Lapsettomuus

Lapsettomuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa pari on vuoden ajan yrittänyt tuloksetta saada lasta alulle. Lapsettomuudesta kärsii noin 15 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista pareista. Noin 80-90 prosenttia lapsettomuudesta on hoidettavissa.

Aiheuttaja

Miehillä lapsettomuutta aiheuttavat mm. siittiöiden puuttuminen kokonaan tai niiden vähäinen määrä tai huono liikkumiskyky siemennesteessä, impotenssi tai retrogradinen ejakulaatio. Edellä mainitut syyt voivat johtua mm. alkoholin ja huumeiden sekä anabolisten steroidien runsaasta käytöstä, aikuisena sairastetusta sikotaudista, kiveksen laskimokohjuista sekä joskus siittiöitä kohtaan kehittyneistä vasta-aineista.

Naisilla lapsettomuutta voivat aiheuttaa munasolun kehittymisen ja irtoamisen häiriöt, joiden taustalla on usein hormonaalinen häiriö, kuten PCO (polykystiset munasarjat). Munanjohtimien ongelmat ovat samoin yleinen lapsettomuuden syy. Tyypillisiä syitä munajohtimien tukkeutumiseen ovat mm. tulehdusten, kuten klamydian, jälkitilat sekä munatorvien kiinnikkeet. Endometrioosi ja kohdun rakenteeseen liittyvät ongelmat voivat myös aiheuttaa lapsettomuutta.

Joskus ongelma on yksinkertaisesti se, ettei ole oltu oikeaan aikaan tai riittävän usein yhdynnässä. On arvioitu, että kolmannes lapsettomuustapauksista johtuu miehestä, kolmannes naisesta ja kolmannes joko molemmista tai sitten aiheuttajaa ei tunneta.

Diagnostiikka

Miehen perustutkimus on siemennesteanalyysi. Siemennesteestä analysoidaan siittiöiden määrä, laatu, liikkuvuus sekä siemennesteen kokonaismäärä. Jos siittiöiden lukumäärä on vähäinen, taustalla voivat olla hormonaaliset tai perinnölliset syyt. Miehen hormonaalista tilannetta voidaan kartoittaa laboratoriokokeilla (esim. S-LH, S-FSH ja testosteroni). Mikäli siittiöiden lukumäärä on hyvin vähäinen, tulee myös miehen kromosomisto tutkia, koska kromosomimuutokset voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen.

Naisesta pyritään ensimmäiseksi varmistamaan, tapahtuuko ovulaatio eli munasolun irtoaminen. Ovulaatio voidaan todeta kuukautiskierron lopulla otetusta verinäytteestä. Keltarauhashormonin määrän tulisi veressä selkeästi nousta, jos munasolun irtoaminen tapahtuu. Apteekeista ja jopa hyvin varustetuista ruokakaupoista on saatavilla ns. LH-testi, joka tehdään aamuvirtsasta raskaustestin tavoin. Tämä testi ilmoittaa vuorokautta ennen munasolun irtoamisen ajankohdan. Jos tutkimukset viittaavat ovulaatiohäiriöön, voidaan tilannetta tutkia lisää määrittämällä tutkittavalta verestä prolaktiini (maitohormoni), kilpirauhasarvo (TSH), S-LH sekä S-FSH.

Kohdun rakenteellisia vikoja ja munajohdinten aukioloa voidaan tutkia sonohysterografialla. Sonohysterografiassa ruiskutetaan pieni määrä steriiliä vettä kohdunkaulan kautta kohtuonteloon ja samalla seurataan ultraäänellä kohtuontelon laajenemista. Jos veteen lisätään ilmaa, saadaan ilmakupla-vesiseoksella tutkittua myös munatorvien aukiolo. Jos potilaalle joudutaan tekemään jostain muusta gynekologisesta syystä mahan alueen leikkaus, munatorvien aukiolo ja kohdun muoto tutkitaan leikkauksen yhteydessä. Kohtua voidaan tutkia myös hysteroskooppisesti, jossa emättimen kautta viedään tähystysputki kohtuun. Samalla voidaan joskus tehdä mahdollisia hoitotoimenpiteitä.

Hoito

Miehen hoito

Miehillä hoidettavia ongelmia ovat kiveksen suonikohjut, impotenssi sekä tulehdukset. Retrogradinen ejakulaatio on hankalahoitoinen, mutta ongelma voidaan kiertää. Useimmiten sperman huonoa laatua on mahdoton parantaa, ja on turvauduttava keinohedelmöityshoitoon.

Naisen hoito

1) Ovulaatiohäiriöt

Jos lapsettomuuden syyksi epäillään munasolun irtoamisen häiriötä, sitä voidaan hoitaa lääkkeillä. Tällaisia lääkkeitä ovat mm. klomifeeni ja gonadotropiinit. Yllä mainitut lääkkeet ovat pääasiallisesti vain erikoislääkärien määrättävissä.

2) Munanjohtimen häiriöt

Munanjohtimen häiriöiden taustalla on usein klamydiatulehduksen jälkitila. Munanjohtimien korjausleikkausten tulokset ovat huonoja ja siksi lähes aina suositellaan koeputkihedelmöityshoitoa (IVF), jossa päästään parempiin tuloksiin.

Hedelmöityshoidot

Useimmiten käytettyjä hedelmöityshoitoja ovat IUI, IVF, ICSI sekä FET.

Pariskunnalle helpoin keinohedelmöityshoito on inseminaatio (IUI, ns. keinosiemennys). Jotta tämä hoito voidaan tehdä, tulee munajohtimien olla auki ja siittiöitä riittävästi. Hormonihoidolla aikaansaadulla kuukautiskierrolla tai luonnollisella kierrolla ruiskutetaan pestyä siemennestettä suoraan kohtuun. Tällä keinolla ohitetaan kohdun kaulakanavan alue, joka voi joskus estää riittävän siittiömäärän pääsyn munasolun luo.

IVF

IVF (=in vitro fertilisaatio) on tavallisin keinohedelmöitysmenetelmä. Sen tarkoituksena on saada siittiö munasolun yhteyteen, hedelmöittyminen tapahtumaan ja alkio turvallisesti kohtuun. Siittiöitä on useimmiten helppo saada spermanäytteestä. Jos siemennesteessä ei jostain syystä ole siittiöitä, siittiöitä voidaan yrittää pyydystää kiveksistä.

Seuraavaksi tarvitaan munasolu. Munasarjassa olevien munarakkuloiden kasvamista ja kypsymistä stimuloidaan ihon alle pistettävällä hormonilääkityksellä  Munasolujen kerääminen stimulaation jälkeen tapahtuu emättimen seinämän läpi, pitkällä neulalla ultraääniohjauksessa. Seuraavaksi siittiö tulee saada munasoluun sisään. Useimmiten tämä onnistuu siittiöiltä ilman apua. Jos siittiöt eivät jostain syystä kykene tunkeutumaan munasoluun, käytetään ICSI-tekniikkaa (Intra Cytoplasmic Sperm Injection). Kyseisessä menetelmässä siittiö ruiskutetaan mikroskooppiavusteisesti munasoluun. Hedelmöittyneitä munasoluja viljellään kasvatusalustalla, jotta nähdään, lähteekö normaali solunjakautuminen ja alkion kehitys käyntiin.

3-5 vuorokauden jälkeen alkio siirretään kohtuonteloon. Yleensä alkioita siirretään 1-2.

FET eli Frozen Embryo Transfer (pakastusalkiosiirto) on menetelmä, jossa IVF-hoidon yhteydessä saadut ylimääräiset hedelmöittyneet munasolut jäädytetään, ja ne voidaan käyttää myöhemmin mikäli ensimmäisestä IVF-hoidosta raskaus ei lähde käyntiin. Etuna pakastesiirroissa on se, ettei munasarjoja tarvitse uudelleen stimuloida.

Lapsettomuuden hoito on siihen perehtyneiden erikoislääkäreiden alaa. Suomesta löytyy myös useita lapsettomuuden hoitoon erikoistuneita yksityisiä klinikoita (esim. Väestöliitto).

Periytyvyys

Lapsettomuus ei luonnollisestikaan ole suoranaisesti periytyvä ominaisuus, mutta joidenkin lapsettomuutta aiheuttavien tekijöiden tiedetään olevan suvuttain ilmeneviä. Esimerkiksi naisten PCO-syndrooma on jossain määrin perinnöllinen tila.

Linkit

Lapsettomuudesta

Tietoa menopaussista ja hedelmöityshoidoista

Infertility Resources, (Engl.)

Viitteet

 

Goroll: Primary Care Medicine, 4th ed., Copyright 2000 Lippincott Williams & Wilkins Ryan: Kistner's Gynecology & Women's Health, 7th ed., Copyright 1999 Mosby, Inc.

Tarkastajalääkäri on tarkistanut artikkelin sisällön 15.7.2010.

Lue lisää:

Kun raskaus ei onnistu

Jääkö lastenhankinta liian myöhäiseksi?

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.