Uutta tietoa beetasalpaajista ja verenpaineesta

Beetasalpaaja monoterapiana ei yleensä ole paras vaihtoehto tavallisen, komplisoitumattoman kohonneen verenpaineen hoidossa.

Beetasalpaajat ovat jo kauan olleet tärkeässä osassa kohonneen verenpaineen hallinnassa. Niistä ensimmäinen, propranololi, tuli markkinoille vuonna 1964. Tällä lääkkeellä voitiin huomattavasti aikaisempaa paremmin hoitaa rasitusrintakipua, minkä lisäksi sen kehitystyön ansiosta saatiin tärkeää tietoa sydämen toiminnan säätelystä. Niinpä propranololin kehittäjä James Black sai ansioistaan Nobelin palkinnon (1988).

Nykyisin markkinoilla on lukuisia kohonneen verenpaineen hoitoon hyväksyttyjä beetasalpaajia. Beetasalpaajista käytetään yleensä geneerisiä nimiä, joissa kaikissa on ”loli”-pääte. Uusin niistä on nebivololi, joka tuli Yhdysvaltain markkinoille helmikuussa 2008.

Miljoonat yhdysvaltalaiset käyttävät beetasalpaajia. Ne pidentävät monen sydäninfarktista selvinneen sekä rasitusrintakivusta ja sydämen vajaatoiminnasta kärsivän potilaan elinaikaa. Toisaalta ne ovat osoittautuneet huonoksi vaihtoehdoksi tavallisen kohonneen verenpaineen hoidossa silloin, kun potilaalla ei ole muita sydän- ja verisuoniongelmia.



Miten beetasalpaajat toimivat?


Beetasalpaajat toimivat nimensä mukaisesti salpaamalla beeta-adrenergisia reseptoreja, jotka ovat monien solujen pinnalla sijaitsevia laskostuneita proteiineja. Niiden tehtävänä on reagoida adrenaliiniin, joka on yksi elimistön tärkeimmistä stressihormoneista. Beeta-adrenergisten reseptorien välityksellä adrenaliini saa sydämen sykkimään nopeammin ja voimakkaammin, mikä kohottaa samalla myös verenpainetta.

Estämällä adrenaliinin vaikutuksia beetasalpaajat hidastavat sydämen sykettä ja helpottavat sen työtä sen supistellessa. Sydämen pumpatessa jokaisella lyönnillä pienemmän verimäärän valtimorungon läpi, verenpaine laskee. Tietyt uudemmat beetasalpaajat rentouttavat myös verisuonia, mikä vähentää verenkierron vastusta ja siten osaltaan alentaa verenpainetta.

Viime vuosina on sadoissa tutkimuksissa osoitettu erilaisten beetasalpaajien alentavan verenpainetta selvästi lumevalmisteita enemmän. Analysoimalla tätä valtavaa tutkimusmäärää Oregonin terveys- ja tiedeyliopiston tutkimusryhmä havaitsi, että kaikki beetasalpaajat alentavat verenpainetta yhtä hyvin. Verrattuina muihin verenpainelääkkeisiin beetasalpaajat eivät kuitenkaan monoterapiana aina toimi riittävän hyvin komplisoitumattoman kohonneen verenpaineen hoidossa.
 

Pelkkä verenpaineen hallinta ei riitä


Kohonnut verenpaine ei oikeastaan ole itsenäinen tauti, vaan verenkiertoelimistön ongelmista kielivä oire. Kohonneesta verenpaineesta kannattaa kuitenkin olla huolissaan, koska se aiheuttaa herkästi tuhoa kaikkialla elimistössä. Kohonnut verenpaine voi johtaa aivohalvaukseen, sydämen vajaatoimintaan, munuaistautiin, silmävaurioon ja muihin terveysongelmiin. Verenpaineen hallinta on elimistölle muutenkin hyväksi, mutta verenpainelääkityksen varsinaisena tavoitteena on kohonneen verenpaineen aiheuttamien liitännäissairauksien ehkäisy. Käsitys siitä, että beetasalpaajia voitaisiin käyttää ensilinjan lääkkeinä komplisoitumattoman kohonneen verenpaineen hoidossa, on tutkimusten perusteella asetettu kyseenalaiseksi.

Vuonna 2004 kansainvälinen Anglo-Scandinavian Cardiac Outcomes Trial -koe (ASCOT) keskeytettiin ennen aikojaan, kun oli käynyt ilmeiseksi, että yhdistelmähoito ACE-estäjällä ja kalsiuminestäjällä ehkäisi aivohalvauksia ja muita sydän- ja verisuonitapahtumia paremmin kuin yhdistelmähoito beetasalpaajalla ja tiatsididiureetilla (nesteenpoistolääke). Sittemmin isoissa tutkimuskatsauksissa on osoitettu, ettei kohonneen verenpaineen alentaminen pelkällä beetasalpaajalla suojaa yhtä lailla aivohalvaukselta, sydäninfarktilta tai sydän- ja verisuoniperäiseltä kuolemalta kuin hoito beetasalpaajalla yhdessä diureetin, ACE-estäjän tai kalsiuminestäjän kanssa.

Vuonna 2003 julkaistussa yhdysvaltalaisessa kohonneen verenpaineen hoitosuosituksessa beetasalpaajat asetettiin samalle viivalle muiden verenpainelääkkeiden kanssa. American Heart Associationin antama uusi lausunto alentaa kuitenkin niiden asemaa. Lausunnon mukaan näyttö siitä, että beetasalpaajat suojaisivat muiden verenpainelääkkeiden lailla niitä henkilöitä, joilla ei ole todettu sepelvaltimotautia tai joilla ei ole ilmennyt sydäninfarktia eikä sydämen vajaatoimintaa, on ”heikkoa, etenkin ikääntyneiden potilaiden osalta”. Tulevissakin yhdysvaltalaisissa hoitosuosituksissa tultaneen käyttämään samantyyppistä kieltä.

Uudenlainen ajattelu saattaa tosin koskea vain vanhempia beetasalpaajia, kuten propranololia, atenololia ja metoprololia. Uudemmat beetasalpaajat kuten karvediloli ja labetaloli salpaavat myös verisuonten seinämien alfa-adrenergisiä reseptoreja. Nämä reseptorit saavat aikaan verisuonten supistumisen, joten niidenkin salpaaminen rentouttaa verisuonia. Tämä vähentää verivirtauksen vastusta ja alentaa siten verenpainetta. Uusin beetasalpaaja, nebivololi, stimuloi pienten typpioksidimolekyylien vapautumista. Typpioksidi puolestaan rentouttaa valtimoiden seinämien sileitä lihaksia ja alentaa näin verenpainetta. Uusimmat beetasalpaajat saattavat ehkäistä sydäninfarkteja, aivohalvauksia, sydämen vajaatoimintaa ja ennenaikaisia kuolemia yhtä hyvin kuin muutkin verenpainelääkkeet, mutta tämä ei ole vielä varmaa.

On myös mahdollista, että beetasalpaajalääkityksen heikko teho johtuu siitä, että monet potilaat lopettavat niiden käytön. Ainakin puolet beetasalpaajan käytön aloittaneista potilaista lopettaa käytön vuoden kuluessa, usein äkillisesti ja kertomatta lääkärilleen. Yleensä syynä ovat haittavaikutukset. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat mm. väsymys, voimattomuus, käsien ja jalkojen kylmyys sekä suun, silmien ja ihon kuivuminen.

Beetasalpaajien käytön äkillinen lopettaminen voi olla vaarallista. Sydämen sykkeen kiihtyessä ja sen toiminnan voimistuessa hapentarve kasvaa. Mikäli ahtautuneet sepelvaltimot eivät pysty tyydyttämään tätä lisätarvetta, tuloksena voi ilmetä rintakipua. Kohonnut verisuonen seinämän sisäinen paine saattaa syövyttää ateroskleroottisen plakin ja repäistä sen irti, mikä voi johtaa sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Äkillinen lopettaminen voi johtaa myös sydämen rytmihäiriöihin ja äkkikuolemaan.
 

Milloin beetasalpaajia kannattaa käyttää?


Tämä beetasalpaajiin kohdistunut kritiikki kohdistuu vain niiden käyttöön monoterapiana komplisoitumattoman kohonneen verenpaineen hoidossa. Sydäninfarktista selvinneen kannattaisi joka tapauksessa käyttää beetasalpaajaa, vaikka verenpaine olisikin normaali. Jos se on koholla, beetasalpaaja on mainio vaihtoehto sen alentamiseksi. Beetasalpaaja voi pidentää rasitusrintakivusta, sydämen vajaatoiminnasta tai eteisvärinän kaltaisista sydämen rytmihäiriöistä kärsivien potilaiden elinaikaa. Beetasalpaaja sopii hyvin lisälääkkeeksikin, mikäli diureetti, ACE-estäjä tai jokin muu verenpainelääke ei yksinään alenna verenpainetta riittävästi.
 


Avainkohtia:

• Beetasalpaajia käytetään usein alentamaan verenpainetta.
• Sydäninfarktista toipuneille sekä rasitusrintakivusta tai sydämen vajaatoiminnasta kärsiville beetasalpaajien käyttö on elintärkeää, koska niiden on osoitettu ehkäisevän aivohalvauksia sekä muita sydän- ja verisuonitapahtumia.
• Muuten terveitä ihmisiä, jotka kärsivät komplisoitumattomasta kohonneesta verenpaineesta, beetasalpaaja ei yksin suojaa aivohalvaukselta eikä muilta liitännäissairauksilta yhtä hyvin kuin muut verenpainelääkkeet.


Komplisoitumattoman kohonneen verenpaineen hoidossa beetasalpaaja ei yksin ole välttämättä paras vaihtoehto. Jos potilaalla on äskettäin todettu kohonnut verenpaine, on häntä hyvä informoida eri lääkitysvaihtoehdoista. (eräässä tutkimuksessa osoitettiin useimpien lääkärien virheellisesti ajattelevan beetasalpaajien muodostavan tehokkaimman verenpainelääkeryhmän.)

Jos potilas käyttää jo beetasalpaajaa, hänen ei missään nimessä pidä lopettaa beetasalpaajan käyttöä keskustelematta asiasta lääkärin kanssa. Useimmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että lääkityksen vaihtoon ei ole mitään kiirettä, jos se tehoaa. Äkillisellä lopettamisella voisi puolestaan olla vakavia seurauksia.
 

Lääkitystä tehostavat elintavat


Lääkkeet eivät ole ainoa keino verenpaineen alentamiseksi. Itse asiassa useimpien verenpainepotilaiden pitäisi aloittaa lääkehoito vain, mikäli elintapamuutokset eivät yksin riitä alentamaan verenpainetta riittävästi. Mikään lääke ei korvaa terveellistä ruokavaliota eikä liikuntaa. Tässä muutamia lääkkeettömän hoidon keinoja verenpaineen hallitsemiseksi.
 


Käypähoidosta verenpainehoitorajat

• Verenpaineen yleinen hoitotavoite on alle 140/85 mmHg.
• Diabeetikoilla tavoite on alle 140/80 mmHg. Hoitotavoite on alle 130/80 mmHg, jos diabetekseen liittyy nefropatia tai mikroalbuminuria tai potilaalla on ei-diabeettinen munuaissairaus tai merkittävä proteinuria.


Verenpainetta alentava ruokavalio. Tämä ns. DASH-ruokavalio on osoittautunut toimivaksi verenpaineen hallintakeinoksi. Se käsittää runsaasti hedelmiä, vihanneksia, kokojyväviljaa, rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita, kalaa, siipikarjaa, papuja ja pähkinöitä, mutta vain vähän suolaa, lisättyjä sokereita, tyydyttynyttä rasvaa ja punaista lihaa. DASH-ruokavalion noudattaminen voi alentaa systolista verenpainetta 10 – 22 mmHg eli enemmän kuin useimmat verenpainelääkkeet. (Lisätietoa tästä ruokavaliosta osoitteessa www.health.harvard.edu/122.)

Liikunta. Päivittäinen puolen tunnin kävely saattaa alentaa systolista verenpainetta jopa yli 9 mmHg.

Painonhallinta. Ylipainoisen henkilön laihtuessa 5 – 10 % painostaan hänen verenpaineensa voi laskea 5 – 20 mmHg.

Kohtuullinen alkoholinkäyttö. Kohtuullinen alkoholinkäyttö, mikä tarkoittaa miehillä 1 – 2 alkoholiannosta ja naisilla korkeintaan yhtä annosta päivässä, ei juurikaan vaikuta verenpaineeseen. Runsas alkoholinkäyttö voi sen sijaan kohottaa merkittävästi verenpainetta.

Stressinhallinta. Stressin vähentäminen tai sen vaikutusten vähentäminen liikunnan, joogan, meditaation tai muiden tekniikoiden avulla voi pitää verenpaineen kurissa.


Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.







Lisätietoja:
Lääkärikirja: Aivohalvaus - Poliklinikka.fi
Lääkärikirja: Sydäninfarkti - Poliklinikka.fi
Lääkärikirja: Sydämen vajaatoiminta - Poliklinikka.fi

0 kommenttia

Kommentoi

Löydä lisätietoa hakusanalla

Mitä seuraavaksi?

Verkkovastaanotto

Kysy lääkärin mielipidettä kätevällä etävastaanotolla. Mikäli et tarvitse vastausta heti, lähetä kysymys jollekin kymmenistä Terve.fi:n asiantuntijoista.

Varaa aika lääkärille

Varaa aika lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle:

Lisää uusi kommentti

Lähettämällä tämän lomakkeen hyväksyt Mollomin tietosuojalausekkeen.