Vesirokko: oireet, diagnoosi ja hoito
Artikkeli
Vesirokko
Lue lisää aiheesta: Vesirokko, Lääkärikirja

Vesirokko on lastentauti, jonka käytännössä jokainen rokottamaton suomalainen sairastaa ennen aikuisikää. Vesirokon oireita ovat nestetäytteiset rakkulat, joista tauti on saanut nimensä. Tyypillistä on myös ihon kova kutina. Vesirokko paranee itsestään noin viikossa – lääkärin hoitoon tarvitsee hakeutua vain, jos lapsen vointi on hyvin huono tai hänellä on jo ennestään jokin vaikea perussairaus. Parannuttuaan vesirokko jättää pysyvän immuniteetin, eikä vesirokko siten koskaan uusiudu. Vesirokkovirus jää kuitenkin elimistöön, ja voi aiheuttaa myöhemmällä iällä vyöruusuksi kutsutun taudin. Nykyään vesirokkoa vastaan on olemassa rokote, jolla vesirokkoon sairastuminen voi välttää täysin.

Oireet

Vesirokko oireilee näppyläisenä ihottumana. Iho on kutiseva. Osa näppylöistä muuttuu pian rakkulaisiksi. Rakkulat puhkeavat ja voivat arpeutua. Vesirokon aikana iholla näkyykin samaan aikaan eri vaiheessa olevia muutoksia; punaisia ihon tasolla olevia täpliä, ihosta koholla olevia näppylöitä, vesitäytteisiä rakkuloita sekä jo puhjenneita rakkuloita.

Ihomuutosten lisäksi vesirokon oireita ovat kuume, väsymys, ruokahaluttomuus sekä huonovointisuus.

Aiheuttaja

Vesirokon aiheuttaa vesirokkovirus eli varicella-zostervirus. Virus tarttuu hyvin herkästi. Vesirokkopotilaan koskettaminen tai samassa huoneessa oleskelu voi riittää tartuntaan. Taudin itämisaika on noin 10-21 vuorokautta. Tämä tarkoittaa sitä, että vesirokkotartunnasta oireiden alkamiseen kuluu noin 1-3 viikkoa. Vesirokko on tartuttavimmillaan noin vuorokauden ajan ennen iho-oireiden alkamista ja noin viikon ajan oireiden alkamisen jälkeen.

Taudin parannuttua vesirokkovirus jää ihmisen elimistöön. Nykyhoidoilla vesirokkovirusta ei voida hävittää elimistöstä. Myöhemmällä iällä vesirokkovirus voi aktivoitua uudelleen, jolloin se saa aikaan vyöruusun. Vyöruusu on tauti, jossa vesirokkomaisia rakkuloita ja punoitusta ilmenee pienellä ihoalueella, esimerkiksi kasvoilla toispuoleisesti. Vyöruusu paranee itsestään, mutta voi uusiutua.

Diagnoosi

Yleensä vesirokko on helppo tunnistaa tyypillisten iho-oireiden vuoksi. Tällöin verinäytteitä tai rakkuloista otettavia näytteitä ei tarvita. Diagnoosia helpottaa usein tieto vesirokolle altistumisesta sekä oireiden esiintyminen useilla lapsilla yhtä aikaa (esimerkiksi sisaruksilla).

Erityisiä laboratoriotutkimuksia tarvitaan vain, jos sairastuneella lapsella on vaikea immuunipuutossairaus ja diagnoosista halutaan varmistua.

Hoito ja seuranta

Vesirokko paranee itsestään noin viikossa. Mikäli lapsen vointi on hyvä, ei lääkärissä käynti ole välttämätöntä. Hyväkuntoista lasta on parasta hoitaa kotona, kunnes näppylät ovat parantuneet, jottei tauti tarttuisi esimerkiksi koulussa tai päiväkodissa toisiin lapsiin. Jos lapsen vointi on huono, on syytä hakeutua lääkäriin.

Vesirokkoon liittyvän kuumeen hoitoon voi käyttää parasetamolivalmisteita. Sen sijaan muita tulehduskipulääkkeitä (esimerkiksi ibuprofeeni, naprokseeni) ei vesirokkoa sairastavalle suositella.

Vesirokkovirusta vastaan on olemassa myös lääke, asikloviiri. Mikäli lapsi on ollut tavallisesti terve eikä hänellä ole mitään pitkäaikaisia sairauksia, ei lääkityksestä ole hyötyä. Tällaisilla perusterveillä lapsilla asikloviirilääkitys ei nopeuta vesirokon paranemista.

Sen sijaan jos lapsella on pitkäaikainen perussairaus, kortisonilääkitys, paha atopia tai ikää yli 13 vuotta, aloitetaan vesirokon hoidoksi yleensä asikloviiri. Tällöin lääkehoidon tavoitteena on estää vesirokon muuttumista vaikeammaksi.

Jos vakavaa immuunipuutostautia sairastava lapsi saa vesirokon, tulee hänet toimittaa välittömästi sairaalahoitoon. Tällaisia vakavia immuunipuutostiloja ovat esimerkiksi leukemia, lymfooma sekä synnynnäiset immuunipuutokset.

Vesirokkoon liittyvää kutinaa voi hoitaa antihistamiinilääkkeillä. Mietoja antihistamiinilääkkeitä on saatavilla apteekista ilman reseptiä.

Joskus lapsi raapii vesirokkorakkuloita niin kovasti, että iho rakkuloiden ympärillä menee rikki ja tulehtuu. Tällaisessa tilanteessa on syytä hakeutua lääkäriin. Joskus tulehtunut iho saattaa tarvita antibioottilääkityksen parantuakseen.

Jos lapsen vointi huononee nopeasti vesirokkotaudin aikana, on syytä hakeutua lääkäriin, koska joskus vesirokko voi johtaa vaikeisiin liitännäissairauksiin. Erittäin harvoin vesirokon jälkitautina voi seurata lihaskalvontulehdus, joka vaatii pikaista leikkaushoitoa. Toisaalta hyvin harvinaisissa tilanteissa vesirokko voi myös levitä keskushermostoon ja aiheuttaa aivokalvontulehduksen.

Parannuttuaan vesirokko ei vaadi seurantaa terveydenhuollossa.

Vesirokko ja raskaus

Raskaana olevan naisen sairastuminen vesirokkoon on vaarallinen tilanne, sillä tauti voi levitä sikiöön ja aiheuttaa epämuodostumia. Vesirokkoa itsellään epäilevän ja raskaana olevan naisen tulisikin hakeutua välittömästi lääkärin arvioon. Samoin raskaana olevan naisen, joka ei tiedä sairastaneensa vesirokkoa ja joka on altistunut vesirokkotaudille, tulisi hakeutua lääkäriin. Tällöin tautia päästää hoitamaan jo ennen kuin se ehtii kunnolla puhjetakaan.

Vakava tilanne on myös vesirokon puhkeaminen raskaana olevalla juuri synnytyksen aikoihin. Tällöin syntyvä lapsi voi saada vastasyntyneen vesirokon, joka voi olla hengenvaarallinen.

Raskautta suunnittelevan naisen, joka ei tiedä sairastaneensa vesirokkoa, olisi suositeltavaa ottaa vesirokkorokotus ennen raskauden yrittämistä edellä mainittujen vaaratilanteiden ehkäisemiseksi.

Ennaltaehkäisy

Vesirokon ennaltaehkäisyyn on olemassa rokote. Vesirokkorokote ei ole toistaiseksi mukana Suomen kansallisessa rokotusohjelmassa, mutta sen voi hankkia erikseen. Reseptin rokotetta varten saa lääkäriltä ja rokote tulee pistää terveydenhuollon ammattihenkilön valvonnassa (esimerkiksi terveyskeskuksessa). Oikein annettu rokotesarja (kaksi rokotuskertaa) suojaa vesirokolta lähes täydellisesti.

Rokotteen voi antaa yhden vuoden ikäisille ja sitä vanhemmille lapsille, jotka eivät vielä ole sairastaneet vesirokkoa. Rokotusta suositellaan erityisesti 13 vuotta täyttäneille, jotka eivät vielä ole sairastaneet vesirokkoa. Tämä johtuu siitä, että vesirokko on sitä rankempi tauti mitä vanhempana se sairastetaan.

Yleisyys

Käytännössä kaikki rokottamattomat lapset sairastavat vesirokon. Tyypillisimmin tauti sairastetaan ennen kouluikää. Jos tautia ei ole sairastanut lapsuudessa, voi se tarttua vanhempanakin, esimerkiksi murrosiässä. Vesirokon sairastaminen antaa elinikäisen immuteetin eli suojan vesirokkoa vastaan. Näin ollen vesirokko sairastetaan vain kerran eikä tauti uusiudu.

Perinnöllisyys

Vesirokko ei ole perinnöllinen tauti. Myöskään vesirokolta suojaavia perintötekijöitä ei tunneta.

Ennuste

Vesirokko paranee lähes aina itsestään. Joskus vesirokkorakkulat tulehtuvat ja vaativat erityistä hoitoa. Vesirokko voi jättää myös arpia iholle. Arpia tulee todennäköisemmin, jos vesirokkotauti on vaikea ja se sairastetaan myöhäisessä lapsuudessa tai nuoruudessa.

Vesirokkovirus jää elimistöön jokaiselle taudin sairastaneelle ja voi myöhemmällä iällä aiheuttaa vyöruusuksi kutsutun taudin.

 

Katso TerveTV:n videot vesirokon oireista:

23.10.2013
Kirjoittaja
Sisällöntuotanto

toimitus, Terve Media Oy

Google+ -profiili

Jaa artikkeli: 
Artikkeli
Uloste harvassa? Näin tunnistat ja hoidat ummetuksen
Onko vatsa kovana? Ummetus eli hidastunut suolen tyhjennys voi olla kiusallinen vaiva. Eri lähteiden mukaan ummetuksesta kärsii noin 1 – 6...
Artikkeli
Ketä ummetus koskettaa?
Milloin puhutaan ummetuksesta? Terveistä aikuisista ummetusta esiintyy 1-6 prosentilla, mutta vähän liikkuvista vanhuksista jopa 80 % kärsii jonkin...
Artikkeli
Pienten lasten ihottumat
Ihottumalla tarkoitetaan ihon tulehdusreaktiota, joka aiheuttaa muutoksia sen väriin ja rakenteeseen. Ihottuman voi laukaista esim. allergia,...
Artikkeli
Karieksen ehkäisy–potilasohje
Hampaiden reikiintymisellä eli karioitumisella tarkoitetaan kiilteen ja hammasluun hajoamista. Hampaiden riittämätön puhdistaminen, sokeripitoinen...

Viimeisimmät keskustelut

Viimeisimmät blogikirjoitukset