Epämääräiset hermoston ja lihasten oireet

Hei Hannu! Olen 32-vuotias mies. Perussairautena minulla on selkärankareuma (diagnoosi 2004), johon otan kuukausittain biologista lääkettä injektiona (Simponi 50 mg, hoito kestänyt 5 vuotta) ja metotrexaattia (15 mg/vko). Taustaltani olen urheilullinen ja ruumiinrakenteeltani suhteellisen jäntevä. Ammatiltani olen asiantuntija ja pääasiallisesti työvälineeni on tietokone. Oireeni alkoivat maaliskuun lopussa vartalon oikealla puolella esiintyneellä puutumisella. Puutuminen esiintyi oikean jalan varpaista aina päälakeen asti toispuoleisena (myös kieli). Ilmeisesti kyse ei ollut kliinisesti todennettavasta puutumisesta, sillä tunto- ja kipuaistit olivat perustesteissä normaalit. Samaanaikaan minulla alkoi flunssa, joka kesti kaksi viikkoa. Vietin maalikuussa kaksi päivää Meilahden päivystyksessä, jossa minulta otettiin mm. likvor-näyte ja tehtiin pään magneettikuvaus sekä borrealiatestit. Verikokeet, likvor ja magneettikuvaus eivät antaneet selitystä oireille ja borreliatesti oli negatiivinen. Päivystyskäyntien jälkeen puutuminen levisi myös kehon vasemman puolen raajoihin (lähinnä kämmenen, säären ja jalkapöydän alueelle). Puutumisen ohella jalkapöydissä ja kämmenissä esiintyi jäätymistä. Puutumiset väistyivät huhtikuun alussa, jonka jälkeen alkoivat vastan alueen epämääräiset kivut ja krampit (alhaalla oikealla ja vasemmalla ylhäällä). Vatsaoireisiin söin hetken happosalpaajia ja minulle tehtiin vatsan ultraäänitutkimus. Tutkimuksen perusteella sisäelimet olivat hyvässä kunnossa. Kesäkuussa olleen reumapolikäynnin jälkeen keuhkoista ja kaularangasta otettiin röntgenkuvat sekä verestä tutkittiin kilpirauhasarvot (tulos: ei poikkeavuuksia). Vatsaoireet jatkuivat toukokuun alkuun asti (kokonaiskesto n.6 vkoa), jonka jälkeen puutumisen oireet palasivat ja vatsaoireet väistyivät. Puutumisen oireet keskittyivät nyt oikeaan jalkapöytään ja sääreen. Puutumisen ohella käsissä alkoi ilmetä pistelyn kaltaisia tuntemuksia etenkin lenkkeillessä, kun syke nousi. Muita uusia oireita olivat kuiva suu, käheä ääni, palan tunne kurkussa, seksuaalinen haluttomuus, yöhikoilu ja unen laadun heikkeneminen. Puutumisen oireet etenivät kesäkuuhun mennessä, jolloin puutuminen ikään kuin syveni lihakseen ja eteni oikeaan reiteen ja käteen. Oikea käsi alkoi tuntua kipeältä ja hartiasta alaspäin säteilevä kipu ylsi sormiin asti. Tämä ilmeni tunteena puristusvoiman heikkenemisestä ja käden jäätymisestä. Käsi puutui usein yöllä, jolloin heräsin siihen, kun kädestä oli hävinnyt tunto (ilman, että olin nukkunut käden päällä). Kättä joutui ravistelemaan pitkään, jotta se virkosi. Kesäkuun aikana vartalossa alkoi esiintyä myös lihasnykäyksiä, myoklonisia liikkeitä sekä lihaksien pulputusta ja surinaa, jotka ovat jatkuneet koko vartalossa tähän päivään asti. Lihasnykäykset eivät ole jatkuvia, vaan tulevat ja menevät sekä vaihtavat paikkaa ja huomaan ne vain levossa. Kesäkuun alussa päätimme kokeilla reumatologini kanssa Simponin tauotusta, jotta voisimme arvioida biologisen lääkkeen mahdollista yhteyttä oireisiin. Taukoa kesti kaikkiaan 3 kk, jonka tuloksena niveltulehdukset uusiutuivat ja jouduin jatkamaan lääkkeen käyttöä. Tauotuksella ei ollut kokemukseni perusteella vaikutusta oireisiini. Kesäkuussa B-vitamiinitesteissä (B12 ja B6) B6-vitamiini-arvoni oli merkittävästi koholla (635 nmol/l). B6 testattiin uudestaan elokuussa ja arvo oli laskenut 38 nmol/l. Söin huhtikuun alusta kesäkuun alkuun B-vitamiini-valmistetta (Neurobion forte -valmiste). Elokuun alussa tehdyissä verikoisessa S-Ck oli 123 U/l. Nykytilanne on se, että puutumisen oireiden rinnalle ovat tulleet lihaskivut (myös jäätymistä), jotka ovat pahimmillaan niskassa, molemmissa hartioissa ja käsivarsissa. Kivut voimistuvat staattisissa asennoissa, kuten tietokoneella työskennellä ja hellittävät jonkin verran liikkuessa (uinti ja saliharjoitteet). Lisäksi nivelten, selkärangan ja sidekudoksen liikkuuvuus/elastisuus on lisääntynyt niin, että hartia ja olkapäät pitävät ääntä alituiseen. Oikea olkapää muljahtelee oudosti, kun kättä venyttää ääriasentoon sivulle. Oikean käden lapatuki on heikentynyt (fysioterapeutin arvio) ja oikea käsi sekä jalka tuntuvat heikommilta kuin vasen puoli. Jalan ja kämmenen hermotus eivät tunnu normaaleilta ja liikkeet ovat jähmeitä. Näiden raajojen lihakset eivät myöskään reagoi entiseen tapaan niihin kohdistettuun rasitukseen; ikään kuin oikea jalka ja käsi eivät mene ”hapoille”, jos niihin kohdistaa huomattavaa rasitusta, kun taas vasemmalla puolella hapot ja lihaksen ärsytys antavat merkin. Kuitenkaan voiman tuotossa ei ole merkittäviä eroja esim. saliharjoitteita tehtäessä. Olen myös huomannut viimeisen kuukauden aikana, että lähimuistini on alkanut pätkimään. Minulla on ollut hetkiä, jolloin olen unohtanut hetkeksi, mitä minun piti juuri tehdä. Viimeisenä oireena mainitsen silmissä esiintyvät harmaat ja liikkuvat säikeet eli floaterit; näitä esiintyy molemmissa silmissä yli 10 kpl. Oireilu on jatkunut kohta lähes 7 kk. Tällä hetkellä minua hoidetaan työterveyden välityksellä, jonka kautta olen tavannut kahdesti neurologin ja käynyt ENMG-tutkimuksessa (kesäkuun loppu), joka tehtiin oikeaan käteen ja jalkaan. Ohessa ote neurologin lausunnosta ja ENMG-tuloksista: ”Asiallinen, puhe selkeää. Liikkuminen sujuvaa. Tasapainotestit ok. Aivohermojen II-XII osalta ei poikkeavaa. Erikseen testattuna lihasvoimat symmetriset ylä ja alaraajoissa, heijasteet symmetriset normaalit. Kosketus ja värinätunto intaktit. Peruskoe normaali, osoituskokeet tarkat. DDK vasemmalla on oikeaa hitaampi (potilas vasenkätinen), taputukset ja sormioppositiot symmetriset. Ei lihasatrofioita, ei näkyviä faskikulaatioita. Motoriset hermojohtonopeudet ja vasteet kunnossa. F-M latenssi normaali. Sensoriset hermojohtonopeudet käden/jalan lämpötila huomioiden normaalirajoissa. Myografiassa (neulatutkimus) kädestä tasot T1-C5 ja jalasta L4-S1 tutkien ei näyttöä juurivauriosta tai muuta poikkeavaa. Kokonaisuutena normaali ENMG-löydös kummassakin enmg tutkimuksessa (oikea käsi, oikea jalka), ei näyttöä juurivauriosta, paikallisesta hermopinteestä eikä muuta poikkeavaa.”. Työterveyden kautta olen saanut myös fysioterapiaa ja käynyt itsenäisesti hieronnassa ja Neurosonic-hoidossa. Näistä Neurosonic-hoidoilla on ollut paras vaste kehon rentoutumisessa ja lihasnykinöiden vähentämisessä. Kuten kuvasin, oireet ovat moninaiset ja niiden määrästä johtuen kertomusta on vaikea pitää selkeänä ja kronologisena. Haluaisin vastauksia siihen, voiko näiden taustatietojen perusteella kyse olla motoneutronisairaudesta, muusta lihassairaudesta, hermostoon vaikuttavasta autoimmuunisairaudesta kuten MS-taudista tai jopa neuroborrelioosista? Lisäksi toivoisin sinulta vinkkejä siihen millaiset jatkohoidot ja -tutkimukset olisivat tässä vaiheessa aiheellisia. Olisiko esim. joitain jo nyt tehdyistä tutkimuksista syytä toistaa? Kannattaako hoitosuhdetta jatkaa työterveyden puolella (tällä hetkellä ei ole määriteltyjä jatkotoimenpiteitä) vai tulisiko tutkimukset siirtää julkisen erikoissairaanhoidon poliklinikalle?
Hannu Laaksovirta

Hannu Laaksovirta vastaa

neurologian erikoislääkäri

Hei, Kysymyksessä on varsin moderni ja ärhäkkä hoito hankalaan perustautiin eli aktiiviseen selkärankareumaan. Kuvattu oireisto on osoittautunut haastavaksi tulkita. Lähden purkamaan asiaa kysymyksessä esitettyjen kuvausten mukaisessa järjestyksessä. Kuten kysyjä varsin hyvin tietää, kyseessä on lääke, joka vaikuttaa immuunipuolustukseen. 3/17 Meilahdessa on tutkittu tilannetta mm neurologisesta näkökulmasta. Pään MK-kuvaus oli normaali, mikä hyvin pitkälle sulkee pois ajatusta demyelinoivan taudin aktivoitumisesta. Lähinnä tällä tarkoitan MS-tautia, jonka taustalla voidaan nähdä immunologisia poikkeavuuksia. Myöskin likvor-tutkimus on osaltaan jahdannut tätä. Pään lisäksi MK-kuvausta ei ilmeisesti ole ulotettu laajemmalle - toisaalta - koska tuntopuolen oireita on ollut päälaella asti, olisi demyelinoivia muutoksia kuulunut olla päässä, jos syy olisi niissä. Flunssa on voinut olla myötävaikuttamassa. Varsin paljon lienee tutkittu muitakin mahdollisia syitä ja syy-yhteyksiä. Puutumiset - tai puutumisiksi koetut oireet toki ovat ensisijaisesti neurologisia. Systeemistä eli koko kehoon vaikuttavaa haittaa vastaan puhuu tuo toispuoleisuus ja oireiden vaihtelu. Kun tällaisiin oireisiin hakee selitystä, motoneuronitaudit (yleisin niistä on ALS) nousevat hakujen perusteella mieleen. Itse en näe tällaista ollenkaan todennäköisenä: oireistossa on liikaa tuntopuolen häiriöitä ja muutakin yhteensopimattomuutta on. Se, että ENMG on normaali, on painoarvoinen tulos. Neuroborrelioosi on toinen, joka helposti löytyy eräänlaisena kameleonttina tämän tyyppisten oireiden taustalle. Asiaan ovat vaikuttaneet muutamat ulostulot mediassa, jossa on kuvattu tapauksia, jotka diagnostiikaltaan viivästyneinä ovat aiheuttaneet ymmärrettävää huolta. Tässä kysyjän tapauksessa oletan kyllä neuroborrelioosin tulleen poissuljetuksi, kun tuo likvorkin on tutkittu. Marginaalisista vasta-ainetasojen noususta verestä tutkittuna ei voi rakentaa neuroborrelioosidiagnoosia. B6-vitamiinitaso ilmeisesti on vielä hyväksyttävä, mutta yleisessä tiedossa ei ole, että ylenpalttinen B6-vitamiinin saanti on hermostolle haitallista ja voi aiheuttaa mm. tuntohäiriöitä. Tuskinpa syy tässä on, mutta yleensäkään vitamiinilisistä saatua hyötyä ei sovi pitää lineaarisesti kasvavana. Koetun muistin arvelisin tässä tilanteessa vain heijastavan erilaisia stressitekijöitä, joita kuviossa toki on. En siis epäilisi aivojen sairautta tässä kontekstissa. Silmissä liukuvat, tai oikeammin silmämunan käännösten mukana kääntyvät harmaat sutut ovat yleensä vaarattomia lasiaissamentumia, joita tulee iän myötä, esim. diabeetikoille herkemmin. Hyvä kysymys on, kannattaako tilannetta tutkia vielä lisää, esim. neurologisessa mielessä. Ei ehkä kovin hätäillen siinä mielessä, että oireisto kokonaisuutena ei mielestäni viittaa mihinkään erityisen vakavaan, mutta kyllä siinä mielessä, että onhan tällaisesta aiheutuva haitta melkoinen. Olennaista varmaankin on, ettei tuon pahimman, eli perussairauden hoidossa tulisi kovin paljoa keikuttamista. Immuunipuolustukseen vaikuttavien lääkkeiden kohdalla tiuha soutaminen ja huopaaminen ei ole eduksi. Hoitokokeilukin ts. lääkityksen tauottaminen on jo tehty, ja kuinkas kävi - niveltulehdukset aktivoituivat, mitä ei voi pitää tavoitteellisena. Erikoissairaanhoidon tutkimusvalikoiman laajempaan esittelyyn ei tässä vastauksessa voida mennä, mutta esim. somatosensorisia herätevasteita, joita ovat SEP,BAEP ja VEP, voisi ajatella koettujen tuntohäiriöiden verifioimiseksi. Tuntopuolen ongelmat kun eivät ENMG:ssä välttämättä näy. Mielestäni erikoissairaanhoidon arvio on perusteltua tehdä.

Kysy asiantuntijalta

Kysymyksen esittäminen vaatii kirjautumisen.

Kirjaudu sisään