Mykoplasma-infektiot

Mykoplasmat ovat bakteereja pienempiä mutta viruksia suurempia pieneliöitä. Rakenteellisesti niistä puuttuu soluseinä, mikä erottaa ne bakteereista. Soluseinän sijaan mykoplasmoilla on kolesterolia sisältävä solukalvo. Soluseinän puuttumisen takia harvat antibiootit tehoavat mykoplasmoihin. Mykoplasmoja tunnetaan lähes pari sataa erilaista, mutta niistä vain reilu kymmenkunta aiheuttaa ihmisille tauteja.

    Mykoplasman aiheuttama hengitystieinfektio

    Mycoplasma pneumoniae on yleinen hengitystietulehdusten aiheuttaja, se aiheuttaa mm. infektiota, jolla on keuhkokuumeen oireet (atyyppinen pneumonia). Se tarttuu ihmisestä toiseen hengitystie-eritteistä lähikontaktissa. Tartunta tapahtuu usein tiiviissä yhteisössä, kuten samassa kotitaloudessa tai oppilaitoksessa aiheuttaen paikallisia epidemioita. Taudin itämisaika tartunnasta on 2 - 3 viikkoa. Perheissä sairastuu usein lapsi, minkä jälkeen muut perheenjäsenet kukin vuorollaan seuraavien viikkojen aikana. Muista hengitystieinfektioista poiketen mykoplasmainfektioita esiintyy pääsääntöisesti 5 - 45-vuotiailla, joista eniten ikäryhmässä 10 - 20-vuotiaat.

    Mykoplasman oireet

    Pneumonia-mykoplasman ensioireina esiintyy vähitellen nousevaa kuumetta sekä väsymystä, johon voi liittyä lihas- ja päänsärkyä. Parin päivän kuluttua alkavat hengitystieoireet: kurkkukipu, nuha ja kova yskä. Yleistila säilyy hyvänä. Oireiden ja taudinkuvan perusteella mykoplasmainfektiota ei voi erottaa muista hengitystieinfektioista. Lääkärissä todetaan yleensä keuhkoputkitulehdus, keuhkokuume tai nielutulehdus. Mykoplasma aiheuttaa vain harvoin tehohoitoa vaativan keuhkokuumeen. Pienellä osalla potilaista M. pneumoniae voi oireilla myös hengitysteiden ulkopuolella mm. keskushermostossa, sydänlihaksessa tai nivelissä.

    M. pneumoniaen diagnoosi on mahdollista verinäytteestä tehtävällä kokeella, mitä varten tarvitaan kaksi seeruminäytettä kahden viikon välein. Diagnoosi perustuu tällöin näytteistä löytyviin suurentuneisiin vasta-ainepitoisuuksiin. Bakteerit voidaan havaita myös nielunäytteistä tai ysköseritteistä. Itse bakteerin viljeleminen näytteistä on tarpeen vain harvoin.

    Mykoplasman hoito

    Lieväoireinen mykoplasma ei tarvitse hoitoa, ja se paranee itsekseen 1-2 viikossa. Sairastettu mykoplasma antaa noin muutaman vuoden immuniteetin taudinaiheuttajaa vastaan. Tämän jälkeen taudin voi saada uudestaan.

    Mikäli infektio on vakavampi tai pitkittyy, sitä hoidetaan tetrasykliini-antibiooteilla, kuten doksisykliinillä noin kahden viikon ajan. Vaikeimmissa infektioissa antibioottia joudutaan antamaan suonensisäisesti sairaalahoidossa. Myös makrolidi-ryhmän antibiootit kuten atsitromysiini, roksitromysiini ja klaritromysiini tepsivät siihen. Mykoplasmaa voidaan hoitaa myös fluorokinololi-ryhmän antibiooteilla.

    Muut mykoplasmat

    Muita yleisimpiä mykoplasmoja, jotka pystyvät aiheuttamaan ihmisille tauteja ovat mm. Mycoplasma hominis, Mycoplasma fermentans ja Ureaplasma urealyticum.

    M. fermentans ja U. urealyticum esiintyvät luonnostaan sukuelinten ja virtsateiden limakalvoilla eivätkä ne aiheuta terveille ihmisille mitään haittaa. Ne voivat myös levitä seksikontaktissa, mutta eivät aiheuta varsinaisia sukupuolitauteja. Vaikka nämä taudinaiheuttajat ovat terveelle vaarattomia, ne voivat otollisessa tilanteessa aiheuttaa kuitenkin infektion.

    Mycoplasma hominis voi aiheuttaa synnytyksen ja raskaudenkeskeytyksen jälkeistä lantionalueen tulehdusta ja kohdun limakalvon tulehdusta (endometriitti). Taudinaiheuttaja liitetään myös emätintulehdukseen (bakteerivaginoosi), munuaisen ja munuaisaltaan tulehdukseen (pyelonefriitti) sekä niveltulehdukseen (artriitti). Sitä on tavattu myös haavojen ja pehmytkudoksen tulehduksista.

    Ureaplasma urealyticum voi aiheuttaa virtsaputken tulehdusta ja miehille eturauhasen tulehdusta (prostatiitti) sekä kiveksen tulehdusta (orkiitti) ja lisäkiveksen tulehdusta (epididymiitti). Naisille ureaplasma voi aiheuttaa tulehduksia munanjohtimissa (salpingiitti), kohdunkaulassa (servisiitti) sekä kohdun limakalvoilla (endometriitti). Raskaana olevalla naisella ureaplasma voi infektoida sikiökalvon (korioamnioniitti) sekä johtaa ennenaikaiseen synnytykseen. Synnytyksen yhteydessä ureaplasma voi tarttua vastasyntyneeseen ja aiheuttaa tälle mm. keuhkokuumetta.

    Mycoplasma fermentans on esiintyy myöskin sukuelinten alueella, mutta se on taudinaiheuttajana harvinainen. Se on yhdistetty vaikeisiin yleisinfektioihin.

    Eri mykoplasmojen herkkyys antibiooteille vaihtelee ja hoito valitaan taudinaiheuttajan mukaan.

    Lähteet:

    Eskola ym. Infektiosairaudet. Kustannus Oy Duodecim 1998.

    Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2009

    Mykoplasma: solunetti

    Terveysportti

    Lue myös:

    Lääkärin artikkeli: Mykoplasma hengitystietulehduksen aiheuttajana

    Lääkehoito mykoplasmaan? Lue asiantuntijan vastaus

    Keuhkokuume-tietopaketti

    Löydä lisätietoa hakusanalla

    Mitä seuraavaksi?

    Verkkovastaanotto

    Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

    Varaa aika lääkärille

    Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle: