Lääketieteen sanasto

 a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k  l  m  n  o  p  q  r  s  t  u  v  w  x  y  z  å  ä  ö

Hakutulokset sanalla 'änkytys'

Termit:

balbutismus, balbuties, änkytys, dysfemia, dysphemia
Änkytys (dysfemia) on puheen rytminen häiriö, jossa henkilö tietää, mitä hän haluaa sanoa, mutta on sillä hetkellä kykenemätön sanomaan sitä tahattoman toiston, pidennyksen tai äänteen pysähdyksen takia. Änkytyksen oleellisia piirteitä ovat sanan osan toisto (to-to-to), pidennys (nnnnäin) tai äänteen pysähdys eli blokki (p...pysähdys). Oleellista on puhevirran etenemisen tahaton estyminen. Jotkut änkyttäjät pystyvät peittämään änkytyksensä ympäristöltä, esimerkiksi synonyymien ja apusanojen käytöllä. Ympäristö ei silloin välttämättä tunnista änkytystä, mutta puhujalla itsellään on ainainen pelko vaivan paljastumisesta ja oireitten poissa pitäminen kuluttaa paljon energiaa.

Änkytys on tautiluokituksessa psyykkisperäisten oireitten ryhmässä, vaikka nykyisin sen orgaanista taustaa pidetään ilmeisempänä. Änkytystä esiintyy noin 1 %:lla aikuisväestöstä, ja se voi vaikeassa muodossaan olla varsin hankala vaiva. Änkytyksen perimmäistä syytä ei vielä tunneta. Sen taustalla näyttää olevan joko puheentuottomekanismin tai puhumisen aikana toimivan korjausmekanismin häiriö. Tämän perusvirheen kontrolloimiseksi kehittyy oppimisprosessin kautta käyttäytymiskokonaisuus, jonka piirteet käyvät hallitsevammiksi kuin itse ydinänkytys. Vakiintunutta aikuistyyppistä änkytystä kuvataankin usein "änkytyksen välttelyksi". Änkytys on vahvasti tilannesidonnainen ilmiö: tiettynä hetkenä änkyttäjä voi sanoa jonkin sanan täysin sujuvasti ja toisessa tilanteessa änkyttäen. Tunnepitoinen tai sosiaalisesti vaativa tilanne lisää yleensä änkytystä.

Useilla lapsilla änkytyksen alkuvaiheessa on tyypillistä, että puhe on täysin sujuvaa änkytysjaksojen välillä. Suurella osalla änkytys häviää itsestään. Mikäli änkytys alkaa vakiintua, vähenevät sujuvat kaudet ja änkytys alkaa ruokkia itseään. Yleensä katsotaan, että kerran varsinaiseksi änkytykseksi puhjettuaan änkytyksellä on taipumus pahentua, ellei asialle tehdä jotain. Myös vakiintunut änkytys vaihtelee ajan kuluessa. Usein änkytys on pahimmillaan murrosiässä, ellei se siihen mennessä ole parantunut itsestään. Myöhemmällä keski-iällä on oireitten usein havaittu lievittyvän.

Änkytykseen on kokeiltu erilaisia hoitomenetelmiä:

  • Ns. klassinen änkytysterapia perustui havainnoille, että puhetta hidastettaessa änkytyksen määrä vähenee ja että puhuminen metronomin tahtiin tai muuten monotonisesti edistää sujuvuutta. Näiden keinojen vaikutus ei kuitenkaan siirry juuri lainkaan tavanomaiseen viestintätilanteeseen, mikä on vähentänyt klassisen terapian suosiota.
  • Ns. Edinburg masker -laitteella syötettävällä peittoäänellä voidaan häivyttää kuulopalaute omasta puheesta korviin, jolloin änkytys vähenee. Tällaista laitetta on käytetty jonkin verran änkytyksen hoitoon. Taskukokoiseen laitteeseen kuuluvat pienet kuulokkeet ja kurkkumikrofoni. Änkyttäjän alkaessa puhua kurkkumikrofonin äänisignaali käynnistää hälyäänen tuoton. Laitteisto koetaan kuitenkin viestintätilanteessa häiritseväksi.
  • Änkytyksen hypnoosihoito on todettu tehottomaksi.
  • Hoitokokeilut erilaisilla psyykenlääkkeillä eivät ole olleet tuloksellisia.
  • Ns. puheenmuunteluterapia on nykyisin eniten käytössä. Menetelmällä pyritään opettamaan puheen muuntelun keinoja änkytyksen kontrolloimiseksi puheen edetessä. Terapiassa lähdetään liikkeelle virheanalyysistä. Virheen tietoisen tuottamisen kautta edetään änkytyskohdan hallintaan saamiseen. Kontrollin saavuttamiseksi puheliikkeitä hidastetaan ja voimistetaan tietoisesti. Noin kolmannes änkyttäjistä hyötyy tästä terapiasta selvästi, toinen kolmannes vähän ja yksi kolmannes ei ollenkaan.
  • Suomessa puheenmuuntelumenetelmiä sovelletaan sekä yksilö- että ryhmäterapiassa. Vammaisjärjestö Suomen Änkyttäjien Yhdistys ry järjestää intensiiviterapiakursseja aikuisänkyttäjille ja myös lapsille. Folkhälsan järjestää vastaavia kursseja ruotsinkielisille. Kurssit ovat puheterapeuttijohtoisia. Niille valitaan oman hakemuksen ja foniatrin lausunnon perusteella.

    Samaan ryhmään änkytyksen kanssa kuuluu sokellus (takyfemia), jota luonnehtii nopea puhetempo, jossa tavuja putoaa pois ja tavujen järjestys voi mennä sekaisin, ja puhe on muutenkin epäselvää. Tällä häiriöllä näyttää olevan selvempi orgaaninen tausta kuin änkytyksellä.