Perimä selittää ainakin puolet lukihäiriöistä ja häiriöön viittaavia piirteitä voidaan havaita jo puolivuotiailla. Erityisopetuksen avulla elinikäinen häiriö voi muuttua pahasta rajoitteesta vain hieman haittaavaksi vaivaksi.
Lukihäiriö eli lukemis- ja kirjoittamishäiriö vaivaa jopa kymmenesosaa suomalaisista. Valtaosa heistä kärsii lievästä lukihäiriöistä eli he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan, mutta oppiminen sujuu tavallista hitaammin. Lisäksi lukeminen on usein virheellistä ja hidasta. - Ääritapauksessa lukihäiriö voi olla niin vaikea, ettei henkilö opi koskaan lukemaan tai lukutaito jää erittäin vaillinaiseksi. Niin vaikeat tapaukset ovat onneksi hyvin harvinaisia, kertoo lastenneurologi Jaana Nopola-Hemmi Jorvin sairaalasta.
Lukihäiriö voi rasittaa samaa sukua sukupolvesta toiseen, sillä lukihäiriön arvioidaan periytyvän 30-70 prosentissa tapauksista riippuen tutkimuksesta ja maasta. Professori Heikki Lyytisen johtaman suomalaistutkimuksen mukaan noin joka toisella vakavasti lukihäiriöisellä suomalaisella on samasta vaivasta kärsivä lähisukulainen.
Kohtalokkaat millisekunnit
Lyytisen vetämässä Jyväskylä Longitudinal Dysleksia Studyssa eli JLD-tutkimuksessa on seurattu sataa lasta, joiden vanhemmista toisella on lukihäiriö, ja joiden suvusta tunnetaan muitakin lukihäiriötapauksia. Syntymästä saakka seuratuista lapsista nuorimmat ovat nyt 6-vuotiaita ja vanhimmat 9. ikävuoden tienoilla. - Suomen kielessä sanan merkitys voi muuttua yhden äänteen keston muuttuessa. Usein se tarkoittaa vain sitä, että sanan keskellä on lyhyt, muutaman millisekunnin mittainen tauko vihjeenä kuten sanaparissa mato-matto. Perimältään lukihäiriön riskissä olevilla lapsilla tuon tauon on oltava normaalia pitempi, jotta he tunnistavat äänteen pitkäksi. He eivät siis tunnista puhetta yhtä tarkasti. Tämä on havaittavissa jo lapsen ollessa alle puolen vuoden ikäinen, professori Lyytinen kertoo.
Tutkimus on poikinut jo kymmenittäin julkaisuja sekä runsaasti tärkeää tietoa suomalaisten lasten lukihäiriöistä ja häiriötä edeltävästä kehityksestä. Lyytinen pitää lukihäiriön tutkimista hyvin tärkeänä, sillä lukihäiriö voi olla seuraamuksiltaan armoton. - Harva menettää itsetuntonsa, jos ei osaa hyvin matematiikkaa, sillä matematiikka tuottaa monille vaikeuksia. Lukutaito sen sijaan on niin tavallinen ja hyvin osattu taito, että pienikin heikkous tuntuu suurelta.
Lyytinen uskoo, että lukihäiriö pystytään pian tunnistamaan jo ennen kuin se pääsee koettelemaan lapsen itsetuntoa. Hän uskoo myös, että meneillään olevat tutkimukset tarjoavat jatkossa enemmän eväitä lukihäiriöiden ehkäisyyn.
Erityisopetus auttaa käymään koulut loppuun
Lukihäiriön periytymistä ei pystytä estämään eikä ennalta näkemään, siksi lukihäiriöisten vanhempien on hyvä huomioida häiriön mahdollisuus jo varhain. Jaana Nopola-Hemmin mielestä vanhempien aktiivisuus on tärkeää jo siksi, että lukihäiriötä ei juurikaan kysellä neuvolassa, eikä lukihäiriötä osata välttämättä epäillä heti koulussakaan. - Tällä hetkellä monet kunnat tekevät tosin lukitestejä ekaluokkalaisille, mutta testeistä ei ole yhtenäistä ohjeistusta ja käytäntö vaihtelee kunnittain. Testejä saisi olla enemmän, Nopola-Hemmi toivoo. Jos vakavasti lukihäiriöinen lapsi ei saa lisää aikaa opetteluun, hän putoaa muiden tahdista jo ensimmäisen luokan syksyllä.
Erityisopetuksesta huolimatta lukihäiriö on yleensä elinikäinen vaiva, mutta erityisopetuksen avulla vaikeudet vähenevät ja lapsi pystyy käymään koulunsa kunnialla loppuun. Nopola-Hemmin mielestä erityisopetuksen ehkä tärkein tehtävä onkin lapsen itsetunnon turvaaminen ja positiivisten oppimiskokemusten tarjoaminen. Hänestä olisi myös tärkeää, että erityisopetus jatkuisi niin kauan kun lukihäiriö on nähtävissä, tarvittaessa myös yläasteen ja lukionkin aikana. - On tärkeää, että lapsen itsetunto oppijana pysyy hyvänä. Se ei onnistu, jos epäonnistumiset jatkuvat vuodesta toiseen.
Uutispalvelu Duodecim
Copyright Duodecim 2003.
Lue myös:
