Laskimotukos, syvä (laskimoveritulppa) | Terve.fi
Artikkeli
Laskimotukos, syvä (laskimoveritulppa)
Lue lisää aiheesta: Laskimotukos, syvä

Syvä laskimotukos eli laskimoveritulppa on sairaus, jota esiintyy pääasiallisesti alaraajoissa, mutta harvinaisempana myös yläraajoissa. Syvän laskimotukoksen aiheuttaa veren hyytyminen syvässä laskimojärjestelmässä, mikä johtaa laskimon tukkeutumiseen. Tukkeutumiselle altistavia tekijöitä on useita, ja myös eräitä periytyviä alttiuksia tunnetaan.

 

Syvä laskimotukos on vaarallinen sairaus, joka hoitamattomana voi aiheuttaa hengenvaarallisen tilanteen.

 

Oireet

 

Syvä laskimotukos aiheuttaa useimmiten jalan turpoamista ja punoitusta, lisäksi tukkeuma-alueen lihakset ovat yleensä voimakkaan arat sekä kävellessä että niitä puristaessa. Jos tukkeuma on laaja-alainen, alaraajan iholta voi tihkua kudosnestettä. Oireissa on kuitenkin runsaasti vaihtelua ja pelkästään kliinisen kuvan pohjalta ei diagnoosia yleensä voi tehdä.

 

Aiheuttaja

 

Syvän laskimotukoksen aiheuttajia tunnetaan runsaasti. Yleisimpiä riskitekijöitä ovat mm. liikkumattomuus eli immobilisaatio, aiempi syvä laskimotukos sekä merkittävät suonikohjut. Vähäisempi riskin lisääntyminen on todettu aiheutuvan mm. e-pillereistä, tupakoinnista ja raskaudesta. Tietyt pitkäaikaissairaudet kuten sydämen vajaatoiminta voivat myös altistaa laskimotukoksille.

 

Diagnostiikka

 

Syvän laskimotukoksen diagnoosi on perinteisesti tehty erilaisilla kuvantamistutkimuksilla. Nyt on jo useamman vuoden ajan ollut käytettävissä verikoe, jolla on voitu parantaa diagnostista osuvuutta ja joissain tapauksissa välttää tai lykätä koneellisten tutkimusten tekeminen.

 

D-dimeeri (P-FIDD) on laboratoriotutkimus, joka voi auttaa laskimotukoksen poissulkemisessa. Normaali veren D-dimeeri-pitoisuus sulkee pois laskimotukoksen lähes 95 prosentin varmuudella. Sen sijaan, jos D-dimeeri on koholla, voi se viitata laskimotukokseen, mutta ei välttämättä tarkoita, että potilaalla todella olisi laskimotukos.

 

Usein laskimotukosten selvittelyssä päädytään erilaisiin koneellisiin tutkimuksiin. Perinteinen diagnostiikan väline on laskimoiden varjoainekuvaus. Tutkimus on varsin luotettava, mutta sen saatavuus on usein ongelma. Tutkimuksen tekee yleensä röntgenlääkäri. Varjoainetutkimuksessa varjoainetta laitetaan tutkittavan raajan verenkiertoon verisuonikanyylin kautta. Tutkimukseen liittyy pieni riski varjo-aineen aiheuttamalle allergiselle reaktiolle.

 

Laskimoiden doppler-ultraäänitutkimus on vaihtoehtoinen tutkimus, joka sekin on yleensä röntgenlääkärin tekemä. Tutkimus on osaavissa käsissä lähes yhtä hyvä diagnostiikan väline kuin laskimoiden varjoainekuvaus. Ultraäänitutkimukseen ei liity merkittäviä terveydellisiä riskejä.

 

Hoito

 

Laskimotukoksen hoito riippuu sen sijainnista ja vaikeusasteesta. Pääasiallisesti pohkeen alueella sijaitseva laskimotukos hoidetaan antamalla potilaalle ihonalaisesti noin viikon ajan pienimolekylaarista hepariinia sekä jatkohoitoon, useimmiten 3-6 kuukauden ajaksi, varfariinia eli ns. verenohennuslääkettä. Varfariini eli kauppanimeltään Marevan otetaan suun kautta yksilöllisen ohjeen mukaan.

 

 

Jos laskimotukos on laaja-alainen ja sijaitsee ylempänä, reiden alueella, se voidaan joutua liuottamaan varsinaisilla liuotushoitolääkkeillä. Tämän jälkeen hoito on yleensä samankaltainen kuin pohkeen alueella sijaitsevassa laskimotukoksessa.

 

Kun ihminen on kerran sairastanut laskimotukokseen, riski sairastua siihen uudestaan on kohonnut. Tämän vuoksi laskimotukosten ehkäisyyn (lue potilasohje) tulee kiinnittää erityistä huomiota.

 

Seuranta

 

Laskimotukosten hoitoon liittyy lähes aina 3-6 kuukauden kestoinen - joskus pysyväkin - verenohennuslääkitys. Tämä lääkitys on sen luonteinen, että säännölliset verikoekontrollit hoitotasapainon määrittämiseksi ovat tarpeen. Kontrolliväli on useimmiten 1-4 viikkoa ja kontrolliväli vaihtelee hoitotasapainon mukaan.

 

Muutoin syvä laskimotukos ei välttämättä vaadi erityisempää seurantaa, ellei kehity jokin pitkäaikainen laskimoverenkiertoon liittyvä ongelma.
 

Periytyvyys

 

Useimmat syvän laskimotukoksen riskitekijöistä eivät ole perinnöllisiä. Tiedetään kuitenkin useita sellaisia perinnöllisiä tekijöitä, jotka altistavat laskimotukoksille. Nämä ovat kuitenkin kohtalaisen harvinaisia. Asiaa voi tarvittaessa selvttää geenitesteillä.

 

Yleisyys

 

Kansainvälisestä aineistosta on arvioitu, että noin joka kahdeskymmenes sairastaa elämänsä aikana ainakin yhden syvän laskimotukoksen. Vuosittain noin 0,8 prosenttia väestöstä sairastuu syvään laskimotukokseen.

 

Ennuste

 

Syvään laskimotukkeumaan ei välttämättä liity pitkäaikaisongelmia. Joskus laskimotukkeuma voi tuhota syvien laskimoiden läppäjärjestelmän, jolloin jalan laskimoverenkierto ei enää toimi normaaliin tapaan. Tämä voi johtaa pysyvään turvotukseen, ihottumaongelmiin sekä aikaa myöten säärihaavaumiinkin. Äärimmäisessä tapauksessa voidaan joutua säären amputaatioonkin, tämä on kuitenkin harvinaista.

 

Syvän laskimotukoksen pelätyin komplikaatio on keuhkoembolia. Siinä alaraajan laskimotukoksesta irtaantuu hyytymä eli embolus, joka kulkee laskimoita pitkin sydämen kautta keuhkovaltimoihin. Keuhkovaltimoissa se kiilautuu johonkin verisuonihaaraan ja tukkii suonen aiheuttaen keuhkoembolian eli keuhkoveritulpan. Jos tukkeutuva suoni on riittävän suuri, voi tilanne pahimmillaan johtaa kuolemaan. Pienemmänkin suonen tukkeutuminen aiheuttaa suurehkoja terveydellisiä ongelmia kuten rintakipua, veriysköksiä ja hengenahdistusta pienessäkin fyysisessä rasituksessa.

 

Linkit

 

Potilasohje: Laskimotukosten ehkäisy

 

Healthcentral.com -laskimotukoksesta

 

Laskimotukos ja keuhkoembolia - Käypä hoito -suositus

 

Käypä hoito -suositus, potilasversio

 

Viitteet

 

Rosen: Emergency Medicine: Concepts and Clinical Practice, 4th ed., Copyright 1998 Mosby-Year Book, Inc.

 

Tarkastajalääkäri on tarkistanut tekstin 19.10.2010.

Kirjoittaja
Sisällöntuotanto

toimitus, Terve Media Oy

Google+ -profiili

Jaa artikkeli: 
Artikkeli
Tukisukat eivät ehkä ehkäisekään syviä laskimotukoksia
Aivohalvauksen jälkeinen pitkäaikainen vuodelepo ja immobilisaatio altistavat vaarallisille alaraajojen verihyytymille (syvä laskimotukos). Juuri...
Artikkeli
Punoitusta ja turvotusta alaraajassa
Laskimotukokset esiintyvät pääasiassa alaraajojen syvissä laskimosuonissa. Kyseessä on verrattain yleinen sairaus, jonka vuotuinen ilmaantuvuus on...
Artikkeli
Laskimotukosten ehkäisy (laskimoveritulppa) - potilasohje
Laskimotukoksille voivat altistaa useat eri tekijät, joista useimmille ei voi mitään.   Periytyvät hyytymistekijöiden häiriöt paljastuvat usein...
Artikkeli
Laskimotukos, syvä (laskimoveritulppa)
Syvä laskimotukos eli laskimoveritulppa on sairaus, jota esiintyy pääasiallisesti alaraajoissa, mutta harvinaisempana myös yläraajoissa. Syvän...

Viimeisimmät keskustelut

Uutinen
Psykoosilääkkeitä käyttävät saavat muita todennäköisemmin laskimoveritulppia,...
Uutinen
Asuinalueen halki kulkevat suuret autotiet saattavat lisätä asukkaiden riskiä...