3-vuotiaan käytös

Hei, 3-vuotiaallamme on todettu tähystyksessä refluksitauti, lisäksi hänellä on suolioireinen allergia. Refluksi ja allergiat ovat olleet vauvasta asti. Refluksi on oireillut nukahtamisvaikeuksina, yöheräämisinä, syömättömyytenä sekä käyttäytymisellä. Iän myötä tilanne selkiytynyt huimasti, mutta edelleen lapsi oireilee ja nykyään lähes yksinomaan käytöksellä. Kyseessä esikoinen ja tilanne hämmentää ja mietimmekin, mistä erottaa tavallisen 3-vuotiaan uhman näistä refluksioireista? Millaista uhma on normaalisti? Meillä kun saattaa olla hyvinkin hyväkäytöksinen lapsi useammankin päivän, joka leikkii rauhassa omilla leluillaan, tottelee ja noudattaa useimmiten ohjeita ja leikkii nätisti muiden lasten kanssa. Toki välillä jokin asia saa kiukkuitkut aikaan, mutta leppyy nopeasti ja tilanne on sillä ohi.

Joinakin päivinä lapsi taas käy ylikierroksilla aamusta iltaan. Juoksee paikasta toiseen, ei tottele mitään, huutaa, ei malta istua paikallaan, saattaa yrittää lyödä tai purra, sotkee toisten lasten leikit, saattaa olla itkuinen jne. Lapsea on vaikea rauhoittaa ja kun esim. ottaa syliin rauhoittumaan niin tilanne jatkuu entisellään hetken kuluttua kuitenkin. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Tietyt ruoat (lapsella siis allerginen refluksi) aiheuttaa tätä jälkimmäistä käytöstä, mutta aina ei osata yhdistää syömisiin ja tuleekin mietittyä, että onko normaalia kun lapsen käytös vaihtelee noin paljon? Itse ennemminkin ajattelisin, että lapsen perusluonne ei muutu niin radikaalisti päivästä riippuen ja että uhma tulisi enemmän juuri kohtauksina, eikä esimerkiksi koko päivän kestävänä levottomuutena.

Käytössä on happosalpaaja (Losec) ja tarv. antihistamiini (Aerius). Välillä antihistamiini rauhoittaa menoa, ei aina kuitenkaan. Lapsi ei myöskään enää juuri myönnä, jos kurkkuun tai mahaan sattuu. Ennen lapsi kertoi enemmän oireistaan. Jos lapsi itse kertoisi omasta olostaan niin tällöin olisi tietenkin helpompi lääkitä, nyt ei viitsi aina kokeilla auttaisiko lääke tällä kertaa vai ei. Ja tosiaan sekään ei kokonaan poista oireilua, yleensä lieventää vaan jos sitäkään. 

Kuulostaako nämä hulivili-päivät enemmän siis iän mukaisilta uhmapäiviltä vai kuulostaako, että perussairaus aiheuttaa levotonta menoa? 

Kiitos vastauksesta!

Laura Merivirta

Laura Merivirta vastaa

Terveydenhoitaja-imetysohjaaja

Hei, kertomasi kuulostaa hyvinkin normaalilta 3-vuotiaan käytökseltä. Toki varmasti taustalla oleva peruspulmakin vaikuttaa, samoin kuin lapsen oma persoonallisuus. Tämän ikäisellä pulma on nimenomaan siinä, ettei vielä hallitse tunteitaan, jolloin ne aikuisen näkökulmasta vaikuttavat ylilyönneiltä ja arjen hankaluudelta. Hulivilipäivinä voisi koittaa rauhoittaa päivää esimerkiksi olemalla enemmän kotona tai puuhastelemalla rauhallisempia touhuja. Kaikenlainen hieronta ja kosketus rauhoittaa ja rentouttaa.

Lisäksi lapsen tunteita voi sanoittaa ja tilanteen rauhoituttua voi yhdessä miettiä, miten seuraavalla kerralla samanlaisessa tilanteessa voisi toimia.