Levottomat jalat -oireyhtymän pääasiallisena oireena ovat levossa ilmenevä jalkojen liikuttamispakko sekä epämiellyttävät alaraajatuntemukset kuten puutuminen ja tikkuilu. Oireet rauhoittuvat jalkoja liikutellessa. Sairaus on varsin yleinen, mutta usein alidiagnosoitu. Lääkehoidolla voidaan yleensä lievittää oireita.

Oireet

Levottomat jalat -oireyhtymään on kehitetty diagnostiset kriteerit, joita voidaan käyttää avuksi diagnoosin tekemisessä. Alla olevien numeroitujen diagnostisten kriteerien tulisi täyttyä, jotta kyseessä olisi todennäköinen levottomat jalat -oireyhtymä.

Diagnostiset kriteerit

1. Tarve liikutella jalkoja, johon liittyy tai sen aiheuttaa epämukava tai epämiellyttävä tunne jaloissa.
2. Liikuttelutarve tai jalkojen epämiellyttävät tuntemukset alkavat tai pahenevat paikallaan ollessa.
3. Jalkojen liikuttelutarve tai epämiellyttävät tuntemukset lievittyvät osittain tai kokonaan liikuttelulla.
4. Oireita esiintyy eniten illalla ja yöllä.

Lisäkriteerit ja liitännäisoireet

• nukahtamisvaikeudet, yölliset heräämiset, väsymys ja uupumus päivällä
• ajoittaiset raajojen liikkeet (potilaan tai esimerkiksi puolison toteamat)
• unitutkimuksessa todetut ajoittaiset jalkojen liikkeet
• ei poikkeavia neurologisia tutkimuslöydöksiä
• tyypillinen taudinkuva ja sen kehitys (oireet alkavat yleensä ajoittaisina, muuttuvat myöhemmin jatkuvaksi, oireilu alkaa harvoin ennen 20 vuoden ikää)
• suvussa muillakin samankaltaisia oireita
• hyvä vaste lääkitykselle

(Mukailtu Olli Polo Tabu 4/2001).

Aiheuttaja

Oireyhtymän taustalla on keskushermoston tiettyjen välittäjäaineiden vajaus. Erityisesti aivojen dopamiiniaineenvaihdunnan ja rauta-aineenvaihdunnan häiriöiden arvellaan liittyvän levottomat jalat -oireyhtymään. Oireilun on todettu liittyvän myös seuraaviin sairauksiin: munuaisten vajaatoiminta, nivelreuma, anemia, diabetes ja uniapnea. Lisäksi oireita esiintyy usein raskauden aikana.
 

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu tyypilliseen oirekuvaan ja muiden, samankaltaisia oireita aiheuttavien sairauksien poissulkemiseen. Verikokeista ei yleensä ole apua oireyhtymän diagnosoinnissa, mutta niitä voidaan käyttää edellä mainittujen sairauksien ja elimistön varastoraudan puutteen poissulkemisessa.

Useimmiten levottomat jalat -oireyhtymä voidaan diagnosoida ja hoitaa terveyskeskuksessa. Mikäli diagnostiikassa tai lääkityksessä esiintyy ongelmia, voi esimerkiksi neurologian erikoislääkäri arvioida tarkemmin jatkotutkimusten ja lääkemuutosten tarpeen.

Hoito

Kahvi, alkoholi ja tupakointi voivat lisätä oireita, joten näiden käytön vähentäminen tai lopettaminen voi auttaa. Mikäli oireiston aiheuttajaksi todetaan raudanpuutostila, rautalääkitys voi lievittää oireita. Tietyt lääkkeet voivat myös lisätä oireita, joten tarvittaessa lääkemuutoksilla voidaan myös vaikuttaa oireistoon. Levottomat jalat -oireistoa voidaan lievittää varsin hyvin aivojen dopamiinijärjestelmään vaikuttavilla lääkityksillä, kuten pramipeksolilla, ropinirolilla ja levodopalla. Kyseisiä lääkkeitä käytetään myös Parkinsonin taudin hoidossa, mutta levottomat jalat -oireyhtymässä käytetyt annokset ovat huomattavasti pienempiä. Myös muita lääkkeitä voidaan käyttää ongelmallisissa tilanteissa.

Seuranta

Mikäli käytetään lääkityksiä, seurannan järjestäminen voi olla tarpeen. Itse oireyhtymän kulussa ei ole sellaisia tekijöitä, jotka vaatisivat säännöllisiä kontrollikäyntejä.

Periytyvyys

Levottomat jalat -oireyhtymällä on todettu periytymistaipumusta, mutta tarkkoja geneettisiä mekanismeja ei kuitenkaan vielä tunneta.

Yleisyys

Oireyhtymä on yleinen ja väestötutkimuksissa on arvioitu, että noin 3-10 prosenttia väestöstä kärsii jonkinasteisesta levottomat jalat -oireyhtymästä.

Ennuste

Oireyhtymä ei ole vaarallinen, mutta oireet voivat rajoittaa kovasti toimintoja ja alentaa elämänlaatua.

Linkit

Restless Legs Syndrome Foundation (engl.)

Viitteet

Olli Polo: Levottomat jalat -oireyhtymän hoito Tabu 4/2001 s. 6-10.

Claudia Trenkwalder et al. Lancet Neurology Volume 4, Issue 8/2005, s. 465-475.