri yhdessä tapauskohtaisesti. Toimenpide on ns. fundoplikaatio, missä mahalaukun yläosa kierretään ruokatorven alaosan ympäri toimimaan takaiskuventtiilinä, jolloin mahanesteen takaisinvirtaus estyy. Leikkaus tehdään pääsääntöisesti tähystystekniikalla.

Seuranta

Närästyksestä kärsivä refluksitautipotilasta ei tarvitse säännöllistä seurantaa. Ruokatorven alaosan tulehdusmuutosten paraneminen on varmistettava lääkehoidon jälkeen tähystyksellä. Mikäli kuitenkin on kehittynyt ns. Barrettin ruokatorvi, on kontrollitähystys tehtävä 2-5 vuoden välein Barretin ruokatorveen liittyvän pienen syöpäriskin vuoksi.

Yleisyys

Närästys on erittäin yleistä. Suomessa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan aikuisväestöstä närästyksestä kärsii päivittäin 10 prosenttia, viikoittain 15 prosenttia ja kuukausittain ainakin 20 prosenttia. On arvioitu, että 10 prosenttia vastaajista sairastaa refluksitautia. Kyselyyn vastanneista kokonaan oireettomia oli 43 prosenttia.

Ennuste

Refluksitaudin ennustetta ei voi tarkasti määrittää. Onko refluksitauti elämänlaatua huonontava tila, joka ei aiheuta mitään vakavaa? Vuosina 1990-1995 refluksitauti aiheutti Suomessa 78 kuolemaa. Vuosien 1987-1996 välisenä aikana tehdyissä 3 993 refluksitautileikkauksessa kuoli 10 potilasta leikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Refluksitaudin aiheuttamaan Barretin ruokatorveen liittyy ruokatorvisyövän riski, jonka on arvioitu olevan yksi syöpä 208-251 potilasvuotta kohden.