Väsymys

Hei,

Olen 20-vuotias nuori nainen ja minua on jo jonkin aikaa vaivannut väsymys/voimattomuus, joka on pahentunut viimeisten parin kuukauden aikana. Epäilen olevani lievästi depressoitunut tai masentunut. Kerron taustastani hieman.

Sairastin lokakuussa 2011 syvän laskimotukoksen alaraajassa. Kesti aikansa saada selville mikä minua vaivasi ja ultrassa todettiin trombimassan olevan jo lantion korkeudella. Ultrasta lähdin liuotushoitoon Tampereelle, josta alkoi parin viikon sairaalahoito. Minulta löytyi tukosalttius  heterogeeninen apc-resistenssi, joka yhdessä e-pillereiden kanssa oli luultavammin aiheuttanut tukoksen. Jälkeenpäin mietittynä en oikeastaan ymmärtänyt tilannetta sairaalassa ollessani, en ollut ikinä ennen ollut sairaalahoidossa ja pysynyt muutenkin terveenä. Nyt ajateltuna oli käsittämätöntä miten olin sellaisessa tilanteessa, olinhan koko ikäni liikkunut monipuolisesti, en omaa ylipainoa ja elänyt muutenkin terveellisesti. Kotiuduttuani en sairastumistani paljon ajatellut vaan arki jatkui koulun käynnillä ja ylioppilaskirjoituksiin valmentautumisen merkeissä. Kaikki oli muuten ennallaan paitsi nyt elämään kuuluivat INR-kontrollit ja Marevan(jonka sain lopettaa hematologin päätöksellä oltuani vuoden lääkityksellä).

Kysymykseeni liittyvä oireilu alkoi maaliskuussa 2012. Minuun iski (jälkeenpäin ajateltuna lähes sairaalloinen) hiv:in pelko. Asia painoi mieltäni lähes kaksi kuukautta välillä voimakkaammin välillä ajatus oli taka-alalla. Kävin testeissä eikä mitään ollut. Tilanne josta sain hiv ajatuksen oli vähän yli vuotta aikaisemmin, joten testitulos oli luotettava. Niimpä en stressanut asiaa sen jälkeen. Seuraavaksi tuli mieleen kaulan turvonneista imusolmukkeista imusolmukesyöpä. Kävin tämän takia pari kertaa lääkärissä. Imusolmukkeeni olivat olleet pitkän aikaa sen kokoiset, joten lääkärin mielestä ei ollut syytä huoleen, koska mitään merkittävämpää kasvua ei ollut tapahtunut lyhyellä aikavälillä. Muistan myös vierrailleeni lääkärissä niskakipujen takia. Kerran lähdin jopa päivystykseen, koska pelkäsin veritulpan uusiutuneen, mutta verikokeissa ei ollut mitään hälyttävää. Oli myös aika, jolloin minulta lähti hiuksia normaalia enemmän ja tämä stressasi myös. Mielessäni on myös pyörinyt mm. ms-tauti ja väsymysoireyhtymä. Viimesimpänä olen miettinyt mistä välillä vihlova oikean ohimon särky johtuu. Tukosalttiuden takia olen ajatellut mahdollista aivoverenkiertohäiriön vaaraa. Ainakin yksi määritelmä pitää kohdallani paikkansa, luulosairaus. 

Tällä hetkellä mieltäni ei juurikaan paina mikään paitsi väsymys ja voimattomuus. Usein myös tuntuu, että eläisin tietynlaisessa "aivosumussa". Kävin mitauttamassa vähän aika sitten hb:ni, joka oli ihan hyvällä lukemalla. Urheilen paljon noin 6 kertaa viikossa ja  syön hyvin. Olen kuitenkin huomannut, että urheilun jälkeen ei ole enää niin energistä oloa kuin ennen. En kuitenkaan halua jättää esim. kuntosalia väliin, koska aina piristyn kun lähden sinne ja muut ajatukset jää taka-alalle. Elämässäni on muuten kaikki hyvin ja minulla on onneksi poikaystävä, joka tietää peloistani ja on tukenut paljon. Olisiko siis mahdollista, että minulle on kehittynyt jonkilainen depressio/masennus mistä väsymys johtuu? Vai olisiko syytä käydä verikokeissa mittauttamassa esim. kilpirauhasarvot? Haluiaisin olla energisempi mutta en vain ole. Nukun vähitään 8 tuntia yössä mutta väsymys saattaa painaa jo aamusta ja hellittää hieman iltaa kohden. Tiedän, että kaikki tämä voi olla lähtöisin siitä että 18-vuotiaana tietynlainen kuva omasta haavoittumuudestaesta rikkoutui ja aloin ylitarkkailemaan itseäni, lukemaan netistä oirekuvia yms. Millä keinoilla saisin itseäni piristymään? Jos kysymys on masennuksesta niin masennuslääkitys kuulostaa jotenkin kaukaiselta. Tällä hetkellä opiskelen pääsykokeisiin, joten "ylimääräisestä" energiasta ei olisi haittaakaan.

Kiitos vastauksestasi ja Hyvää Kevättä!

Simo Saarijärvi

Simo Saarijärvi vastaa

Psykiatrian professori, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri.

Hei, Sinulla on ollut jopa hengen menoa uhannut sairaus, laskimotrombi alaraajassa, josta se lähti nousemaan lantioon saakka. Pahimillaan se olisi voinut nousta keuhkoihin asti, keuhkoemboliaksi, mikä on hengenvaarallinen tila. Onneksi näin ei käynyt, mutta sairauden ja kuoleman pelko juuttuivat mieleesi. Uskon että tältä pohjalta noussut pelkosi uusia uhkia ja sairauksia vastaan korostui ja se on ihan ymmärrettävää. Kilpirauhasen toiminnan tarkistaminen, ajatellen mahdollista vajaatoiminta on järkevää. Siihen riittää pari verikoetta (S-TSH ja S-T4-V). Mutta, jos ja kun toivottavasti kilpirauhasessa ei ole mitään vikaa, minusta Sinun olisi tärkeintä alkaa miettiä psykoterapiaa hoidoksesi, jos se vain on suinkin mahdollista. Nuorena koettua vakavaa somaattisen sairauden uhkaa ja sen aiheuttamia mielen kuohuja voi mielestäni hyvin rinnastaa trauman jälkeiseen stressireaktioon, jonka hoito on psykiatrinen ja paras tulos on psykoterapialla. 

Ikäsi ja elämäntilanteesi puolesta olet oikeutettu Kelan korvaukseen psykoterapiasta ja vikkelimmin saat sen psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla käynnillä, koska hänen on todettava hoidon tarpeesi Kelalle ja hänen kanssaan voit keskustella suositeltavasta terapiasta ja terapeutista.

Kevät keikkuen tulevi, mutta varmasti se tulee!

Kysy asiantuntijalta

Kysymyksen esittäminen vaatii kirjautumisen.

Kirjaudu sisään