Nivelkierukkavamma - yleisin leikkaustoimenpiteeseen johtava vamma

Joka vuosi tuhannet suomalaiset vaurioittavat nivelkierukkansa. Kierukan vaurio voi syntyä polven vääntyessä tai kiertyessä. Suurempien voimien vaikuttaessa kierukan lisäksi saattaa vaurioutua myös nivelside. Kierukka vaurioituu toisaalta rappeutumisen seurauksena. Rappeutunut kierukka voi lisäksi vammautua vähäisemmästä syystä syystä kuin terve kierukka, esimerkiksi tuolista istumasta noustessa.

Nivelkierukka

Nivelkierukka on vajaan puolikuunmuotoinen lujasta säikeisestä rustosta muodostunut polven keskustaa kohti kapeneva vaakatasossa sijaitseva kiila reisiluun ja sääriluun päiden välissä. Kummassakin polvessa on kaksi kierukkaa, ulkosivulla sijaitseva ja sisäsivulla sijaitseva. Kiilan kärjet osoittavat edestä, takaa ja sivulta kohti polven keskustaa ja kierukat kiinnittyvät paksunevina lujasti nivelen ulkoreunoissa nivelkapseliin. Kierukka toimii iskunvaimentimena suojaten siten reisiluun ja sääriluun rustoa. Kierukka osallistuu myös nivelen voiteluun ja se tukee polvea lähinnä rajoittamalla kiertoliikkeitä. Ilman kierukoita kupera reisiluun nivelpinta laakean sääriluun nivelpinnan päällä olisi paljon epävakaampi ja kuormitukset jakautuisivat liian pienelle alueelle johtaen ennenaikaiseen nivelrikkoon.

Miten kierukkavamma todetaan

Lääkärille potilaan kertomus tapahtumasta tai tapahtuman jälkeisistä oireista on usein hyvin osoitteleva. Pysyvä lukkotilanne, jossa potilas ei saa ojennettua polveaan, on kuitenkin hyvin harvinainen. Kierukkavamman jälkeen saattaa esiintyä polven turvotusta, äkillisiä pettämisiä kävellessä tai lukkiutumisia. Täysin oireettomat kaudet oireisten välillä ovat tavallisia. Lääkäri tutkii omin käsin ja aistein polven mahdollisen nesteilyn, vakavuuden, liikelaajuudet ja liikkeen aiheuttamat arkuudet. Tavallinen polven röntgentutkimus ei paljasta nivelkierukkavammaa, mutta sulkee pois muun muassa murtumat ja irtokappaleet sekä kertoo epäsuorasti mahdollisesti ajan myötä kehittyneestä nivelrikosta. Hoitava lääkäri ja potilas neuvottelevat, missä vaiheessa pelkkä oireilun seuranta ei enää riitä vaan tarvitaan polven magneettitutkimusta tai tähystystä.

Magneettitutkimus

Magneettitutkimuksessa ei käytetä röntgensäteitä. Se on kivuton. Tutkimuksessa tuotetaan ikäänkuin useissa eri tasossa muutaman millimetrin välein otettuja leikkeitä, jotka paljastavat pieniäkin muutoksia luussa, rustopinnoissa, nivelkierukoissa ja nivelsiteissä.

Polven tähystys

Tähystystutkimus on yleisin maassamme leikkaussalissa tehtävä toimenpide. Tähystystutkimus vaatii leikkaussaliympäristön, kaikkiin mahdollisesti esiintuleviin tilanteisiin riittävät työkalut ja kaikki vaadittavat tilanteet hallitsevan kokeneen tekijän. Tähystys voidaan tehdä joko paikallispuudutuksessa tai selkäpuudutuksessa. Paikallispuudutettu potilas voidaan kotiuttaa heti toimenpiteen jälkeen ja selkäpuudutettu noin neljän tunnin kuluttua. Tähystyksessä polviniveleen viedään senttimetrin mittaisesta viillosta lyijykynää ohuempi tähystin, jonka perässä olevalla kameralla polvinivel tutkitaan sisältä. Kuvaa tarkastellaan monitorilta. Hoitotoimenpiteet tehdään toisesta viillosta viedyillä ohulla työkaluilla. Yleisimmin kierukkavamma sijaitsee sisäkierukan takaosassa. Joskus vaurio on kierukan reunan ja säikeiden suuntainen revennyt "sanka". Revennyt osa pystytään usein asettamaan paikalleen ja kiinnittämään elimistössä hajoavin nuolin. Tavoitteena on säilyttää iskunvaimennusominaisuus, optimaalinen kuormitusten jakautuminen polvessa ja polven täydellinen vammaa edeltänyt vakavuus. Näin myöhemmän nivelrikon riski pienenee. Yleisimmin kierukkavaurio on kuitenkin repaleinen. Silloin udelleen kiinitys ei onnistu vaan korjaustoimenpiteenä repaleinen osa poistetaan ja pyritään mahdollisimman luontevaan uuteen raakapintaan säästäen kuitenkin toimivaa kierukkaa niin paljon kuin mahdollista.

Tähystäjä suunnittelee samalla potilaan polven tulevaisuutta

Tähystys on siis tutkimusmenetelmä, joka muuttuu hoidoksi heti tarvittaessa. Kierukkavaurioiden lisäksi luonnollisesti havainnoidaan rustopintojen mahdolliset vauriot ja niihinkin saatetaan tehdä pieniä hoitotoimenpiteitä. Tähystyksellä poistetaan myös irtokappaleita. Tähystys on erinomainen menetelmä myös jatkotoimenpiteiden suunnitteluun. Sen pohjalta voidaan päättää nivelrikkopolven hyaluronaattipistoksista, kuormitusta siirtävistä osteotomialeikkauksista, polven osaproteeseista, rustovaurioiden hoidosta ns mosaiikkiplastiamenetelmällä ja eturistisiteen korjaustoimenpiteistä (sekin tehdään tähystämällä). Tähystys kannattaa siten tehdä usein myös sellaiseen polveen, jossa jo on alkavaa nivelrikkoa.

Tähystytoimenpiteillä pyritään ennalta vähentämään nivelrikon riskiä

Hoitamattomat kierukan repeämät, irtokappaleet ja nivelsidevammojen jälkeinen polven epävakavuus rasittavat rustoa ja johtavat nivelrikkoon. Nykyiset kierukan hoitomenetelmät ja muut tähystyksen yhteydessä tehtävät toimenpiteet tähtäävät myöhemmin kehittyvän nivelrikon riskin minimoimiseen. Tähystyksiä tekevä ortopedit seuraavat tiiviisti laitetekniikan kehittymistä. Potilaat ja veronmaksajat saavat uusien menetelmien käyttöönotosta välittömän hyödyn lisäksi suurimman hyödyn vuosikymmenien kuluttua nivelrikon riskin vähentyessä.

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle: