MS-tauti

MS-tauti (multippeliskleroosi) eli pesäkekovettumatauti on etenevä, kulultaan ennakoimaton ja monioireinen sairaus. Suurin osa siihen sairastuvista on 20-40-vuotiaita diagnosointivaiheessa. Se on yleisimpiä keskushermoston sairauksia ja siihen voi sairastua niin nuori kuin vanhakin. MS-taudin muutokset rajautuvat keskushermoston alueelle ja oireiden syntymisen kannalta oleellista on hermosolun haaraa eli aksonia ympäröivän myeliinitupen vaurioituminen ja viestinnän häiriöt keskushermostossa. Yleisimmin vaurioita on näköhermoissa, isojen aivojen syvissä osissa, pikkuaivoissa ja selkäytimessä. MS-tauti ei tartu muihin ihmisiin.

Yleistä

Ensimmäinen reaktio MS-diagnoosin kuullessa on usein järkytys. Sairautta on vaikea käsittää ja ensishokkia seuraava kieltämisen kausi voi kestää pitkäänkin. MS-potilaan tulisi kuitenkin olla aktiivinen ja hankkia tietoa sairaudestaan. Lääkärin ja hoitajien tulee olla myös mukana potilaan ohjaamisessa ja tiedon jakamisessa. Tauti on ensiksi selvitettävä perusteellisesti itselleen ja sen jälkeen puolisolle, perheelle ja tärkeille lähimmäisille.

MS-taudin lääkkeetön hoito ei edellytä askeesimaisia elämäntapamuutoksia. Ruokailutottumukset saavat olla ennallaan, mikäli ne aiemminkin tukivat terveellistä elämää. Alkoholi ja tupakka ovat samojen sääntöjen alla kuin ennen sairastumistakin. Liikunta kannattaa aina, sillä hyvä peruskunto tukee MS-taudin oireisesta vaiheesta kuntoutumisessa. Harjoittelun tulisi olla säännöllistä.

On tärkeää hyväksyä sairauden olemassaolo. Muiden samaa sairautta sairastavien kanssa käytävät keskustelut saattavat helpottaa ja auttaa näkemään omaa tilannetta paremmassa valossa. Sopeutumisvalmennuskursseilla voi avoimesti keskustella erilaisista asioista ja samalla saa syvempää tietoa sairaudesta ja sosiaalisista eduista.

Työkykyä MS-tauti ei välttämättä rajoita. Lyhyet sairaslomat kuuluvat usein kuvaan taudin pahenemisvaiheiden aikana. Jotkut MS-potilaat jaksavat työskennellä normaaliin eläkeikään asti ja useimmat vuosia - vuosikymmeniä. Joskus työtehtävien vaihtaminen kevyempään on aiheellista, mutta huomattavasti mielekkäämpi vaihtoehto kuin sairaseläke.

Mikäli MS-tauti luokitellaan alkamistavan perusteella on relapsoiva remittoiva eli aaltomainen MS-tauti selvästi yleisin (80-85%). Usein tauti etenee kuitenkin sekundaaris-progressiiviseksi MS-taudiksi. Kun huomioidaan kaikki MS-tautiin sairastuneet, MS-tauti voidaan jakaa karkeasti seuraaviin alaryhmiin:
 

  • relapsoiva remittoiva eli aaltomainen MS-tauti (30-35 % kaikista MS-potilaista); potilaalla esiintyy pahenemis- ja paranemisvaiheita
  • sekundaaris-progressiivinen MS-tauti (30 % potilaista); alussa pahenemis- ja paranemisvaiheita. Sitten oireet alkavat lisääntyä ja toimintakyky heikentyä tasaisemmin
  • primaaris-progressiivinen MS-tauti (20-30 %); ei pahenemisvaiheita, mutta vuosien kuluessa ruumiintoiminnot heikkenevät
  • hyvänlaatuinen MS-tauti (10-15 %); alkaa aaltomaisena, mutta vuosien kuluttua (13-15) toiminnallista haittaa ei ole ilmaantunut juuri lainkaan


 

MS-taudin aiheuttaja

MS-taudissa keskushermoston valkean aineen myeliiniin ilmaantuu tulehduspesäkkeitä ja todennäköisesti sen seurauksena myeliini alkaa hajota, tapahtuu ns. myeliinikato. Tämän takia hermoärsykkeen toiminta heikkenee ja ilmenee MS-taudin tyypillisinä oireina. Tulehduskohta voi korjautua tai siihen jää pysyvä arpi. Näissä tapahtumissa arvellaan elimistön puolustusjärjestelmän, valkosolujen, epätarkoituksen mukaisen toiminnan omia kudoksia vastaan olevan avaintekijä.

MS-taudin esiintyvyys vaihtelee maittain ja sen takia ympäristötekijöillä on ajateltu olevan yhteys taudin esiintyvyyteen. MS-tautia on erityisen paljon ns. länsimaissa ja kauempana päiväntasaajasta olevilla alueilla. Mikä on tämä ympäristötekijä MS-taudin takana? Siihen ei vielä ole osattu vastata. Minkään viruksen yhteyttä ei ole myöskään voitu varmasti osoittaa olevan MS-taudin takana.

Diagnostiikka

MS-taudin diagnoosi on pitkälti kliinisen tutkimuksen ja löydösten varassa. Keskeisiä tutkimuksia ovat myös magneettikuvaus ja selkäydinnestenäyte. Tyypillistä taudin toteamisessa on, että vie aikansa ennen kuin lopulliseen diagnoosiin päästään. Tämä vaatii kaikilta osapuolilta kärsivällisyyttä.

MS-tauti ja oireet

Oireet vaihtelevat suuresti potilaiden kesken, mutta muutamia tyyppioireita voidaan todeta:
 

  • näköhermon tulehdus
  • lihasheikkous käsissä ja jaloissa
  • tuntoaistin oireet
  • uupumus
  • virtsarakon tyhjenemisen häiriöt
  • seksuaaliongelmat
  • tasapainon heikkeneminen
  • kipu
  • kognitiivisten toimintojen muutokset esim. muistivaikeudet
  • mielialan vaihtelut


 

MS-tauti ja hoito

Fysioterapia

Sairauden edetessä lihaskireys, jäykät nivelet ja vääristyvät liikemallit saattavat vaatia fysioterapiaa. Fysioterapeutti on keskeisessä asemassa, kun ryhdytään valitsemaan apuvälineitä arkiaskareiden helpottamiseen. Itsehoito pysyy fysioterapeutin avusta huolimatta hoidon kulmakivenä. Omatoiminen voimistelu, kävely tai vaikkapa avantouinti ovat suositeltavia vaihtoehtoja. Laitoskuntoutus on tehokas hoitomuoto. Se pureutuu fysioterapian lisäksi psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin.
 

Apuvälineet

Yleensä kuluu vuosia tai vuosikymmeniä ennen kuin MS-potilas tarvitsee apuvälineitä. Joissain tapauksissa niitä ei tarvita koskaan. Tavallisimmin ensimmäinen apuväline on kävelykeppi tai kyynärsauva, joka tukee huonoa tasapainoa. Pyörätuolia tarvitaan alaraajojen voiman puutoksessa tai lihasvoiman nopeassa häviämisessä. Autoon on mahdollista asettaa monenlaisia lisävarusteita, kuten ohjaustehostin ja automaattivaihteet. Ilmastointi saattaa helpottaa oloa kuumalla. Huonontunutta sorminäppäryyttä tai yläraajan koordinaatiohäiriöitä voidaan helpottaa pienapuvälineillä.
 

Lääkehoidot

MS-taudin hoitoon kuuluvat oireenmukaiset, pahenemisvaiheita lyhentävät ja sairauden kulkuun vaikuttavat lääkkeet. Hankaliakin oireita voidaan hoitaa lääkkeillä. Virtsarakon vaivat, lihasjäykkyys, säryt, masennus, ummetus ja erektiovaikeudet kuuluvat tehokkaan lääkehoidon piiriin.

Suonensisäinen kortikosteroidi, metyyliprednisoloni, nopeuttaa pahenemisvaiheesta toipumista. Usein sitä käytetään varovasti, sillä pahenemisvaiheilla on myös spontaani paranemistaipumus. Kortisonin annossa suositaan lyhyitä, yleensä kolmen vuorokauden mittaisia, hoitoja.

MS-taudin aiheuttamia hermoston pesäkemuutoksia tai sen etenemistä korjaavaa lääkitystä ei ole keksitty. Sairauden kulkua pystytään kuitenkin hillitsemään lääkityksellä. Beetainterferonit vähentävät pahenemisvaiheiden määrää ja voimakkuutta hyväkuntoisilla potilailla. MS-taudin hoitoon käytettäviä beetainterferonivalmisteita on kahta eri tyyppiä; beeta - 1a - interferoni ja beeta - 1b - interferoni.

  • Beeta - 1a - interferoni on valkuaisaine, jonka aminohapporakenne on yhteneväinen ihmisen elimistön tuottaman oman beetainterferonin kabr>
    nssa.
  • Beeta - 1 b- interferoni poikkeaa jonkin verran ihmisen omasta beetainterferonista.

Beetainterferonivalmisteet annetaan ruiskeina ihon alle tai lihakseen. Annostelutiheydet vaihtelevat viikoittain annettavista joka toinen päivä -annosteluun. Beetainterferoneja voivat määrätä vain neurologit.

Käytössä on myös glatirameeriasetaatti, joka annostellaan kerran päivässä ihonalaisesti. Glatirameeriasetaatti vähentää pahenemisvaiheiden määrää potilailla, joilla on esiintynyt 1-2 pahenemisvaihetta hoitoa edeltäneiden kahden vuoden aikana.

Seuranta

MS-potilaan lääkehoidon suunnittelu ja seuranta kuuluvat erikoislääkärin valvontaan.
 

Yleisyys

MS-tautia on kaksi kertaa enemmän naisilla kuin miehillä. Suomessa on noin 6 000 MS-potilasta, määrän oletetaan olevan kasvussa lähinnä uusien tutkimusmenetelmien ansiosta.

MS-taudin ennuste

Tauti voi edetä ajoittain nopeasti vaikeuttaen liikuntakykyä tai pysyä loppuelämän vaimenneena taustalla. Oireet ja ennuste vaihtelevat taudin luonteesta johtuen.

Taudin luonteeseen niin ikään kuuluu oireiden aaltomaisuus ja äkillinen paheneminen, joka yleensä tasoittuu parissa viikossa. Pahenemisvaiheet loppuvat yleensä ensimmäisen kymmenen vuoden kuluessa, jonka jälkeen sairauden eteneminen on tasaisempaa. Kaikkein vaikeinta muotoa lukuun ottamatta sairauden vaikutus elinikään on vähäinen.


MS-tauti ja perinnöllisyys

Alttius sairastua MS-tautiin on jossain määrin perinnöllistä kaksostutkimusten perusteella.
 

Lähde

MS-tauti, Käypä hoito -suositus

MS-liitto
 

Linkit

Multiple Sclerosis - Reuters Health (eng)

Multiple Sclerosis - Medline Plus (eng)

Suomen MS-liitto

Lue myös:

Ruokavaliolla vaikutusta MS-tautiin?

Liika suolan syöminen saattaa pahentaa MS-taudin oireita

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.