Lasten jalkojen ongelmat

Kaarijalka

Kaarijalaksi kutsutaan jalkaa, jossa jalan sisäholvi on korkea ja jalkapöytäkin on rintava. Kaarijalan esiintyvyys on 1:500 lasta kohden. Se ilmenee usein vasta 10-12 vuotiaana, jolloin jalan kaaret ovat kehittyneet. Usein tämän tyyppisestä jalasta jää jälki esimerkiksi suihkun lattialle vain kantapäästä ja päkiästä. Takaapäin katsottuna voi kaarijalan kantapää kääntyä alareunastaan sisäänpäin.

Kaarijalan omaavalla on oman kehon paino jalan ulkosyrjällä kun taas lattajalkaisella se on jalan sisäsyrjällä. Tästä syystä kaarijalkaisilla on suurempi taipumus nyrjäyttää nilkkaansa. Varsinkin pallopelit, joissa on paljon suunnan vaihdoksia esim. sulkapallo, salibandy, voivat altistaa nilkan nyrjähdykselle.

Useimmiten kaarijalka on rakenteeltaan jäykkä ja pohjelihakset ja jalkapohjien kantakalvot ovat kireät. Kaarijalka on useimmiten ominaisuus eli se ei ole syntynyt ajan mittaan vaan se on ollut syntymästä asti jonkinasteisena. Se voi myös kehittyä myöhemmin jonkin neuromuskulaarisen tai muun sairauden seurauksena. Kaarijalan aiheuttamat kiputilat ovat useimmiten jalkapohjassa , päkiän alueella tai akillesjänteissä. Kipuja voi esiintyä myös polvissa. Koska kaarijalan omaavalla kosketuspinta-ala voi olla pieni, se voi aiheuttaa epävakautta jalkaterään. Se voi aiheuttaa myös varpaiden koukistumista.

Kaarijalkaa voidaan hoitaa fysioterapian keinoin. Ensimmäinen asia on pyrkiä saavuttamaan jalan nivelissä normaali liikelaajuus. Tämä asettaa kaarijalkaa hoitavalle fysioterapeutille omat haasteensa. Fysioterapeutin on osattava erottaa onko huono liikkuvuus peräisin lihaksista vai luisesta rakenteesta. Kun normaali liikelaajuus on saavutettu, voidaan tukena vielä käyttää joko yksilöllisiä tukipohjallisia tai pieniä kiilauksia kenkien omissa pohjallisissa. Jalkapohjassa olevan kantakalvon venyttäminen on tärkeä osa hoitoa. Kengissä voidaan myös käyttää iskua vaimentavia pohjallisia, koska kaarijalat ovat usein jäykkiä ja niissä on huonohko iskunvaimennus.

Kengän suhteen kaarijalkaa pätevät samat säännöt kuten muissakin virheasennoissa (ks. oikeanlaisen kengän valinta). Toisin sanoen kantakapin tukevuus, jämäkkä kiertojäykkyys ja nauhakiinnitys ovat tärkeitä asioita kenkää valitessa. Yksi tärkeä huomio on juoksukengän valinnassa. Prontaatiotuettua kenkää ei missään nimessä saisi käyttää, koska se korostaa jo olemassa olevaa virheasentoa. Se sijaan olisi valittava neutraalisti askeltava kenkä. Tässä asiassa kannattaa käyttää asiantuntevaa urheilukauppaa.

Lattajalka

Lattajalka

Lattajalaksi kutsutaan jalkaa, jossa jalan sisäsyrjän kaari on madaltunut ja yleensä nilkkakin on kääntynyt sisäänpäin eli se on pronaatiossa. Tämä on jalan virheasennoista yleisin. Lattajalkaisuus kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen.

Lähes kaikilla yksivuotiailla on lattajalat. Kun lapsi oppii kävelemään ja tasapaino kehittyy, alkaa myös jalan kaaret kehittyä. Ne kehittyvät aina 8-10 ikävuoteen saakka.

Lattajalat voidaan jakaa toiminnallisiin ja rakenteellisiin lattajalkoihin. Toiminnallisessa lattajalassa lepoasento tai varpaille nousussa sisäkaaret voi olla normaalit, mutta kävellessä ne laskeutuvat alustaan. Rakenteellisessa lattajalassa sisäkaari ei yleensä korjaannu varpaille noustessa. Vaikka puhutaankin virheasennosta, siitä ei kuitenkaan välttämättä ole haittaa kaikille ihmisille. Pronaation aiheuttaman virheasennon seurauksena myös ylemmät nivelet eli polvi ja lonkka kääntyvät sisäänpäin ja kehon paino on jalan sisäsyrjällä. Oireita voi olla nilkoissa, jalan kaarissa ja säärissä, myös puutumisen tunnetta voi olla. Lapsi voi olla haluton kävelemään pitkiä matkoja.

Syy pronaatioon voi olla perintötekijöissä ja hyvin usein näkeekin lapsia, joilla on samanlaiset lattajalat kuin isällä tai äidillä. Pieni lapsi leikkiessään lattialla ja istuessaan jalkojen välissä voi tietämättään ohjata jalkoja kasvamaan sisäkiertoon ja tätä kautta myös aiheuttaa pronaation nilkoissa. Nykyisin on alettu tunnistamaan syyksi myös pohjelihasten kireys. Testattaessa tällaista jalkaa, se ei pysty koukistumaan nilkasta neutraalissa (suorassa) asennossa, vaan nilkka kääntyy pronaatioon ja pystyy sitä kautta koukistumaan enemmän.

Lattajalkaa pystytään korjaamaan harjoittelemalla koko alaraajan lihaksia, erityisesti niitä lihaksia, jotka pitävät jalan kaarirakenteita yllä. Lisäksi voidaan valmistaa yksilölliset tukipohjalliset, jotka ovat harjoittelun tukena. Hyvillä kengillä on myös suuri merkitys lattajalan hoidossa. Ennen tukipohjallisten valmistusta onkin järkevää kiinnittää huomiota hyviin jalkineisiin. Kaikissa jalkineissa tulisi olla hyvä ja tukeva kantakappi, napakka kiertojäykkyys ja mieluiten nauhakiinnitys. Kenkiä tulisi myös uusia tarpeeksi tiheästi, varsinkin jos jalka painuu kovasti sisäänpäin ja painaa kenkää linttaan kantapään sisäreunasta.

Aikuisella lattajalan kehittyminen voi johtua monesta eri syystä, kuten liikunnan vähäisyydestä ja jatkuvasta saman tyyppisestä kuormituksesta esim. betonilattialla. Myös iän tuomat muutokset kudosten ja nivelten tukirakenteiden löystymiseen voivat edesauttaa lattajalan syntymistä. Lisäksi edellä mainittu pohjekireys ja huonot jalkineet lisäävät riskiä saada lattajalan tuomia oireita.

Jalat sisäänpäin kävely

Kun lapsi kävelee jalat sisäänpäin, se on yleensä kasvuun liittyvä ilmiö, joka tavallisesti päättyy ala-asteiässä. Sitä esiintyy noin joka kolmannella 4-vuotiaalla, kun taas aikuisilla vain 4 - 8 %:lla.

Jalat sisäänpäin kävelyssä lapsi kävelee reidet, sääret ja jalkaterät sisäänpäin kääntyneenä. Hän voi myös kompastella kävellessään tai juostessaan. Tätä sisäkiertoa pahentaa, jos lapsi istuu jalkojen välissä tai päällä. Myös jatkuva nukkuminen jalkojen päällä tai jalat sisäkierrossa lonkista lähtien altistaa kasvavan lapsen jalkoja sisäkiertoon.

On tärkeää erottaa, kääntyykö lapsen jalka sisäänpäin lonkasta vai pelkästään jalkaterästä.

Lapselta tulee tutkia myös lihaskireydet etenkin reiden lähentäjien ja polven koukistajien suhteen.

Yleensä jalat sisäänpäin kävely korjaantuu, mutta aina ei käy näin. Sen vuoksi olisi tärkeää painottaa kouluterveydenhoitajille, päiväkodin henkilökunnalle ja vanhemmille nukkuma- ja istuma-asennon merkityksestä lapsen alaraajojen kehitykselle.

Sisäänpäin kävelyn hoitona on ensisijaisen tärkeää selvittää, miksi jalat kääntyvät sisäänpäin. Jos se johtuu lihaskireyksistä, on venyttelyharjoitukset opetettava myös vanhemmille. Venyttelyitä jatketaan yleensä  kuukauden ajan, jonka jälkeen tarkistetaan edistyminen.
Jos lapsi on leikkinyt ja istunut paljon jalkojen päällä tai välissä, aloitetaan harjoitukset risti-istunnassa leikin varjolla 20 - 30 minuuttia vuorokaudessa. Lisäksi voidaan kokeilla ortoosihoitoa, jossa kaikissa kengissä käytettävän tukipohjallisen avulla kohotetaan lapsen jalkaa ulkoreunasta päkiän kohdalta. Jos ei venyttely- ja ortoosihoidosta ole apua, on syytä konsultoida lasten ortopedia.

Lue lisää lasten jalkojen terveydestä

Länkisäärisyys ja pihtipolvisuus

Länkisäärisyys on normaalia 6 - 12 kuukauden ikäisillä lapsilla. Aluksi se voi olla jopa reilu kymmenen astetta ja tämän jälkeen polvet alkavat oikenemaan kahteen ikävuoteen saakka. Sen jälkeen polvet alkavat taas mennä sisäänpäin eli syntyy pihtipolvisuutta, joka on suurimmillaan kolmen ikävuoden vaiheilla. Tämän jälkeen polvet alkavat taas oieta niin, että normaali fysiologinen pihtipolvisuus saavutetaan 6 -  7 vuoden iässä sen ollessa noin 5 - 6 astetta. Murrosiän jälkeen havaittava lievä länkisäärisyys voi olla periytyvää, eikä siitä normaalisti ole haittaa.

Fysiologinen pihtipolvisuus tai länkisäärisyys ei yleensä aiheuta oireita. Jos länkisäärisyyttä todetaan kolmannen ikävuoden jälkeen, se on yleensä poikkeavaa ja silloin on syytä konsultoida lastenlääkäriä. Hyvin suuri osa, jopa 95 % pihtipolvisista lapsista paranee 2 -7 ikävuoden välillä ilman minkäänlaista hoitoa.

Pihtipolvisuutta voivat aiheuttaa liikalihavuus, eräät aineenvaihduntahäiriöt tai jalkojen välissä istuminen. Länkisäärisyys ja pihtipolvisuus ovat 90-95 % leikki- tai kouluiässä korjaantuvia virheasentoja. Oli lapsella sitten lievää pihtipolvisuutta tai länkisäärisyyttä, on tärkeää hankkia lapselle hyviä jalkineita. Tukeva kanta-osa, napakka kiinnitysmekanismi eli nauhat tai tarrakiinnitys ja mahdollisesti jalan sisäkaaren tuenta, kuuluvat hyvän kengän ominaisuuksiin. Lisäksi leikkiasennoksi suositellaan risti-istuntaa sen sijaan, että lapsi istuisi jalkojen välissä.

Mikäli vanhempia huolestuttaa lapsen jalkojen asento, olisi hyvä kääntyä asiantuntevan fysioterapeutin tai lääkärin puoleen. Tätä kautta lasta hoidetaan ja seurataan tarpeeksi tiheästi koko kasvun ajan.

Lue lisää lasten jalkojen terveydestä

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.