Valitsin pari yli 20-vuotiasta naista huoneen toisella puolella. Menin heidän pöytänsä luokse ja kysyin lähtisivätkö he meidän pöytäämme drinkille.

"Ei kiitos", toinen heistä sanoi, "Lähdemme muutaman minuutin päästä". Yksinkertaista, eikö totta? Pikku pakit, ei iso juttu(?) Mutta kun käännyin pois ja palasin pöytäämme, tunsin oloni kuin lapseksi, joka kompastuu tarjottimensa kanssa koko koulun edessä.

Kun kömmin nöyryytettynä tuolilleni, ystäväni Curtis sanoi minulle naurahtaen: "Pakit ovat arkipäivää miehille. Koita tottua siihen." Kysyin, "Miten pakkeja pitää käsitellä?" Curtis kertoi vastaukseksi tarinan: Kouluaikoihin minulla oli kaveri nimeltä Dean. Hänellä oli koko ajan uusia naisia, vaikka hän ei itse ollut erityisen hyvännäköinen. Mietin, miten hän onnistui iskemään niin paljon naisia. Kysyin asiaa häneltä ja hän sanoi: "Saan pakit 90 prosentissa iskukerroista. Se minkä näet, on onnistunut 10 prosenttia." Miehen arkipäivässä torjunta on osa peliä ja sitä osataan odottaa.

Vincent kertoo, että hänen deittailemansa naiset syyttivät järjestään miehiä suhteidensa kariutumisesta ja psykologisten vahinkojen aiheuttamisesta. Ei ollutkaan yllättävää, että tuollaisessa miessukupuolta syyllistävässä ilmapiirissä Vincent tunsi olonsa hyökätyksi, arvostelluksi ja hän alkoi puolustautumaan.

Vincent kertoo treffailemiensa naisten itsekeskeisyydestä seuraavasti:

Suurin osa deittailemistani naisista hoiti puhumisen itse, jopa passiivisimmat heistä. Kuuntelin heidän puheitaan tuntikausia pienimmistäkin mielen turruttavista yksityiselämänsä yksityiskohdista: miehistä, johon he olivat rakastuneita, miehistä, joista he olivat eronneet, kämppiksistä, työkavereista, joita he vihasivat ja lapsuudesta. Heidän kuuntelemisensa oli kuin hitaan lobotomialeikkauksen läpikäyminen. Eikö ihmisten pitäisi olla parhaimmillaan ensitreffeillä? Eikö heidän pitäisi ainakin teeskennellä kiinnostusta toiseen henkilöön - kohteliaisuudesta, jos ei muuten.

Miesten treffailu oli aivan erilaista.

Kontrastin vuoksi menin välillä treffeille naisena miesten kanssa. Miehet eivät odottaneet pitkää persoonan esittelyä, he halusivat treffeille nopeasti, koska he halusivat tietää, miltä näytän. Miesten fantasiat perustuivat pääasiassa ulkonäkööni, eivät mihinkään mitä kirjoitin netissä. Miehet ylistivät treffeillä ulkonäköäni, mitä naiset eivät koskaan tehneet. Jotenkin miesten pinnallinen ulkonäon arvostus tuntui vähemmän tunkeilevalta ja vähemmän ankaralta kuin naisten suosima persoonan korostaminen.

Naisten odotukset treffeillä tuntuivat Vincentistä oudoilta:

Tapailemani naiset halusivat miehen olevan itsevarma ja halusivat monella tapaa alistua miehelle, tuntemus, jonka tunsin monilla treffeillä. Kyseessä on naisten puhumaton halu tulla johdetuksi. Tunsin oloni miehenä usein pieneksi, kun yhtäkkiä minun piti kantaa koko maailmaa olkapäilläni. Olin myös liian pienikokoinen monille naisille. Vaikka naiset halusivat itsevarman naista johtamaan kykenevän miehen, he halusivat samalla aikaa haavoittuvamman miehen, ilmaisukykyisen ja intuitiivisen. Se oli minun vahvuuteni. Aloin kuitenkin tuntea sympatiaa heteromiehiä kohtaan - Oleminen maailmaa kantavana kolossina on raskasta ja sensitiivisenä new age miehenä oleminen samalla aikaa suorastaan mahdotonta.

Pääteema deittielämässäni olivat naisten odotukset, odotukset ja odotukset.

Vincent huomioi naisten seksuaalisen vallan

Miehen roolin ottaminen nosti esille kokemukset naisten seksuaalisesta vallasta. Vincentillä olikin viesti naisille:

Jos et ole  ollut seksuaalisesti viehättynyt naisesta, et koskaan pysty ymmärtämään naisten seksuaalisuudessa piilevää monumentaalista valtaa - paitsi välillisesti ja teoriassa. Et pysty ymmärtämään, miten suuren edun se antaa naisille suhteessa miehiin.

Tyypillinen miesten valta tuntuu naisten valtaan verrattuna tylsältä instrumentilta: se on naurettavan alkeellista verrattuna vahinkoon, jonka nainen voi aiheuttaa yhdellä sanalla "ei".

Naisten deittailu teki Vincentistä jopa naisvihaajan:

Naisten deittailu mieheksi tekeytyneenä oli oppitunti naisten vallasta ja se teki minusta hetkeksi naistenvihaajan. Se oli paras indikaattori siitä, että kokeiluni oli onnistunut. Näin sukupuoleni toiselta suunnalta ja inhosin naisia irrationaalisesti sen johdosta. Inhosin naisten ylivoimaisuutta, heidän syyttäviä hymyjään, heidän etuoikeuttaan valita tai hylätä minut sormenpään heilautuksella, laiskalla ja vaivattomalla eleellä, joka teki hylkäyksistä tai jopa onnistumisista sietämättömän nöyryyttäviä.

Miesten näkökulmasta naisilla on paljon seksuaalista valtaa, ei pelkästään kiihottamiseen, vaan arvostuksen ja merkityksen antamiseen - kaikkeen. Kokemukseni kautta pystyin näkemään tuon kaiken ja aloin pohtia, että ryhtyvätkö miehet raakaan väkivaltaan naisia kohtaan siksi, koska miehillä ei ole mitään muuta keinoa. Se on miesten ainoa pateettinen etu naisten valtaylivoimaa vastaan. Miestä teeskennellessäni mieleni suuntautui tuollaiseen ajattelutapaan tai sen mahdollisuuteen. Näin silmissäni, kuinka torjunta voi vääristyä torjutun miehen mielessä naisvihaksi ja raiskaukseksi yrityksenä ottaa se, mikä ei ole saatavissa.

Jokaisen naisen olisi viettävä päivä miehen pöksyissä ymmärtääkseen, mitä on olla mies.

Johtopäätökset

Kaikille naisille tekisi hyvää viettää päivä miehenä, jotta naiset ymmärtäisivät miesten elämän vaikeuden. Aloitteiden tekeminen, naisten seksuaaliselle vallalle alistuminen, naisten tylsistyttävien ja itsekeskeisten tarinoiden kuunteleminen ja naisten ylimitoitettuihin odotuksiin sopeutuminen eivät olleet herkkua Norah Vincentille.

Päivä miehenä olisi naisille uskomaton silmien avaaja: silloin Laasasen "evankeliumi" naisten seksuaalisesta vallasta kokisi uuden ylösnousemuksen.